JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Ju­ma­lan sana ja avi­o­liit­to

Lohi Olli
Artikkelit
12.2.2018 6.05

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180212060500

Avi­o­liit­to on mie­hen ja nai­sen vä­li­nen eli­ni­käi­nen liit­to. Luo­mis­ker­to­muk­ses­sa ker­ro­taan, kuin­ka Ju­ma­la to­te­si: ”Ei ole hyvä ih­mi­sen ol­la yk­si­nään. Minä teen hä­nel­le kump­pa­nin, joka so­pii hä­nen avuk­seen.” (1. Moos. 2:18.)

Ju­ma­la to­teut­ti lu­pauk­sen­sa luo­des­saan Ada­mil­le kump­pa­nik­si Ee­van. Ju­ma­la loi mie­hen ja nai­sen omak­si ku­vak­seen.

Yh­tei­se­lä­män pe­rus­tak­si ja kes­ki­näi­sen rak­kau­den ko­dik­si Ju­ma­la sää­ti mie­hen ja nai­sen vä­li­sen lii­ton, py­hän avi­o­lii­ton, joka pe­rus­tuu Ju­ma­lan luo­mis­jär­jes­tyk­seen (1. Moos. 2:24).

Ju­ma­la siu­na­si eri su­ku­puol­ta ole­vat

Ju­ma­la siu­na­si en­sim­mäi­sen ih­mis­pa­rin avi­o­lii­ton.

Hän an­toi Ada­mil­le ja Ee­val­le teh­tä­vän ja aset­ti näin luo­ma­kun­taan­sa luo­mis­työn jat­ku­vuu­den: ”Ol­kaa he­del­mäl­li­set, li­sään­ty­kää ja täyt­tä­kää maa ja ot­ta­kaa se val­taan­ne” (1. Moos. 1:28).

Ju­ma­la siu­na­si luo­mis­työn jat­ka­jik­si eri su­ku­puol­ta ole­vat ih­mi­set (1. Moos. 1:27–28). Tä­män myös Jee­sus vah­vis­ti to­de­tes­saan kuu­li­joil­leen: ”Mut­ta maa­il­man alus­sa Ju­ma­la loi ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si. Sen täh­den mies jät­tää isän­sä ja äi­tin­sä ja liit­tyy vai­moon­sa, niin et­tä nämä kak­si tu­le­vat yh­dek­si li­hak­si. He ei­vät siis enää ole kak­si, he ovat yk­si. Ja min­kä Ju­ma­la on yh­dis­tä­nyt, sitä äl­köön ih­mi­nen erot­ta­ko.” (Mark. 10:6–9.)

Pe­ruut­ta­ma­ton liit­to

Avi­o­liit­to on pyhä, ja sii­hen si­säl­ty­vä avi­o­puo­li­soi­den kump­pa­nuus ja us­kol­li­suus saa­vat myös hen­gel­li­sen ulot­tu­vuu­den. Avi­o­lu­paus an­ne­taan Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä, ja vih­ki­mi­nen avi­o­liit­toon mer­kit­see Ju­ma­lan tah­don to­teu­tu­mis­ta.

Avi­o­liit­to­lu­pauk­ses­sa si­tou­du­taan osoit­ta­maan us­kol­li­suut­ta ja rak­kaut­ta hy­vi­nä ja pa­hoi­na päi­vi­nä ai­na kuo­le­maan as­ti. Se mer­kit­see luo­pu­mis­ta van­hem­mis­ta ja puo­li­soon liit­ty­mis­tä.

Yh­dek­si tu­le­mi­nen tar­koit­taa lii­ton pe­ruut­ta­mat­to­muut­ta ja eli­ni­käi­syyt­tä. Avi­o­suh­teen suo­jak­si Ju­ma­la an­toi kuu­den­nen käs­kyn: ”älä tee avi­o­ri­kos­ta.”

Avi­o­liit­to ra­ken­tuu evan­ke­liu­mil­la

Avi­o­puo­li­soi­den vä­lil­le voi tul­la asi­oi­ta, jot­ka sär­ke­vät kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä.

Jos an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi ei ole käy­tös­sä, luot­ta­mus Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja avi­o­lii­ton py­hyy­teen voi him­men­tyä. Kun syn­ti saa val­lan, saat­taa avi­o­puo­li­soi­den rak­kaus rik­koon­tua.

Ju­ma­lan sana opet­taa, et­tä avi­oe­ro ei kui­ten­kaan ole mah­dol­li­nen: ”Min­kä Ju­ma­la on yh­dis­tä­nyt, sitä äl­köön ih­mi­nen erot­ta­ko” (Matt. 19:6).

Avi­o­suh­teen vaa­li­mi­nen

Kun Ju­ma­la liit­tää kak­si eri­lais­ta ih­mis­tä yh­teen, on taus­tal­la hä­nen joh­da­tuk­sen­sa ja vii­sau­ten­sa.

Yh­tei­sel­lä mat­kal­la tar­vi­taan mo­lem­min­puo­lis­ta tah­toa ja yh­tei­se­lä­mään so­peu­tu­mis­ta. Avi­o­puo­li­soi­den on tär­ke­ää ope­tel­la kes­kus­te­le­maan kes­ke­nään.

Oman per­heen ja ko­din hy­vän il­ma­pii­rin ra­ken­ta­mi­nen mer­kit­see puo­li­son kuun­te­le­mis­ta ja kun­ni­oit­ta­mis­ta sekä hä­nen toi­vei­den­sa huo­mi­oi­mis­ta.

Nai­sen luo­mi­nen mie­hen kyl­ki­luus­ta (1. Moos. 2:21–23) ku­vaa mie­hen ja nai­sen yh­teyt­tä ja yh­den­ver­tai­suut­ta. Mies ja nai­nen ovat avi­o­lii­tos­sa ta­sa­ve­roi­ses­sa ja tasa-ar­voi­ses­sa suh­tees­sa.

Paa­va­li kir­joit­taa: ”Alis­tu­kaa tois­ten­ne tah­toon, Kris­tus­ta to­tel­len. – – Jo­kai­sen tu­lee ra­kas­taa vai­mo­aan niin kuin it­se­ään, ja vai­mon tu­lee kun­ni­oit­taa mies­tään.” (Ef. 5:1, 32.)

Lap­set tuo­vat Ju­ma­lan siu­naus­ta

Avi­o­liit­to mer­kit­see usein luo­pu­mis­ta mo­nis­ta sel­lai­sis­ta asi­ois­ta, joi­ta on teh­nyt ai­em­min. Sa­mal­la ti­lal­le saa pal­jon.

Muut­tu­va ai­ka ja ar­vo­mur­ros haas­ta­vat en­tis­tä enem­män avi­o­puo­li­soi­den ja lap­si­per­heen pe­rin­tei­sen, Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­sen ta­van elää. Eri­tyi­ses­ti tämä haas­te voi ol­la nuo­ril­la kas­va­vil­la per­heil­lä, joil­le Ju­ma­la on siu­nan­nut use­am­pia lap­sia.

Vaik­ka las­ten vas­taa­not­ta­mi­nen Ju­ma­lan luo­mis­jär­jes­tyk­sen mu­kai­ses­ti ky­syy voi­mia, las­ten kaut­ta saa ko­kea myös run­sas­ta Ju­ma­lan siu­naus­ta. Us­ko avaa raa­ma­tul­lis­ta nä­kö­a­laa, et­tä lap­set ovat Her­ran lah­ja. Se ky­syy eri­tyi­ses­ti luot­ta­mus­ta Ju­ma­laan elä­män an­ta­ja­na. Lap­se­nus­kol­la voi näis­sä­kin ti­lan­teis­sa aja­tel­la, et­tä Ju­ma­la an­taa puo­li­son ja lap­set lah­joi­na elä­mään.

Lap­set­to­mat ja nai­mat­to­mat ovat osa Ju­ma­lan jär­jes­tys­tä

On hyvä muis­taa, et­tä Ju­ma­la ei ole an­ta­nut kai­kil­le avi­o­puo­li­soil­le lap­sia. He­kin to­teut­ta­vat Ju­ma­lan an­ta­maa teh­tä­vää ja luo­mis­jär­jes­tys­tä.

Kes­kuu­des­sam­me elää myös pal­jon it­sel­li­siä si­sa­ria ja vel­jiä. Raa­ma­tun mu­kaan Ju­ma­la ei ole suo­nut kai­kil­le avi­o­puo­li­soa. Ju­ma­la on an­ta­nut heil­le oman elä­män­teh­tä­vän, jos­sa he to­teut­ta­vat kut­su­mus­taan. (Matt. 19:10–12.)

Ju­ma­lan sana ko­deis­sa

Us­ko­vai­ses­sa ko­dis­sa ope­tel­laan elä­män ja us­ko­ne­lä­män aak­ko­sia. Siel­lä lap­set juur­tu­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Tie­däm­me, kuin­ka tär­ke­ää kas­vil­le on, et­tä sil­lä on vah­vat juu­ret. Ko­din pe­rin­tö lap­sel­le kan­taa tu­le­vai­suu­teen, ai­kui­suu­teen ja van­huu­teen saak­ka.

On tär­ke­ää muis­taa, et­tä us­ko­vai­ses­sa ko­dis­sa on ai­na läs­nä ar­mo­alt­ta­ri, jos­sa kaik­kein kirk­kain Ju­ma­lan sa­nan ydin, an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi hoi­taa ja vir­voit­taa.

Ju­ma­lan sana ke­hot­taa kes­kus­te­le­maan ko­to­na Ju­ma­lan suu­ris­ta te­ois­ta, ker­to­maan niis­tä lap­sil­le ja las­ten­lap­sil­le.

Psal­mis­sa kir­joi­te­taan: ”Hän sää­ti Jaa­ko­bil­le sää­dök­sen­sä, hän an­toi Is­ra­e­lil­le la­kin­sa ja käs­ki mei­dän isi­äm­me opet­ta­maan ne lap­sil­leen, jot­ta tu­le­va­kin pol­vi ne tun­ti­si, jot­ta vas­te­des syn­ty­vät­kin ne op­pi­si­vat ja ker­toi­si­vat omil­le lap­sil­leen. Ju­ma­laan hei­dän tu­lee tur­vau­tua, muis­taa, mitä hän on teh­nyt, ja nou­dat­taa hä­nen käs­ky­jään.” (Ps. 78:5­–7.)

Hen­ki­sen pää­o­man mit­taa­ma­ton ar­vo

Ko­dis­sa kan­nat­taa poh­tia, mil­lai­sia ta­voit­tei­ta ase­tam­me it­sel­lem­me ja elä­mäl­lem­me. Eri­tyi­sen tär­ke­ää on miet­tiä, mi­ten vaa­lia per­heen eheyt­tä ja rak­kaut­ta. Ko­din ja per­heen an­ta­ma hen­ki­nen ja so­si­aa­li­nen pää­o­ma on sel­lais­ta, jota ei voi ra­has­sa mi­ta­ta.

Se vai­kut­taa ih­mi­sen hen­ki­seen hy­vin­voin­tiin, hy­vään yh­tei­se­lä­mään, lä­him­mäi­sis­tä vä­lit­tä­mi­seen ja ih­mi­sar­von kun­ni­oit­ta­mi­seen.

Tar­peel­lis­ta on myös tar­kas­tel­la asi­oi­den ar­vo­jär­jes­tys­tä.

Paa­va­li roh­kai­si myös elä­mään Ju­ma­lan sa­nas­ta: ”An­ta­kaa Kris­tuk­sen sa­nan asua run­saa­na kes­kuu­des­san­ne. Opet­ta­kaa ja neu­vo­kaa toi­si­an­ne kai­kel­la vii­sau­del­la ja lau­la­kaa kii­tol­li­sin mie­lin Ju­ma­lal­le psal­me­ja, ylis­tys­vir­siä ja hen­gel­li­siä lau­lu­ja.” (Kol. 3:16.)

Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton

Ju­ma­la on Sa­nal­laan luo­nut nä­ky­vän ja nä­ky­mät­tö­män maa­il­man. Sa­nal­laan hän myös ker­ran päät­tää tä­män maa­il­ma­na­jan. Maa­il­maa kan­nat­te­lee kai­ken ai­kaa hä­nen sa­nan­sa, joka ylit­tää ym­mär­tä­mi­sem­me ra­jat.

Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton. Se mer­kit­see sitä, et­tä mei­dän ih­mis­ten tah­dos­ta tai mei­dän toi­mis­tam­me riip­pu­mat­ta Ju­ma­lan sana täyt­tyy ja py­syy ian­kaik­ki­ses­ti. Tä­män vah­vis­ti myös Jee­sus Kris­tus ope­tuk­sel­laan: ”Tai­vas ja maa ka­to­a­vat, mut­ta mi­nun sa­na­ni ei­vät kos­kaan ka­toa” (Matt. 24:35).

Ju­ma­lan sa­naa va­li­koi­vas­ti

Ajas­sam­me ko­ros­te­taan va­paut­ta kai­kes­ta mikä ra­joit­taa ih­mi­sen tai­pu­muk­sia ja toi­min­taa. Ju­ma­lan sa­naa tul­ki­taan it­sek­kääs­ti ja ote­taan siel­tä vain se, mikä tu­kee omia va­lin­to­ja ja rat­kai­su­ja.

Raa­ma­tun ju­ma­la­ku­va ha­lu­taan muut­taa. Ju­ma­laan lii­te­tään ää­re­tön rak­kaus, mut­ta ei sitä, et­tä hän on sa­mal­la pyhä ja van­hurs­kas Ju­ma­la.

Mo­net ajat­te­le­vat, et­tä syn­tien so­vit­ta­jaa ei tar­vi­ta, kos­ka ih­mis­tä ei pi­de­tä syn­tiin­lan­kee­muk­sen tur­me­le­ma­na vaan pe­ru­so­le­muk­sel­taan hy­vä­nä.

Raa­mat­tu se­li­te­tään ai­ka­si­don­nai­sek­si, syn­ty­ai­kaan­sa hei­jas­ta­vak­si do­ku­men­tik­si, jol­la on vain vä­hän mer­ki­tys­tä. Täl­lai­sen ajan kes­kel­lä eläm­me.

Maal­lis­tu­mi­sen mer­kit

Etään­ty­mis­tä Raa­ma­tun ar­vois­ta osoit­taa se, et­tä ih­mi­sis­tä on tul­lut yhä ene­ne­väs­sä mää­rin nau­tin­non ta­voit­te­li­joi­ta. Vas­tuu­not­ta­mis­ta toi­sis­ta ja yh­tei­sis­tä asi­ois­ta kar­te­taan. Per­heen ar­vos­tus on las­ke­nut, ei­kä avi­ous­kol­li­suu­teen si­tou­du­ta.

Pin­nal­li­set ar­vot ja sek­su­aa­li­suus yli­ko­ros­tu­vat. Raa­mat­tuun pe­rus­tu­va avi­o­liit­to­kä­si­tys ky­see­na­lais­te­taan, ja ho­mo­sek­su­aa­li­sia suh­tei­ta usein jopa ihan­noi­daan.

Yk­si maal­lis­tu­mi­sen merk­ki suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa oli­kin vii­me maa­lis­kuun alus­sa voi­maan tul­lut avi­o­liit­to­lain muu­tos, jon­ka myö­tä sa­maa su­ku­puol­ta ole­vat pa­rit sai­vat oi­keu­den sol­mia avi­o­lii­ton. Se on vas­toin Ju­ma­lan sa­nan ope­tus­ta ja luo­mis­jär­jes­tys­tä.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.2.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Kari Ven­ga­sa­ho

OlliLohi
18.9.2020

Syn­tim­me ovat meil­le lii­an ras­kaat, mut­ta sinä an­nat ne an­teek­si. Au­tu­as se, jon­ka sinä va­lit­set! Hän saa tul­la luok­se­si ja asua py­hä­kös­sä­si. Ps. 65:4–5

Viikon kysymys