JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Jou­luis­sa omaa rau­haa

Päivämies
Artikkelit
24.12.2018 6.59

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109284020181224065900

Per­he nuk­kuu, sei­nä­hir­ret pau­kah­ta­vat pak­ka­syös­sä. Pi­ha­kuu­sen valo ka­jas­taa ik­ku­nas­ta, etei­ses­sä lois­taa pie­ni lyh­ty. äi­ti nou­see, te­kee aa­mu­toi­met ää­ne­ti ja pai­naa ul­ko-oven kiin­ni. Lumi nars­kuu ken­kien al­la. On jou­lu­aa­mu, Jee­suk­sen syn­ty­mä­päi­vä. Tie vie kirk­koon, jou­lu­aa­mun ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen.

– Pa­ras­ta jou­lus­sa on oma hil­jai­nen het­ke­ni jou­lu­aa­mu­na, jou­lu­sa­no­man yti­mes­sä, kir­kon pen­kis­sä, ker­too kah­den­tois­ta lap­sen äi­ti Lau­ra In­ke­roi­nen.

– Ylä­kou­lun ai­kaan lap­suu­den ko­dis­ta oli kirk­koon va­jaan puo­len ki­lo­met­rin mat­ka. Sil­loin as­ke­lee­ni vei­vät en­si ker­ran jou­lu­kirk­koon, ja sii­tä muo­dos­tui mi­nul­le iki­o­ma pe­rin­ne.

– Lap­suu­den jou­luis­sa ad­vent­ti oli ai­na rau­hal­lis­ta, jän­nit­ty­nyt­tä odo­tus­ta. Kaik­ki oli ai­na jär­jes­tyk­ses­sä ja asi­at ete­ni­vät it­sek­seen.

In­ke­roi­nen muis­te­lee, et­tä kun aat­to­aa­mu vih­doin koit­ti, he­rä­tes­sä tuok­sui kink­ku. Koti oli sii­vot­tu ja val­mis­tel­tu jou­lu­juh­laan, kuu­si kan­net­tiin si­sään ja ko­ris­tel­tiin. Per­he kuun­te­li jou­lu­rau­han ju­lis­tuk­sen ra­di­os­ta, söi puu­ron ja kävi jou­lu­sau­nas­sa.

Sau­nan jäl­keen per­he pu­keu­tui juh­la­vaat­tei­siin. Kynt­ti­län hä­mys­sä kai­kui tut­tu Lut­he­rin jou­lu­vir­si ja jou­lu­e­van­ke­liu­mi.

– Jou­lu­a­te­ri­an jäl­keen ja­et­tiin lah­jat, lau­let­tiin jou­lu­lau­lu­ja ja pe­lat­tiin lau­ta­pe­le­jä.

In­ke­roi­nen ker­too, et­tä joka jou­lu he ko­ko­si­vat ko­to­na tu­han­nen pa­lan pa­la­pe­lin. Jou­lun ai­ka oli rau­hal­lis­ta yh­des­sä­o­loa ja puu­has­te­lua, jota ryt­mit­ti­vät ruo­an val­mis­tus, kat­taus ja tis­kaus.

– Elä­mä oli py­säh­dyk­sis­sä, har­ras tun­nel­ma täyt­ti ko­din, Lau­ra In­ke­roi­nen muis­te­lee.

Lap­suu­den jou­lun tun­nel­maan on ai­kui­sen vai­kea pääs­tä. Ai­kui­nen – eri­tyi­ses­ti per­heen äi­ti – on jou­lu­val­mis­te­luis­sa avai­na­se­mas­sa. Ad­ven­tin ai­ka ei ole odot­te­lua, vaan or­ga­ni­soin­tia, teh­tä­vää, muis­tet­ta­vaa, lä­he­tet­tä­vää, vie­tä­vää, tuo­ta­vaa, han­kit­ta­vaa.

Ar­ki kaa­tuu pääl­le, oh­jel­mas­sa ovat las­ten kus­kaa­mi­set, kuu­si­juh­lat, ar­vi­oin­ti­kes­kus­te­lut kou­lul­la ja päi­vä­ko­dis­sa, pik­ku­jou­lu­pa­ke­tit, muis­ta­mi­set sin­ne ja tän­ne. To­hi­nas­sa tär­kein on vaa­ras­sa unoh­tua: Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­la.

– Ul­ko­nai­sil­la val­mis­te­luil­la on myös mer­ki­tys­tä, poh­tii In­ke­roi­nen ja jat­kaa:

– Kii­re ja vai­va ovat myös odo­tus­ta ja val­mis­tau­tu­mis­ta. Ai­kui­se­na olen tie­toi­ses­ti pyr­ki­nyt kar­si­maan ma­te­ri­aa, sekä ta­va­raa et­tä ruo­ka­la­je­ja, et­tei käy niin, et­tä jou­lun ydin­sa­no­ma on ruo­ka­la­jien tahi lah­ja­pa­ket­tien mää­rä.

Tär­ke­äm­pä­nä In­ke­roi­nen pi­tää sitä, et­tä ydin­sa­no­ma oli­si kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä saa ol­la us­ko­mas­sa.

Yk­si tär­keim­mis­tä asi­ois­ta on jou­lu­e­van­ke­liu­mi ja juh­laan hil­jen­ty­mi­nen. Lap­suu­den jou­lun ele­ment­te­jä on siir­ty­nyt myös omaan ko­tiin. Ikaa­li­sis­sa asu­va Lau­ra ja Ar­to In­ke­roi­sen per­he lau­laa jou­lu­vir­ren ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­lä. Evan­ke­liu­min lu­kee juu­ri lu­ke­maan op­pi­nut lap­si tai rip­pi­kou­lu­lai­nen.

Kris­ti­kun­nan suu­rim­mat juh­lat, pää­si­äi­nen ja jou­lu, liit­ty­vät toi­siin­sa. Pää­si­äi­nen on suu­ri juh­la, mut­ta sen val­mis­te­lu on no­pe­am­paa kuin ad­ven­tin ai­ka ja sitä juh­li­taan ly­hy­em­män ajan.

Sii­vot­tu koti kir­voit­ti lap­sen ky­sy­mään: ”äi­ti, on­ko nyt jou­lu?” Val­mis­te­lut ja juh­lan tun­nel­ma liit­tyi­vät lap­sen mie­les­sä yh­teen ja sa­maan asi­aan. Ovat­han ne kris­ti­tyn tär­keim­mät juh­lat; il­man jou­lua ei oli­si pää­si­äis­tä ei­kä il­man pää­si­äis­tä oli­si pe­las­tus­ta.

Kah­te­na jou­lu­na Lau­ra In­ke­roi­nen on saa­nut vau­van. Per­heen kol­mas lap­si syn­tyi uu­den­vuo­den al­la. Sil­loin nuo­ri per­he oli jou­lun­vie­tos­sa mum­mu­las­sa, ja jou­lu­val­mis­te­lu­jen vas­tuu ja­kaan­tui. Myös Lau­ra In­ke­roi­sen äi­ti oli ras­kaa­na, ja syn­ny­tyk­set ta­pah­tui­vat lä­hek­käin.

In­ke­roi­sen per­heen kym­me­nes lap­si on syn­ty­nyt 22. jou­lu­kuu­ta. Tuo­na jou­lu­na he to­teut­ti­vat val­mis­te­lut jou­lu­ka­len­te­rin muo­dos­sa: joka päi­väl­le oli jo­kin as­ka­re, ku­ten sau­nan­pe­su, maus­te­ka­kun lei­po­mi­nen tai jou­lu­kuu­sen haku.

Kun kym­me­nes lap­si oli syn­ty­nyt, Ar­to-isä läh­ti jou­lu­aat­to­na ha­ke­maan vau­vaa ja äi­tiä ko­tiin nuo­rim­pien las­ten kans­sa. Isom­mat jäi­vät kat­ta­maan jou­lu­pöy­tää. Lää­kä­ri ei lu­van­nut­kaan vau­vaa vie­lä ko­tiin, jo­ten äi­ti pää­si il­ta­lo­mal­le per­heen luo.

Kun juh­la-ate­ria oli nau­tit­tu, Lau­ra In­ke­roi­nen aje­li hil­jai­ses­sa il­las­sa ta­kai­sin sai­raa­laan. Jou­lu­päi­vä­nä vau­va pää­si ko­tiin. Tuon vuo­den vaih­de on jää­nyt sy­väl­le mie­leen, sil­lä isä ja lap­set läh­ti­vät mum­mu­laan, ja äi­ti jäi vau­van kans­sa ko­ti­lo­mal­le.

– Oli iha­na ko­ke­mus ol­la jou­lu­ko­ris­tel­lus­sa ko­dis­sa yk­sin, hil­jai­ses­sa tun­nel­mas­sa ja naut­tia vau­vas­ta. Tu­tus­tua hä­neen ja ih­me­tel­lä – ku­ten Ma­ria ai­koi­naan Bet­le­he­min tal­lis­sa.

Teks­ti ja ku­vat: Tert­tu Kär­kö­lä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.12.2018

6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys