JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vir­tu­aa­li­kynt­ti­lä

Aiemmat blogit
6.1.2016 6.39

Jou­lun al­la la­ta­sin iPa­dil­le­ni vir­tu­aa­li­kynt­ti­län. Sy­ty­tin “lie­kin” ja su­jau­tin iPa­din työ­huo­nee­ni oves­sa ole­vaan muo­vi­ko­te­loon. Ovel­le­ni ei ole kos­kaan py­säh­ty­nyt niin pal­jon ih­mi­siä kuin sinä päi­vä­nä. Lap­sia, nuo­ria, työ­to­ve­rei­ta. Kynt­ti­lä an­toi ai­heen kur­ka­ta huo­nee­see­ni, vaih­taa muu­ta­ma sana ja toi­vot­taa hy­vää jou­lua. Joku lap­si ha­lu­si an­taa jou­lu­ha­lauk­sen, joku nuo­ri ker­toi toi­veis­taan, joku ai­kui­nen ja­koi huo­len­sa tai ilon­sa.

Pie­ni ele, vir­tu­aa­li­kynt­ti­lä käy­tä­väl­lä, sai ih­mei­tä ai­kaan. Se py­säyt­ti mi­nut kat­so­maan ym­pä­ril­lä­ni ole­via ih­mi­siä. Ja ajat­te­le­maan, kuin­ka pal­jon ai­na sän­täi­len pai­kas­ta toi­seen ke­tään huo­maa­mat­ta. Kuin­ka usein ar­jes­sa jää ter­veh­ti­mät­tä, kau­nis sana sa­no­mat­ta, sil­miin kat­so­mat­ta, kät­tä pu­ris­ta­mat­ta, ha­laa­mat­ta. Omis­sa aja­tuk­sis­sa­ni ja tär­keil­tä tun­tu­vis­sa as­ka­reis­sa­ni ku­luu hel­pos­ti työ­päi­vä ja il­ta ko­to­na­kin. Ei tule kes­ki­tyt­tyä ke­nen­kään toi­sen asi­oi­hin, ei koh­dat­tua ai­dos­ti ke­tään - ja sa­mal­la, juu­ri sitä ih­mi­nen eni­ten tar­vit­si­si! Si­tä­hän it­se­kin odo­tan, et­tä jol­la­kin on ai­kaa py­säh­tyä mi­nun koh­dal­le­ni.

Työs­ken­te­len pal­jon tek­nii­kan kans­sa. Här­ve­leit­ten pa­ris­sa ku­luu myös va­paa-ai­kaa. Sa­mal­la, kun olen vir­tu­aa­li­ses­ti siel­lä ja vi­de­oyh­tey­del­lä tääl­lä, ar­vos­tan yhä enem­män ai­toa kas­vok­kain koh­taa­mis­ta. Mi­kään tek­niik­ka ei kor­vaa sitä, kun toi­nen ih­mi­nen tu­lee lä­hel­le. Sitä, kun näen hy­myn lä­hel­tä, kät­te­len läm­pi­mäs­ti, pu­hun ja kuun­te­len, ha­laan ja ta­pu­tan olal­le.

Ai­to, elä­vä koh­taa­mi­nen voi tuo­da esiin asi­oi­ta, joi­ta em­me muu­ten huo­mai­si. Voim­me pa­rem­min kuul­la ja näh­dä toi­sem­me. Puo­li­som­me, lap­sem­me, lä­hei­sem­me, ys­tä­väm­me, työ­to­ve­rim­me. Tu­tum­man ja vie­raam­man.

Kol­me­vuo­ti­as tark­kai­li aa­mu-unis­ta isään­sä keit­ti­ös­sä. Hän kat­se­li mi­nua ja yl­lä­ni ole­vaa pai­taa kirk­kain sil­min. “Is­kä, näy­tät en­ke­lil­tä!” Tar­kis­tin, mil­lai­ses­sa pai­das­sa sa­tuin he­rää­mään sinä aa­mu­na. Tui­ki ta­val­li­ses­sa val­koi­ses­sa T-pai­das­sa. Lap­si kui­ten­kin näki en­ke­lin, ei­kä mi­nun pidä sitä vä­hek­syä. On­nek­si kuu­lin ja kuun­te­lin, mitä pie­nel­lä oli sa­not­ta­va­naan.

Lop­pi­ai­se­na ker­ro­taan idän tie­tä­jis­tä, jot­ka py­säh­tyi­vät ih­met­te­le­mään tai­vaal­le syt­ty­nyt­tä täh­teä. He tie­si­vät, et­tä se mer­kit­si Ku­nin­kaan syn­ty­mis­tä. Täh­ti kul­ki hei­dän edel­lään ja he seu­ra­si­vat sitä. Tie­tä­jät ja Jee­sus-lap­si koh­ta­si­vat. Lap­si sai tie­tä­jil­tä lah­jan­sa, tie­tä­jät lap­sel­ta vie­lä suu­rem­man. He sai­vat näh­dä jou­lun ih­meen.

On hyvä muis­taa, et­tä lä­hel­läm­me ole­vat ih­mi­set ovat Ju­ma­lan lah­jo­ja, en­ke­lei­tä­kin. Kun­pa pääs­täi­sim­me yhä use­am­min ih­mi­sen ai­dos­ti lä­hel­lem­me. Koh­tai­sim­me, kät­te­li­sim­me, kuun­te­li­sim­me. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä on py­säyt­tä­vät sa­nat: “äl­kää unoh­ta­ko osoit­taa vie­raan­va­rai­suut­ta, sil­lä jot­kut ovat yö­si­jan an­ta­es­saan tul­leet ma­joit­ta­neek­si en­ke­lei­tä.”

JuhoLehtola
Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä. Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com