JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

500 vuotta luterilaista virsiperinnettä

Artikkelit
18.11.2023 8.00

Juttua muokattu:

17.11. 10:25
2023111710250220231118080000
Kuva Suomen evankelisluterilaisen kirkon Koraalivirsikirjasta, joka hyväksyttiin 15. yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1943.

Kuva Suomen evankelisluterilaisen kirkon Koraalivirsikirjasta, joka hyväksyttiin 15. yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1943.

Saara Kolehmainen

Kuva Suomen evankelisluterilaisen kirkon Koraalivirsikirjasta, joka hyväksyttiin 15. yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1943.

Kuva Suomen evankelisluterilaisen kirkon Koraalivirsikirjasta, joka hyväksyttiin 15. yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1943.

Saara Kolehmainen

Pek­ka Kin­nu­nen

Syk­syl­lä 1523 Mart­ti Lut­her kir­joit­ti sa­nat hy­vin tun­te­maam­me vir­teen 261: "Oi iloit­kaa te kris­ti­tyt". Se oli hä­nen en­sim­mäi­nen vir­ten­sä seu­ra­kun­nan käyt­töön. Sii­tä käyn­nis­tyi lu­te­ri­lai­nen vir­si­pe­rin­ne. Kun me ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa, seu­rois­sa ja muis­sa ti­lai­suuk­sis­sa lau­lam­me, voim­me muis­taa, et­tä lu­te­ri­lai­nen pe­rin­ne al­koi 500 vuot­ta sit­ten.

Mart­ti Lut­her oli kir­joit­ta­nut en­sim­mäi­sen ru­non­sa sa­ma­na vuon­na. Hän ker­too ru­nos­sa kah­des­ta mun­kis­ta. Nuo­ret mun­kit oli­vat kään­ty­neet Lut­he­rin us­koon ja hei­dät pol­tet­tiin ro­vi­ol­la Brys­se­lis­sä. Lut­her laa­ti tä­hän ru­noon myös sä­vel­män vuon­na 1523.

En­sim­mäi­nen Lut­he­rin kah­dek­san lau­lun ko­ko­el­ma il­mes­tyi tam­mi­kuus­sa 1524. Sen sä­vel­miä ko­ko­si ja laa­ti Jo­han Walt­her, tun­net­tu us­kon­puh­dis­tuk­sen sä­vel­tä­jä. Hän ker­too muis­tel­mis­saan sii­tä, mitä mu­siik­ki mer­kit­si Lut­he­ril­le:

”Niin­pä tie­dän ja to­dis­tan to­dek­si, et­tä tämä pyhä Ju­ma­lan mies tun­si suur­ta iloa mu­sii­kis­ta niin vir­si­lau­lun kuin myös vai­ke­am­man tai­de­lau­lun alu­eel­la. Hä­nen kans­saan olen lau­la­nut mo­net kal­liit het­ket ja usein näh­nyt, kuin­ka tuo ra­kas mies niin hen­ges­sään rie­mas­tui lau­la­mi­ses­ta, et­tei hän kos­kaan näyt­tä­nyt saa­van­sa kyl­lik­si lau­la­mi­ses­ta ei­kä mu­sii­kin ylis­tä­mi­ses­tä.”

Hen­gel­li­sen lau­lun mer­ki­tys

Lau­lu­ko­ko­el­man pai­nok­ses­sa 1525, sen esi­pu­hees­sa, Lut­her lau­suu lau­lu­jen mer­ki­tyk­ses­tä kris­til­li­ses­sä seu­ra­kun­nas­sa:

”Se et­tä mei­dän on hyvä ja mie­lui­nen Ju­ma­lal­le lau­laa hen­gel­li­siä lau­lu­ja, on mie­les­tä­ni to­tuus, jos­ta yk­si­kään kris­tit­ty ei voi ol­la tie­tä­mä­tön; sil­lä ei ai­no­as­taan ​​Van­han tes­ta­men­tin pro­feet­to­jen ja ku­nin­kai­den esi­merk­ki (jot­ka ylis­ti­vät Ju­ma­laa lau­lul­la ja mu­sii­kil­la, ru­noil­la ja kai­ken­lai­sil­la kie­li­soit­ti­mil­la), vaan myös koko kris­ti­kun­nan sa­man­lai­nen käy­tän­tö on alus­ta al­ka­en, eri­tyi­ses­ti psal­mien suh­teen, hy­vin tie­dos­sa: niin, pyhä Paa­va­li mää­rää myös sa­man (1. Kor. 14.) ja käs­kee ko­los­sa­lai­sia ​​kol­man­nes­sa lu­vus­sa lau­la­maan hen­gel­li­siä lau­lu­ja ja psal­me­ja sy­dä­mes­tä Her­ral­le, jot­ta sen sa­naa, Ju­ma­laa ja kris­til­lis­tä op­pia edis­te­tään ja har­joi­te­taan kai­kin ta­voin.”

Lut­he­rin oma­koh­tai­nen ko­ke­mus vir­res­sä

Vir­si 261 ku­vaa Lut­he­rin omia ko­ke­muk­sia. Hän ker­too sii­nä, mitä it­se oli ko­ke­nut epä­us­kon ti­las­sa ja kuin­ka hän sii­tä va­pau­tui.

2. Voi, kuin­ka lu­jaan mi­nua sai pi­tää kah­leis­san­sa tuo vi­hol­li­nen, saa­ta­na, ja käyt­tää or­ja­nan­sa! Näin syn­tiin yhä sy­vem­min ja oman­tun­non ki­pui­hin ja ah­dis­tuk­seen vai­vuin.

