JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Gab­riel

Artikkelit
4.10.2020 6.05

Juttua muokattu:

1.10. 13:41
2020100113411320201004060500

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Erk­ki Piri

En­ke­li tu­lee krei­kan kie­len sa­nas­ta an­ge­los, joka tar­koit­taa sa­nan­saat­ta­jaa. Useim­pien kie­lien ”en­ke­li” on sa­maa kan­taa (lat. an­ge­lus, engl. an­gel, ruots. än­gel). En­ke­lit kuu­lu­vat Ju­ma­lan luo­maan maa­il­maan yh­tä to­del­li­si­na kuin se, mitä nä­em­me. Ju­ma­la on luo­nut en­ke­lit Kris­tuk­sen kaut­ta, ku­ten koko maa­il­man­kaik­keu­den. En­ke­li näyt­täy­tyy Raa­ma­tun ker­to­muk­sis­sa maa­il­man alus­ta maa­il­man lop­puun.

En­ke­leil­le ta­pah­tu­nut lan­kee­mus en­nen ai­ko­jen al­kua on se rat­kai­se­va kään­ne, joka toi pa­han maa­il­maan. Juu­dan kir­jeen mu­kaan lan­gen­neet en­ke­lit kar­ko­tet­tiin tai­vaas­ta ja syös­tiin van­git­tui­na pi­mey­teen: ”Nii­tä en­ke­lei­tä, jot­ka ei­vät pi­tä­neet kiin­ni kor­ke­as­ta ase­mas­taan vaan hyl­kä­si­vät omat asuin­si­jan­sa, hän pi­tää pi­mey­des­sä ikui­sis­sa kah­leis­sa suur­ta tuo­mi­on päi­vää var­ten” (Juud. 1:6). Saa­ta­na sen si­jaan syös­tiin maan pääl­le, ja hä­nen hen­ki­val­tan­sa saa ai­kaan maa­il­mas­sa ja myös us­ko­vai­sis­sa ih­mi­sis­sä vai­kut­ta­van pa­han.

En­ke­lit pal­ve­le­vat us­ko­via

Raa­ma­tus­sa mai­ni­taan en­ke­lei­tä ni­mel­tä: Mi­ka­el on ylien­ke­li, koko so­ta­jou­kon pääl­lik­kö, joka kävi tai­vaas­sa so­taa Saa­ta­naa vas­taan, en­nen kuin tämä syös­tiin maa­han. Da­nie­lin kir­jan mu­kaan Mi­ka­el as­tuu esiin myös ai­ko­jen lo­pul­la, jol­loin hän sei­soo Ju­ma­lan kan­san suo­ja­na (Dan. 12:1). Ra­fa­el ja Gab­riel ovat tuo­neet vies­te­jä Ju­ma­lal­ta maan pääl­le. Van­han tes­ta­men­tin ajan en­ke­lit oli­vat usein ih­mis­mäi­siä mie­hiä, ku­ten esi­mer­kik­si ne kol­me ”mies­tä”, jot­ka tu­li­vat Ab­ra­ha­min ko­tiin ker­to­maan Ii­sa­kin syn­ty­mäs­tä. En­ke­li Gab­riel, joka il­moit­ti Ma­ri­al­le Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä, oli kir­kas olen­to, joka myös sä­tei­li va­loa ym­pä­ril­leen.

Hep­re­a­lais­kir­jeen 1. lu­vun mu­kaan en­ke­lit ovat Ju­ma­lan sää­tä­mäl­lä, oi­ke­al­la pai­kal­laan. He ovat luo­tu­ja, mut­ta hei­tä ei ole lu­nas­tet­tu, kos­ka he ovat syn­nit­tö­miä Ju­ma­lan pal­ve­li­joi­ta. En­ke­lit ovat ku­ten tuu­len hen­käys tai tu­len liek­ki ja hei­dät on tar­koi­tet­tu pal­ve­le­maan ”au­tuu­den pe­ri­jöi­tä” (Hepr. 1:7, 14).

En­ke­lit ylis­tä­vät Ju­ma­lan Ka­rit­saa

Jee­sus, Ju­ma­lan ai­noa Poi­ka on kaik­kia en­ke­lei­tä ylem­pä­nä. Jee­sus on Isän ja Py­hän Hen­gen ohel­la ai­noa us­kon koh­de; en­ke­lit ei­vät ole us­kon koh­de, vaik­ka kuu­lu­vat erot­ta­mat­to­mas­ti us­kon maa­il­maan ja us­kon to­del­li­suu­teen. Myös en­ke­lit pal­ve­le­vat ja ylis­tä­vät Jee­sus­ta, Ju­ma­lan Ka­rit­saa.

