Jumalan sana ja avioliitto
Avioliitto on miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto. Luomiskertomuksessa kerrotaan, kuinka Jumala totesi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18.)
Jumala toteutti lupauksensa luodessaan Adamille kumppaniksi Eevan. Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen.
Yhteiselämän perustaksi ja keskinäisen rakkauden kodiksi Jumala sääti miehen ja naisen välisen liiton, pyhän avioliiton, joka perustuu Jumalan luomisjärjestykseen (1. Moos. 2:24).
Jumala siunasi eri sukupuolta olevat
Jumala siunasi ensimmäisen ihmisparin avioliiton.
Hän antoi Adamille ja Eevalle tehtävän ja asetti näin luomakuntaansa luomistyön jatkuvuuden: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne” (1. Moos. 1:28).
Jumala siunasi luomistyön jatkajiksi eri sukupuolta olevat ihmiset (1. Moos. 1:27–28). Tämän myös Jeesus vahvisti todetessaan kuulijoilleen: ”Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:6–9.)
Peruuttamaton liitto
Avioliitto on pyhä, ja siihen sisältyvä aviopuolisoiden kumppanuus ja uskollisuus saavat myös hengellisen ulottuvuuden. Aviolupaus annetaan Jumalan kasvojen edessä, ja vihkiminen avioliittoon merkitsee Jumalan tahdon toteutumista.
Avioliittolupauksessa sitoudutaan osoittamaan uskollisuutta ja rakkautta hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Se merkitsee luopumista vanhemmista ja puolisoon liittymistä.
Yhdeksi tuleminen tarkoittaa liiton peruuttamattomuutta ja elinikäisyyttä. Aviosuhteen suojaksi Jumala antoi kuudennen käskyn: ”älä tee aviorikosta.”
Avioliitto rakentuu evankeliumilla
Aviopuolisoiden välille voi tulla asioita, jotka särkevät keskinäistä yhteyttä.
Jos anteeksiantamuksen evankeliumi ei ole käytössä, luottamus Jumalan johdatukseen ja avioliiton pyhyyteen voi himmentyä. Kun synti saa vallan, saattaa aviopuolisoiden rakkaus rikkoontua.
Jumalan sana opettaa, että avioero ei kuitenkaan ole mahdollinen: ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19:6).
Aviosuhteen vaaliminen
Kun Jumala liittää kaksi erilaista ihmistä yhteen, on taustalla hänen johdatuksensa ja viisautensa.
Yhteisellä matkalla tarvitaan molemminpuolista tahtoa ja yhteiselämään sopeutumista. Aviopuolisoiden on tärkeää opetella keskustelemaan keskenään.
Oman perheen ja kodin hyvän ilmapiirin rakentaminen merkitsee puolison kuuntelemista ja kunnioittamista sekä hänen toiveidensa huomioimista.
Naisen luominen miehen kylkiluusta (1. Moos. 2:21–23) kuvaa miehen ja naisen yhteyttä ja yhdenvertaisuutta. Mies ja nainen ovat avioliitossa tasaveroisessa ja tasa-arvoisessa suhteessa.
Paavali kirjoittaa: ”Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. – – Jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.” (Ef. 5:1, 32.)
Lapset tuovat Jumalan siunausta
Avioliitto merkitsee usein luopumista monista sellaisista asioista, joita on tehnyt aiemmin. Samalla tilalle saa paljon.
Muuttuva aika ja arvomurros haastavat entistä enemmän aviopuolisoiden ja lapsiperheen perinteisen, Jumalan sanan mukaisen tavan elää. Erityisesti tämä haaste voi olla nuorilla kasvavilla perheillä, joille Jumala on siunannut useampia lapsia.
Vaikka lasten vastaanottaminen Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti kysyy voimia, lasten kautta saa kokea myös runsasta Jumalan siunausta. Usko avaa raamatullista näköalaa, että lapset ovat Herran lahja. Se kysyy erityisesti luottamusta Jumalaan elämän antajana. Lapsenuskolla voi näissäkin tilanteissa ajatella, että Jumala antaa puolison ja lapset lahjoina elämään.
Lapsettomat ja naimattomat ovat osa Jumalan järjestystä
On hyvä muistaa, että Jumala ei ole antanut kaikille aviopuolisoille lapsia. Hekin toteuttavat Jumalan antamaa tehtävää ja luomisjärjestystä.
Keskuudessamme elää myös paljon itsellisiä sisaria ja veljiä. Raamatun mukaan Jumala ei ole suonut kaikille aviopuolisoa. Jumala on antanut heille oman elämäntehtävän, jossa he toteuttavat kutsumustaan. (Matt. 19:10–12.)
Jumalan sana kodeissa
Uskovaisessa kodissa opetellaan elämän ja uskonelämän aakkosia. Siellä lapset juurtuvat Jumalan valtakuntaan. Tiedämme, kuinka tärkeää kasville on, että sillä on vahvat juuret. Kodin perintö lapselle kantaa tulevaisuuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen saakka.
On tärkeää muistaa, että uskovaisessa kodissa on aina läsnä armoalttari, jossa kaikkein kirkkain Jumalan sanan ydin, anteeksiantamuksen evankeliumi hoitaa ja virvoittaa.
Jumalan sana kehottaa keskustelemaan kotona Jumalan suurista teoista, kertomaan niistä lapsille ja lastenlapsille.
Psalmissa kirjoitetaan: ”Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään.” (Ps. 78:5–7.)
Henkisen pääoman mittaamaton arvo
Kodissa kannattaa pohtia, millaisia tavoitteita asetamme itsellemme ja elämällemme. Erityisen tärkeää on miettiä, miten vaalia perheen eheyttä ja rakkautta. Kodin ja perheen antama henkinen ja sosiaalinen pääoma on sellaista, jota ei voi rahassa mitata.
Se vaikuttaa ihmisen henkiseen hyvinvointiin, hyvään yhteiselämään, lähimmäisistä välittämiseen ja ihmisarvon kunnioittamiseen.
Tarpeellista on myös tarkastella asioiden arvojärjestystä.
Paavali rohkaisi myös elämään Jumalan sanasta: ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.” (Kol. 3:16.)
Jumalan sana on muuttumaton
Jumala on Sanallaan luonut näkyvän ja näkymättömän maailman. Sanallaan hän myös kerran päättää tämän maailmanajan. Maailmaa kannattelee kaiken aikaa hänen sanansa, joka ylittää ymmärtämisemme rajat.
Jumalan sana on muuttumaton. Se merkitsee sitä, että meidän ihmisten tahdosta tai meidän toimistamme riippumatta Jumalan sana täyttyy ja pysyy iankaikkisesti. Tämän vahvisti myös Jeesus Kristus opetuksellaan: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Matt. 24:35).
Jumalan sanaa valikoivasti
Ajassamme korostetaan vapautta kaikesta mikä rajoittaa ihmisen taipumuksia ja toimintaa. Jumalan sanaa tulkitaan itsekkäästi ja otetaan sieltä vain se, mikä tukee omia valintoja ja ratkaisuja.
Raamatun jumalakuva halutaan muuttaa. Jumalaan liitetään ääretön rakkaus, mutta ei sitä, että hän on samalla pyhä ja vanhurskas Jumala.
Monet ajattelevat, että syntien sovittajaa ei tarvita, koska ihmistä ei pidetä syntiinlankeemuksen turmelemana vaan perusolemukseltaan hyvänä.
Raamattu selitetään aikasidonnaiseksi, syntyaikaansa heijastavaksi dokumentiksi, jolla on vain vähän merkitystä. Tällaisen ajan keskellä elämme.
Maallistumisen merkit
Etääntymistä Raamatun arvoista osoittaa se, että ihmisistä on tullut yhä enenevässä määrin nautinnon tavoittelijoita. Vastuunottamista toisista ja yhteisistä asioista kartetaan. Perheen arvostus on laskenut, eikä aviouskollisuuteen sitouduta.
Pinnalliset arvot ja seksuaalisuus ylikorostuvat. Raamattuun perustuva avioliittokäsitys kyseenalaistetaan, ja homoseksuaalisia suhteita usein jopa ihannoidaan.
Yksi maallistumisen merkki suomalaisessa yhteiskunnassa olikin viime maaliskuun alussa voimaan tullut avioliittolain muutos, jonka myötä samaa sukupuolta olevat parit saivat oikeuden solmia avioliiton. Se on vastoin Jumalan sanan opetusta ja luomisjärjestystä.
Julkaistu Päivämiehessä 7.2.2018
Kuvituskuva: Kari Vengasaho
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
