JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Yl­lä­tys­juh­la

Aiemmat blogit
27.1.2015 6.59

Huo­ma­sin vuot­ta aloit­ta­es­sa­ni, et­tä mi­nul­le tu­lee täy­teen kak­si­kym­men­tä vuot­ta pap­pi­na. Mi­nut vi­hit­tiin pa­pik­si 11.1.1995 Ou­lun tuo­mi­o­kir­kos­sa. Sik­si oli­kin mie­lui­nen yl­lä­tys, kun kän­nyk­kää­ni tuli vies­ti, et­tä ”olet ter­ve­tul­lut Ou­lun tuo­mi­o­kirk­koon Reis­jär­ven opis­to­lais­ten jär­jes­tä­mään sä­vel­har­tau­teen per­heen kans­sa”. Sä­vel­har­tau­den päi­vä­mää­räk­si oli mer­kit­ty 11.1.2015.

Reh­to­ri Mik­ko Kin­nu­nen, iso­vel­je­ni, ei ar­van­nut teks­ti­vies­tiä lä­het­tä­es­sään, et­tä hei­dän jär­jes­tä­män­sä ti­lai­suus osui mi­nul­le muis­to­rik­kaa­seen päi­vään. Mi­nul­le tuli ai­nut­laa­tui­nen mah­dol­li­suus läh­teä muis­te­le­maan 20 vuo­den ta­kais­ta juh­laa ja sa­mal­la saa­maan voi­mia ja roh­kai­sua opis­to­lais­ten sä­vel­har­tau­des­ta, jon­ka ai­hee­na oli ”Au­tu­ai­ta ovat rau­han­te­ki­jät”.

Saa­vuin pe­su­ee­ni kans­sa Ou­lun tuo­mi­o­kirk­koon. Vä­keä oli tul­lut run­saas­ti pai­kal­le. Ais­tin jo alus­sa herk­kää tun­nel­maa. Opis­to­lais­ten lau­luis­sa ja ru­nois­sa tois­tui­vat Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nan ope­tuk­set au­tu­aan ih­mi­sen osas­ta ja pai­kas­ta tääl­lä maa­il­man kes­kel­lä. Erääs­tä ru­nos­ta mie­lee­ni jäi­vät soi­maan sa­nat: ”Kai­paan loh­dut­ta­vaa sa­naa, ja­loil­le nos­ta­jaa.” Opis­to­lai­set lu­ki­vat raa­ma­tus­ta: ”Au­tu­ai­ta ne, jot­ka ar­mah­ta­vat…”

Muis­tin, mi­ten mi­nua saa­tel­tiin 20 vuot­ta ai­kai­sem­min Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­jan teh­tä­vään. Isä­ni luki mi­nul­le alt­ta­ril­ta Paa­va­lin sa­no­ja seu­ra­kun­nan pai­me­nen osas­ta ja teh­tä­väs­tä. Sama loh­dut­ta­va, kan­ta­va sana kai­kui sil­loin­kin. Piis­pa Ola­vi Rim­pi­läi­nen muis­te­li saar­nas­saan Tor­ni­on­jo­ki­laak­son he­rä­tyk­sen ai­ko­ja, kun ju­lis­tet­tu evan­ke­liu­min saar­na pu­hut­te­li voi­mak­kaas­ti alu­een vä­es­töä. Mo­net sai­vat sil­loin pa­ran­nuk­sen ar­mon. Piis­pa ker­toi, et­tä tämä Ruot­sin La­pis­ta tul­lut he­rä­tyk­sen aal­to sai pal­jon kes­kus­te­lua ai­kaan ih­mi­sis­sä. Mo­net al­koi­vat pu­hu­maan saar­na­tau­dis­ta, joka tart­tui ju­lis­te­tun saar­nan kaut­ta ih­mi­siin. Ne ih­mi­set, jot­ka sai­vat syn­tin­sä an­teek­si, ko­ki­vat elä­mäs­sään uu­den ajan. Se, mikä näyt­täy­tyi osal­le ih­mi­sis­tä sai­rau­te­na, oli us­kon löy­tä­jil­le uu­si al­ku ja uu­si elä­mä. Piis­pa ke­hot­ti mei­tä pa­pik­si vi­hit­tä­viä saar­naa­maan sa­maa evan­ke­liu­mia kut­su­mus­teh­tä­väs­säm­me.

Opis­to­lai­set lu­ki­vat ru­noa: ”Avaat pol­kua iloon ylis­tä­mään ar­mo­a­si.” Opis­ton kuo­ro lau­loi sen jäl­keen lau­lun Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa. Näin kir­kos­sa pal­jon ih­mi­siä, joil­la oli kyy­nel sil­mä­kul­mas­sa. Mie­tin ru­non sa­no­ja: ”Omal­la voi­mal­la­ni en jak­sa kir­kas­taa oi­ke­aa, kir­kas­ta sa­na­si.” Ru­nos­sa pu­hu­taan meil­le jo­kai­sel­le, mi­nul­le ja si­nul­le.

Pa­rin vuo­si­kym­me­nen ta­kai­ses­sa pap­pis­vih­ki­myk­ses­sä seu­ra­kun­ta saat­te­li mei­tä vi­hit­tä­viä mat­kaan vir­rel­lä 111. Se al­kaa juh­lal­li­ses­ti sa­noil­la: ”Oi Pyhä Hen­ki Her­ram­me, elä­män läh­de Luo­jam­me, nyt täy­tä mei­dät va­lol­la ja ar­mol­la­si vah­vis­ta.” Tun­sin sil­loin ja tun­nen edel­leen, et­tä Py­hän hen­gen lah­ja opas­taa kul­ke­maan evan­ke­liu­min ar­mon al­la. Ha­lu­an ja­kaa muil­le­kin sitä ar­vok­kain­ta, mitä saan ar­mos­ta omis­taa.

Tuo­mi­o­kir­kon sä­vel­har­tau­des­sa vel­je­ni Mik­ko piti har­tau­den. Har­tau­den teks­ti oli Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nas­ta. Eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni jäi­vät sa­nat: ”Iloit­kaa ja rie­muit­kaa, sil­lä palk­ka, jon­ka tai­vaas­sa saat­te, on suu­ri.” Mik­ko muis­te­li pu­hees­saan eräs­tä lä­he­tys­mat­kaa Af­ri­kas­sa. Lä­he­tys­mie­het oli­vat koh­dan­neet erääl­lä kou­lul­la mie­hen, joka oli ha­lun­nut us­koa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si. Mie­hen sa­nat oli­vat jää­neet lä­he­tys­mies­ten mie­liin. Mies oli sa­no­nut: ”Ju­ma­la on lä­het­tä­nyt tei­dät. Tul­kaa en­si ker­ral­la mi­nun­kin ko­tii­ni.”

Sä­vel­har­taus päät­tyi Sii­o­nin lau­luun Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut. Lau­lu jäi muis­tut­ta­maan mei­tä us­kom­me pää­mää­räs­tä. Iloi­taan ja rie­mui­taan sii­tä.

MattiKinnunen
Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.
18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys