JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Yl­peys ja nöy­ryys

Aiemmat blogit
21.2.2017 6.39

Kol­mi­vuo­ti­as pyy­si sy­lii­ni, ot­ti kau­las­ta kiin­ni ja sa­noi: ”Pap­pa, minä olen si­nun iha­na.” Lap­sen sa­no­mas­sa oli ai­toa yl­peyt­tä, joka sai mei­dät mo­lem­mat hy­väl­le mie­lel­le. Las­ta oli sa­not­tu iha­nak­si. Hän oli ot­ta­nut sen to­sis­saan ja ja­koi sii­tä hy­vää mi­nul­le­kin.

Yl­peys on yk­si ih­mi­sen tun­teis­ta. Me voim­me tun­tea ai­dos­ti ja vil­pit­tö­mäs­ti yl­peyt­tä jos­ta­kin asi­as­ta. Toi­saal­ta vää­rän­lai­nen yl­peys tar­koit­taa ko­ros­tu­nut­ta it­se­tie­toi­suut­ta, ko­peut­ta tai pöyh­keyt­tä. Sel­lai­nen on kans­saih­mi­siä koh­taan ikä­vää ja joh­taa hel­pos­ti it­sek­kyy­teen. Vää­rä yl­peys joh­taa yl­pei­lyyn tai jopa toi­sen ih­mi­sen nöy­ryyt­tä­mi­seen.

On­ko yl­pey­den vas­ta­koh­ta nöy­ryys? Eh­kä se ei si­joi­tu sa­mal­le ak­se­lil­le. Jos jol­la­kin on ai­het­ta yl­pey­teen, toi­vom­me hä­nel­le nöy­rää yl­peyt­tä – et­tei hän ko­rot­tai­si it­se­ään mui­den ylä­puo­lel­le. Ajat­te­len, et­tä nöy­ryys on it­sen­sä ja myös omien puut­teit­ten­sa tun­te­mis­ta sekä nii­den kans­sa ta­sa­pai­nos­sa elä­mis­tä. Se ei tar­koi­ta it­sen­sä ali­ar­vi­oi­mis­ta ei­kä alis­tu­mis­ta. Vää­rän­lai­nen eli teen­näi­nen nöy­ryys joh­taa usein nöy­ris­te­lyyn. Se on mie­lis­te­lyä, pok­ku­roin­tia ja lie­ha­koin­tia eli it­sen­sä ko­rot­ta­mis­ta.

Nöy­ryy­teen liit­tyy it­se­tun­te­muk­sen li­säk­si sym­pa­ti­aa, em­pa­ti­aa, avoi­muut­ta ja luot­ta­mus­ta. Se on mo­nen suun­tais­ta vuo­ro­vai­kut­ta­mis­ta sa­noil­la, te­oil­la ja sy­dä­mel­lä. Oi­kea nöy­ryys on pal­ve­le­mi­sen ha­lua ja kun­ni­oi­tus­ta tois­ta koh­taan. Nöy­ryy­den maa­pe­räs­sä ver­soo kii­tol­li­nen mie­li.

Raa­ma­tun ja kris­til­li­sen opin mu­kaan yl­peys asen­tee­na on pahe ja syn­ti. Nöy­ryys on alun pe­rin ol­lut us­kon­nol­li­nen kä­si­te. Se on hyve, jon­ka avul­la ih­mi­nen ym­mär­tää ase­man­sa Ju­ma­lan luo­ma­na olen­to­na. Kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä nöy­ryys kat­so­taan ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­li­sek­si suh­teek­si, kun taas maal­li­ses­sa mie­les­sä nöy­ryys tar­koit­taa ih­mis­ten vä­li­siin suh­tei­siin liit­ty­vää asen­net­ta.

Kris­til­li­nen nöy­ryys on tie­toi­suut­ta omas­ta si­säi­ses­tä kes­ke­ne­räi­syy­des­tä, riit­tä­mät­tö­myy­des­tä ja myös pa­huu­des­ta. Se mer­kit­see omien lah­jo­jen­sa tun­nus­ta­mis­ta ja luo­vut­ta­mis­ta yh­tei­seen käyt­töön. Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus sa­noi vii­den­nel­lä vuo­si­sa­dal­la: "Mis­sä on nöy­ryyt­tä, siel­lä on myös lau­peut­ta." Nöy­ryys joh­taa lä­him­mäis­ten ra­kas­ta­mi­seen ja pal­ve­le­mi­seen.

Kun olin lap­si, äi­ti kir­joit­ti muis­to­vih­koo­ni sa­nat: ”Ra­kas lap­si, pysy mie­les­säs nöy­rä­nä, se on pa­rem­pi kuin kaik­ki, mitä maa­il­ma pyy­tää. Sil­lä Her­ra on kaik­kein kor­kein, joka te­kee suu­ria töi­tä nöy­räin kaut­ta. älä pyy­dä kor­ke­am­paa vir­kaa, kuin si­nun voi­mas on. Mut­ta mitä Ju­ma­la on käs­ke­nyt, ota sii­tä vaa­ri.” Sa­nat mu­kai­le­vat Si­ra­kin kir­jan sa­no­maa (Sir. 3:19-23). Tuos­sa kir­jas­sa sa­no­taan, et­tä sel­lais­ta ih­mis­tä, joka toi­mit­taa asi­an­sa nöy­ryy­des­sä, ra­kas­te­taan enem­män kuin sel­lais­ta, joka an­taa lah­jo­ja. Siel­lä ke­ho­te­taan nöyr­ty­mään myös sel­lais­ten asi­oi­den edes­sä, jot­ka me­ne­vät yli ym­mär­ryk­sen ”sil­lä si­nul­le on näy­tet­ty enem­män kuin ih­mis­jär­ki pys­tyy kä­sit­tä­mään”.

La­es­ta­dius (1854) kir­joit­ti: ”Maa­il­man vii­saat saat­ta­vat las­kea etäi­syy­den maas­ta au­rin­koon, kuu­hun ja täh­tiin, mut­ta he ei­vät osaa las­kea omaa kuo­lin­päi­vään­sä… He voi­vat näh­dä elä­viä oli­oi­ta, jot­ka ovat tu­han­sia ker­to­ja pie­nem­piä kuin yk­si hie­kan jyvä… He voi­vat saa­da sa­no­man niil­tä, jot­ka asu­vat toi­sel­la puo­lel­la maa­ta, ly­hy­em­mäs­sä ajas­sa kuin mitä lin­nul­ta kes­tää len­tää… Mitä sil­loin aut­taa se suu­ri tai­to ja se suu­ri vii­saus, kun he kui­ten­kaan ei­vät voi saa­da mi­tään var­maa sa­no­maa omas­ta lo­pul­li­ses­ta koh­ta­los­taan. Se on näet heis­tä yh­den­te­ke­vää, kuin­ka hei­dän käy kuo­le­man jäl­keen, kun­han he tääl­lä maa­il­mas­sa elä­vät on­nel­li­ses­ti.”

Moo­ses teki suu­ria te­ko­ja. Raa­mat­tu sa­noo kui­ten­kin, et­tä ”Moo­ses oli hy­vin nöy­rä mies, nöy­rem­pi kuin ku­kaan muu ih­mi­nen maan pääl­lä” (4. Moos. 12:3). Sa­nan­las­kuis­sa sa­no­taan: ”Mis­sä on yl­peys, sin­ne tu­lee hä­peä, nöy­rien kump­pa­ni on vii­saus” (11:2). ”Jos mie­lit kers­kua – syys­tä tai syyt­tä – pane käsi suul­le­si ja ole vai­ti” (30:32).

Jee­sus opet­taa meil­le nöy­ryyt­tä ja pal­ve­le­mis­ta: ”Joka tah­too tei­dän jou­kos­san­ne tul­la suu­rek­si, se ol­koon tois­ten pal­ve­li­ja” (Matt. 20:26). ”Ot­ta­kaa mi­nun ikee­ni har­teil­len­ne ja kat­so­kaa mi­nua: minä olen sy­dä­mel­tä­ni lem­peä ja nöy­rä. Näin tei­dän sie­lun­ne löy­tää le­von.” (Matt. 11:29.) Jee­sus osoit­ti, et­tä nöy­ryy­den par­haim­mat esi­ku­vat elä­vät kes­kuu­des­sam­me: ”Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa” (Matt. 18:4).

Sa­noin kol­mi­vuo­ti­aal­le, et­tä kyl­lä, sinä olet pa­pan iha­na.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
19.1.2020

Jee­sus vas­ta­si nai­sel­le: "Joka juo tätä vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano, mut­ta joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan." Joh. 4:13-14

Viikon kysymys