Je­sa­jan kir­jan 6. lu­vus­sa on vai­kut­ta­va kuva en­ke­lien ylis­tyk­ses­tä. Sanc­tus eli Pyhä lau­le­taan ai­na seis­ten eh­tool­lis­li­tur­gi­as­sa kaik­ki­al­la kris­ti­kun­nas­sa. Sitä en­nen on ru­kous, niin sa­not­tu pre­faa­ti­on pää­tös, jos­sa sa­no­taan: ”Me kii­täm­me si­nua täs­tä tai­vaan lah­jas­ta ja lau­lam­me si­nul­le ylis­tys­tä en­ke­lien ja kaik­kien py­hien kans­sa.” Tä­män jäl­keen lau­le­taan ”Pyhä, pyhä, pyhä Her­ra Se­ba­ot…”

Evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­sen vir­ka

Je­sa­jan ja He­se­kie­lin kir­jois­sa mai­ni­taan, et­tä en­ke­lil­lä on sii­vet, joil­la hän len­tää. Myös Uu­den tes­ta­men­tin evan­ke­lis­to­jen sym­bo­leik­si ovat muo­tou­tu­neet sii­vel­li­set olen­not: Mat­teus­ta ku­vaa ih­mi­nen, jol­la on sii­vet, Mar­kus­ta sii­ve­käs lei­jo­na, Jo­han­nes­ta kot­ka, joka len­tää sii­vil­lään ja Luu­kas­ta sii­ve­käs här­kä. Sym­bo­lit ker­to­vat, et­tä Ju­ma­lan evan­ke­liu­mil­la Jee­suk­ses­ta on kii­re ta­voit­taa ”kaik­ki luo­dut”.

Tä­hän teh­tä­vään Ju­ma­la on aset­ta­nut apos­to­lin­sa, sa­nan­pal­ve­li­jan­sa ja kaik­ki lap­sen­sa. Hei­dän teh­tä­vän­sä on Py­hän Hen­gen voi­mas­ta ju­lis­taa evan­ke­liu­mia. En­ke­leil­lä ei ole tätä vir­kaa. En­sim­mäi­sen Pie­ta­rin kir­jeen mu­kaan he tyy­ty­vät luo­maan sil­mäyk­sen tä­hän kor­ke­aan vir­kaan, jon­ka Ju­ma­lan us­koi lap­sil­leen (1. Piet. 1:12).

En­ke­lien il­mes­ty­mi­nen

Raa­ma­tus­sa en­ke­lit il­mes­tyi­vät unes­sa mo­nil­le, muun mu­as­sa Jaa­ko­bil­le ja Joo­se­fil­le. Val­veil­la en­ke­li il­mes­tyi Ma­ri­al­le ja pap­pi Sa­ka­ri­ak­sel­le. Ih­mis­muo­dos­sa en­ke­lit koh­ta­si­vat Ab­ra­ha­min, Haa­ga­rin, Loo­tin, Moo­sek­sen, Joo­su­an, Gi­de­o­nin, Eli­an ja Da­nie­lin.

En­ke­lit, Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jat, ovat puut­tu­neet asi­oi­den kul­kuun rat­kai­se­vis­sa pe­las­tus­his­to­ri­an ti­lan­teis­sa, ku­ten Jee­suk­sen syn­ty­mäs­sä, ylös­nou­se­muk­ses­sa ja tai­vaa­see­nas­tu­mi­ses­sa. Vii­mei­sen ker­ran he il­mes­ty­vät Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen yh­tey­des­sä; sil­loin kaik­ki en­ke­lit las­keu­tu­vat tai­vaas­ta maan pääl­le. He erot­ta­vat pa­hat van­hurs­kais­ta (Matt. 13:49).

En­ke­lit ovat il­mes­ty­neet myös mo­nien yk­sit­täis­ten ih­mis­ten elä­mäs­sä. Yleen­sä heil­lä on ol­lut loh­du­tuk­sen tai roh­kai­sun vies­ti. Ju­ma­lan en­ke­lit ei­vät il­moi­ta mi­tään Ju­ma­lan sa­nal­le vie­ras­ta, uut­ta il­moi­tus­ta. Tä­hän Paa­va­li­kin viit­taa, kun hän va­roit­taa: ”Vaik­ka me, tai vaik­ka en­ke­li tai­vaas­ta ju­lis­tai­si teil­le evan­ke­liu­mia, joka on vas­toin sitä, min­kä me olem­me teil­le ju­lis­ta­neet, hän ol­koon ki­rot­tu” (Gal. 1:8).

Suo­je­lu­sen­ke­li

En­ke­lit lii­te­tään usein lap­siin. Se joh­tu­nee Jee­suk­sen pu­hees­ta, jon­ka mu­kaan las­ten en­ke­lit nä­ke­vät koko ajan tai­vaal­li­sen Isän kas­vot. Ai­kai­sem­min vie­tet­tiin Mik­ke­lin­päi­vää en­ke­lien ja las­ten päi­vä­nä, ny­kyi­sin tuo päi­vä on omis­tet­tu ylien­ke­li Mi­ka­e­lil­le ja kai­kil­le en­ke­leil­le.

Psal­meis­sa (Ps. 34:8 ja Ps. 91:11−12) mai­ni­taan en­ke­lin suo­je­luk­ses­ta ja var­je­luk­ses­ta, joka on lu­vat­tu kai­kil­le Her­ran omil­le; kai­kil­le niil­le, jot­ka ”pal­ve­le­vat Her­raa”. Tätä suo­je­lus­ta saa myös ru­koil­la it­sel­leen ja lä­hei­sil­leen ja sen va­raan voi luot­ta­vai­ses­ti jää­dä. Raa­mat­tu va­roit­taa kui­ten­kin kiu­saa­mas­ta Ju­ma­laa ta­hal­li­sel­la va­ro­mat­to­muu­del­la ja uh­ka­roh­keu­del­la. Kun Saa­ta­na ke­hot­ti Jee­sus­ta heit­täy­ty­mään temp­pe­li­muu­rin har­jal­ta alas, hän ve­to­si Ju­ma­lan var­je­luk­seen: ”Jos ker­ran olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin heit­täy­dy alas. On­han kir­joi­tet­tu: ’Hän an­taa en­ke­leil­leen käs­kyn. He kan­ta­vat si­nua kä­sil­lään, et­tet louk­kaa jal­kaa­si ki­veen.’” Jee­sus vas­ta­si Saa­ta­nal­le: ”On myös kir­joi­tet­tu: ’Älä kiu­saa Her­raa, Ju­ma­laa­si.’” (Matt. 4:5−7.)

Vii­mei­set saat­ta­jat

Luuk­kaan evan­ke­liu­min mu­kaan en­ke­lin vii­mei­nen pal­ve­lus Ju­ma­lan lap­sel­le on kan­taa hä­net ”Ab­ra­ha­min huo­maan”, van­hurs­kait­ten le­poon (Luuk. 16:17). Hau­dan le­poon pääs­syt ei muu­tu ylös­nou­se­muk­ses­sa en­ke­lik­si, vaan hän saa Kris­tuk­sen ruu­miin kal­tai­sen ylös­nou­se­mus­ruu­miin. Jee­sus opet­ti, et­tä ikui­ses­sa elä­mäs­sä Ju­ma­lan lap­set ovat ”niin kuin en­ke­lit”, ja Lut­he­rin mu­kaan he ovat ”ikui­ses­sa van­hurs­kau­des­sa, vi­at­to­muu­des­sa ja au­tuu­des­sa”. Tämä Il­mes­tys­kir­jas­sa ku­vat­tu val­ko­pu­kuis­ten, suu­res­ta vai­vas­ta tul­lei­den ih­mis­ten jouk­ko ylis­tää ker­ran Ju­ma­laa yh­des­sä en­ke­lien kans­sa:

”Kaik­ki en­ke­lit sei­soi­vat val­tais­tui­men, van­hin­ten ja nel­jän olen­non ym­pä­ril­lä, ja heit­täy­tyi­vät kas­voil­leen val­tais­tui­men eteen ja osoit­ti­vat Ju­ma­lal­le kun­ni­oi­tus­taan sa­no­en: Aa­men. Ylis­tys ja kirk­kaus, vii­saus, val­ta ja voi­ma mei­dän Ju­ma­lal­lem­me ai­na ja ikui­ses­ti! Aa­men.” (Ilm. 7:9−12.)

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu kir­jas­sa Us­kon aak­ko­sia, SRK 2012.

23.10.2020

Hän an­toi Is­ra­e­lil­le la­kin­sa ja käs­ki mei­dän isi­äm­me opet­ta­maan ne lap­sil­leen,

jot­ta tu­le­va­kin pol­vi ne tun­ti­si, jot­ta vas­te­des syn­ty­vät­kin ne op­pi­si­vat ja ker­toi­si­vat omil­le lap­sil­leen. Ps. 78:5–6

Viikon kysymys