3. Kun omin neu­voin va­paak­si en pääs­syt syn­neis­tä­ni ja tur­vaa hy­vät te­ko­ni ei tuo­neet hä­däs­sä­ni, niin kai­ken toi­von ka­do­tin, näin kuo­le­man ja hel­ve­tin uh­kaa­van kau­huil­lan­sa.

Vir­ren seu­raa­vat sä­keis­töt kä­sit­te­le­vät pe­rus­teel­li­ses­ti Ju­ma­lan te­ko­ja mei­dän au­tuu­tem­me täh­den, Kris­tuk­sen lu­nas­tus­ta, jon­ka saa us­kol­la omis­taa. Tä­män ko­ke­nee­na Lut­he­rin vir­si pää­tyy kii­tok­seen:

11. Siis kii­tän Isää ar­mos­ta, kun Poi­kan­sa hän an­toi, ja kii­tän ai­na Jee­sus­ta, kun syn­ti­ni hän kan­toi. Hän mi­nut kuo­lon ki­das­ta ja pa­han hen­gen pau­lois­ta näin aut­toi tiel­le tai­vaan.

Vir­ret kuin saar­no­ja

Suo­ma­lai­sen vir­si­kir­jan Lut­her-vir­ret kä­sit­te­le­vät laa­jaa ai­he­pii­riä. Ka­te­kis­mus­vir­ret ker­to­vat kai­kis­ta ka­te­kis­muk­sen ai­heis­ta. Jou­kos­sa on mo­nia psal­mi­vir­siä ja tie­ten­kin us­kon­van­hurs­kaut­ta ja Ju­ma­lan sa­naa kä­sit­te­le­viä vir­siä.

Ylei­ses­ti Lut­he­rin vir­sis­tä voi sa­noa, et­tä ne ovat kuin saar­no­ja. Hä­nen tar­koi­tuk­sen­sa oli­kin, et­tä saar­nat opet­ta­vat sel­ko­kie­lel­lä elä­män tär­kein­tä asi­aa. Hän oli it­se saa­nut us­koa syn­nit an­teek­si ja löy­tä­nyt Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, ar­mon val­ta­kun­nan, jon­ka kaut­ta avau­tuu pää­sy ian­kaik­ki­seen kirk­kau­den val­ta­kun­taan. Hä­nel­lä on tur­va ja loh­du­tus elä­mäs­sä ja kuo­le­mas­sa.

Lut­her tus­kin aa­vis­ti sitä, et­tä vie­lä vii­den­sa­dan vuo­den jäl­keen hä­nen vir­ten­sä pal­ve­le­vat us­kos­ta elä­vää ih­mis­tä. Kuu­sa­mo­lai­nen van­hus El­ma Väi­sä­nen ker­toi mi­nul­le, et­tä hän nuo­re­na tyt­tö­nä ta­lut­ti leh­miä tal­vi­so­dan pak­ka­ses­sa Kuu­sa­mos­ta Ou­lua koh­ti. Hän oli kuul­lut sa­tun­nai­sen ma­ja­pai­kan ra­di­os­ta Lut­he­rin vir­ren sa­nat ja ne loh­dut­ti­vat hän­tä:

1. Ju­ma­la om­pi lin­nam­me ja vah­va tur­va ai­van, on miek­kam­me ja kil­pem­me ajal­la vaa­ran, vai­van. Se van­ha vai­noo­ja, ka­va­la, kau­hea, on kii­vas, kiuk­kui­nen ja jul­ma, hir­mui­nen. Vain Her­ra hä­net voit­taa. (VK 170.)

Tu­tuin jou­lu­vir­tem­me

Jou­lu­vir­si En­ke­li tai­vaan syn­tyi jou­luk­si 1534. Luuk­kaan evan­ke­liu­miin, jou­lu­e­van­ke­liu­miin, poh­jau­tu­vas­sa al­ku­pe­räi­ses­sä vir­res­sä on 15 sä­keis­töä. Se oli tar­koi­tet­tu las­ten sei­mi­ku­va­el­mak­si, jol­lai­sia sii­hen ai­kaan har­ras­tet­tiin. Sä­keis­töt en­sim­mäi­ses­tä vii­den­teen lau­laa en­ke­li (Luuk. 2:10–12). Kuu­den­nes­sä sä­keis­tös­sä lap­set lau­la­vat pai­men­ten sa­nat (Luuk. 2:15), ja sä­keis­töis­sä 7–14 he as­tu­vat yk­si­tel­len sei­men ää­reen pu­hu­tel­len Jee­sus-las­ta. Vir­si päät­tyy Ju­ma­lan ylis­tyk­seen.

Lut­he­rin vir­siä ny­kyi­ses­sä vir­si­kir­jas­sam­me:

21 En­ke­li tai­vaan

22 Si­nua, Jee­sus kii­täm­me

96 Kuo­le­man kah­leet mur­ta­nut

113 Oi Pyhä Hen­ki, vah­vis­ta

114 Oi Pyhä Hen­ki, Ju­ma­la

170 Ju­ma­la om­pi lin­nam­me

187 Ar­mah­da, Her­ra Ju­ma­la

190 Sun sa­naas suo­jaa, Ju­ma­la

208 Oi tai­vaal­li­nen Isäm­me

214 Kun kas­teen Jor­dan­vir­ras­sa

227 Ylis­tys ol­koon ai­na Isäl­lem­me

261 Oi iloit­kaa, te kris­ti­tyt

267 Sua sy­vyy­des­tä avuk­si

Lue tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä En­ke­li tai­vaan -vir­ren kaik­ki al­ku­pe­räi­set sä­keis­töt.

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys