JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Las­ten­kir­jan ja lu­ke­mi­sen mer­ki­tys

Päivämies-verkkolehti
Artikkelit
12.5.2016 10.05

Juttua muokattu:

1.1. 23:31
2020010123313620160512100500

KUVITUSKUVA: RAMI LIEHU

KUVITUSKUVA: RAMI LIEHU

Mitä las­ten­kir­jal­le kuu­luu net­ti­ai­ka­na? poh­ti SRK:n toi­mi­tus­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja Mark­ku Sep­pä­nen Lem­pää­län rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä 24.4. pi­de­tys­sä jul­kis­ta­mis­ti­lai­suu­des­sa. Kir­jo­jen ja lu­ku­tai­don vaa­li­mi­nen on tär­ke­ää. On an­toi­saa jär­jes­tää lu­ku­het­kiä, jol­loin rau­hoi­tu­taan, hil­jen­ny­tään ja ol­laan yh­des­sä.

Hil­jak­koin eräs jo 95 ikä­vuo­den saa­vut­ta­nut us­ko­vai­nen van­ha täti sa­noi mi­nul­le rau­hal­li­ses­ti il­man min­kään­lais­ta kat­ke­ruut­ta: ”Elä­mä on tais­te­lua keh­dos­ta hau­taan.”

Jäin miet­ti­mään tätä sa­non­taa. Ym­mär­sin il­mai­sun hy­vin van­huk­sen koh­dal­la, joka jo ha­lu­si pääs­tä le­poon. Yk­si­näi­syys, sai­rau­det ja elä­män­vä­sy­mys oli voit­ta­nut. Saa­tam­me­han me nuo­rem­mat­kin tun­tea vä­sy­mys­tä.

Mut­ta on­ko elä­mä tais­te­lua jo keh­dos­ta al­ka­en, sitä mie­tin. Var­maan täl­lä tar­koi­te­taan sitä, et­tä jo pie­ni vau­va it­kul­laan ja rau­hat­to­muu­del­laan jou­tuu il­mai­se­maan, et­tä tar­vit­see huo­len­pi­toa, äi­din­mai­toa tai puh­taut­ta. Al­kaa­ko näin elä­män tais­te­lu jo en­sim­mäi­ses­tä syn­ty­mä­par­kai­sus­ta?

Uu­si kir­ja

Van­huk­sen sa­non­ta tuli mie­lee­ni, kun ajat­te­lin sitä, kuin­ka lap­set ke­hi­tyk­sen eri vai­heis­sa jou­tu­vat koh­taa­maan mo­nia uu­sia asi­oi­ta jo omas­sa ko­dis­saan, mut­ta eten­kin siir­ty­es­sään ko­din elä­mäs­tä var­hais­kas­va­tuk­seen, päi­vä­ko­tiin, esi­kou­luun ja kou­luun.

Tä­hän las­ten ke­hi­tys­vai­hee­seen tart­tuu tä­nään jul­kis­tet­ta­va An­ne Lind­for­sin las­ten­kir­ja Täy­so­su­ma Ras­mus! Kir­ja on it­se­näi­nen jat­ko-osa te­ki­jän ai­kai­sem­mal­le te­ok­sel­le Ras­mus, kar­hun­ke­syt­tä­jä. Uu­des­sa kir­jas­sa ker­ro­taan, kuin­ka Ras­muk­sen esi­kou­lu on al­ka­nut, mut­ta kaik­ki ei ole­kaan sel­lais­ta kuin Ras­mus oli ku­vi­tel­lut. On eri­lai­sia ta­po­ja ja sään­tö­jä, jot­ka tun­tu­vat Ras­muk­ses­ta ihan vää­ril­tä. Ka­ve­rei­ta­kaan ei tah­do löy­tyä. On­nek­si löy­tyy Jon­te, jon­ka avul­la Ras­mus voit­taa pel­kon­sa ja löy­tää paik­kan­sa es­ka­ris­sa.

Uu­si kir­ja ker­too, et­tei es­ka­rin aloit­ta­mi­nen ole ai­na help­poa. Jos jää il­man ka­ve­ria, voi tul­la halu pii­lou­tua tai ve­täy­tyä yk­si­näi­syy­teen ja omaan haa­ve­maa­il­maan­sa. Uu­des­sa elä­män­vai­hees­sa lap­si tar­vit­see tur­val­li­sen van­hem­man huo­len­pi­toa, ym­mär­rys­tä ja eri­tyi­ses­ti rak­kaut­ta.

Esi­kou­lun ta­vat voi­vat poi­ke­ta ko­din ta­vois­ta. Tämä saat­taa ai­heut­taa ris­ti­rii­taa lap­sen oman aja­tus­maa­il­man ja es­ka­ris­sa val­lit­se­vien ta­po­jen vä­lil­lä. Jos­kus las­ten teot voi­vat näyt­tää oh­jaa­jien ja van­hem­pien mie­les­tä tot­te­le­mat­to­muu­del­ta, mut­ta to­del­li­suu­des­sa ne voi­vat­kin joh­tua las­ten ta­vas­ta aja­tel­la asi­oi­ta ai­van toi­sin kun van­hem­mat luu­le­vat. Tämä on hyvä kaik­kien ai­kuis­ten ja kas­vat­ta­jien muis­taa.

Mo­net lap­set saat­ta­vat ol­la sa­mas­sa ti­lan­tees­sa kuin Ras­mus. Aa­mu­läh­döt, esiin­ty­mi­set mui­den edes­sä, myö­häs­ty­mi­nen tai kil­pai­lut tois­ten kans­sa ovat to­del­la suu­ria asi­oi­ta pie­nen lap­sen maa­il­mas­sa. Iloi­set ret­ket ja lei­rit es­ka­ri­to­ve­rei­den, van­hem­pien ja iso­van­hem­pien kans­sa eh­kä nou­se­vat elä­män ko­ho­koh­dik­si. Lap­set koh­taa­vat elä­mäs­sään myös vaa­ra­ti­lan­tei­ta, jois­ta sel­vi­ä­mi­nen on var­je­lus­ta, jos­sa en­ke­lit ovat ol­leet mu­ka­na. Kai­ke­ni­käi­set lap­set jou­tu­vat jos­kus ole­maan te­ke­mi­sis­sä myös sai­rau­den ja kuo­le­man kans­sa. Elä­män vai­keu­det opet­ta­vat mei­tä kaik­kia ru­koi­le­maan.

Nyt jul­kis­tet­ta­vas­sa kir­jas­sa us­ko­na­si­at ovat luon­te­vas­ti läs­nä, ai­van sa­mal­la ta­val­la kuin ne ovat us­ko­vai­sen ko­din elä­mäs­sä. Sy­dä­mes­täm­me saa­toim­me alus­sa yh­tyä las­ten­vir­ren sa­noi­hin: ”Ys­tä­vä sä lap­sien, kat­so mi­nuun pie­ne­hen. Min­ne käyn­kin maa­il­mas­sa, sinä olet hoi­ta­mas­sa. On­ni tääl­lä vaih­te­lee, tai­vaan Isä suo­je­lee.”

Uu­den kir­jan kie­li on hy­vää ja ker­ron­ta elä­vää. Kir­jas­sa lap­sen ko­ke­mus­maa­il­ma tu­lee hy­vin esil­le. Sii­nä on tai­do­kas Sil­ja-Ma­ria Wi­her­saa­ren ku­vi­tus. Ku­vat an­ta­vat kir­jal­le tär­ke­än oman ar­von­sa, kiin­nos­ta­vuu­ten­sa ja tun­nel­man­sa.

Mik­si las­ten­kir­jo­ja tar­vi­taan?

On sa­not­tu, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on las­ten ja las­ten­mie­lis­ten val­ta­kun­ta. Ju­ma­lan kan­sa on ai­na ol­lut myös lu­ki­ja­kan­saa ja lau­la­vaa kan­saa. Nämä mää­rit­te­lyt ku­vaa­vat mie­les­tä­ni hy­vin kaik­ki­na ai­koi­na elä­nei­den us­ko­vais­ten elä­mää. Ha­lu­am­me opet­taa ja kas­vat­taa lap­si­am­me niin, et­tä he py­syi­si­vät us­ko­mas­sa ja ko­ki­si­vat tur­val­li­suut­ta ja huo­len­pi­toa. Tätä tu­ke­maan on jul­kais­tu myös kris­til­li­syy­tem­me opin ja hen­gen mu­kais­ta kir­jal­li­suut­ta. Kris­til­li­syy­tem­me las­ten­kir­jo­ja on his­to­ri­an ai­ka­na jul­kais­tu kym­me­niä.

Voi­sim­me nyt ky­syä, mitä las­ten­kir­jal­le kuu­luu tänä net­ti­ai­ka­na. Har­va tä­nä­kään ai­ka­na lop­pu­jen lo­puk­si ky­see­na­lais­taa las­ten­kir­jan mer­ki­tys­tä, vaik­ka pe­rin­tei­nen kir­ja on saa­nut­kin mo­nia kil­pai­li­joi­ta. Yhä use­am­man kä­des­sä on tab­let­ti pe­lei­neen ja ani­maa­ti­oi­neen.

Ha­lu­an täs­sä ti­lai­suu­des­sa pu­hua ta­val­li­sen kir­jan, eri­tyi­ses­ti las­ten­kir­jan mer­ki­tyk­ses­tä ja sii­tä, kuin­ka tär­ke­ää on lu­kea lap­sil­le. Suo­mes­sa on vie­lä eri­no­mai­nen mah­dol­li­suus vaa­lia lu­ku­har­ras­tus­ta. Suo­ma­lai­set kir­jas­tot ovat maa­il­mas­sa ai­nut­laa­tui­sia. Kir­jas­toih­mi­set ovat ilok­se­ni ker­to­neet, et­tä las­ten­kir­jan suo­sio ei ole vä­hen­ty­nyt, vaik­ka muu­ten lai­naus­lu­vut ovat­kin las­ke­neet. Olet­te var­maan huo­man­neet, et­tä kris­til­li­syy­des­säm­me­kin jul­kais­taan vuo­sit­tain 10–12 uut­ta kir­jaa. Nii­tä hank­ki­mal­la voim­me myös tu­kea kris­til­li­syy­den työ­tä.

Mo­nin pai­koin lap­sil­le kui­ten­kin lu­e­taan lii­an vä­hän. Van­hem­mat voi­vat ol­la vä­sy­nei­tä ja kii­rei­siä. Pie­nim­mil­lä oli­si vie­lä in­toa kuun­nel­la ja lu­kea, mut­ta se näyt­tää huo­no­ne­van 5–6. luo­kil­la. Heil­lä jo lu­ke­mi­sen pi­täi­si ol­la ke­vyt­tä ja viih­dyt­tä­vää. Tämä huo­les­tut­taa.

Eri­tyi­nen huo­li on poi­kien lu­ku­tai­dos­ta. Tär­kein paik­ka lu­ku­tai­don ke­hit­ty­mi­sel­le on koti. Van­hem­pien mer­ki­tys täs­sä on rat­kai­se­va jo en­nen kuin lap­si it­se osaa lu­kea. Kun lap­sel­le lu­e­taan, hä­nen po­si­tii­vi­nen sa­na­va­ras­ton­sa kart­tuu. Se vai­kut­taa kie­lel­li­seen ke­hi­tyk­seen ja lap­sen mie­li­ku­vi­tuk­seen. Hyvä sa­na­va­ras­to an­taa pa­rem­mat eväät pär­jä­tä kou­lus­sa ja myö­hem­min työ­e­lä­mäs­sä.

Hyvä kir­ja ei ole uha­na­lai­nen

Luu­len ja toi­von, et­tä kir­ja ei ole ka­to­a­vaa kan­san­pe­rin­net­tä ja me ai­kui­set ym­mär­räm­me lu­ke­mi­sen mer­ki­tyk­sen. Mo­nil­le van­hem­mil­le kir­ja on ra­kas. Kir­jan si­säl­tö on ai­na rat­kai­se­va. Kris­til­li­syy­tem­me kir­jois­sa on sy­viä aja­tuk­sia. Tär­keim­mis­sä lu­ku­het­kis­sä on ai­na ar­jen kes­kel­lä myös sa­no­ma Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta, joka aut­taa mei­tä.

Mie­les­tä­ni on erit­täin tär­ke­ää, et­tä teh­dään si­säl­löl­tään hy­viä las­ten­kir­jo­ja. Hy­väs­tä las­ten­kir­jas­ta tyk­kää­vät kaik­ki, niin lap­set kuin ai­kui­set ja iso­van­hem­mat­kin! Kir­jas­ta nou­see kes­kus­te­lu­nai­hei­ta ja lu­ke­mi­nen ke­hit­tää mie­li­ku­vi­tus­ta, joka li­sää mah­dol­li­suuk­sia sel­viy­tyä elä­mäs­sä.

Lu­e­taan yh­des­sä!

Tä­nään minä ha­lu­an ol­la kir­ja­vink­kaa­ja­na: ot­ta­kaa­pa kä­teen­ne uu­si Ras­mus-kir­ja ja lu­ke­kaa sitä ko­deis­san­ne! On an­toi­saa jär­jes­tää lu­ku­het­ki, jol­loin rau­hoi­tu­taan, hil­jen­ny­tään ja ol­laan yh­des­sä. Yh­des­sä ol­ta­es­sa lap­set tun­te­vat tur­val­li­suut­ta. Sa­mal­la ko­e­taan kaik­kien tar­vit­se­maa lä­hei­syyt­tä.

Lu­ku­het­ket jää­vät läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­leen – nii­tä muis­tel­laan vie­lä sil­loin­kin, kun it­se ol­laan äi­te­jä tai isiä. Lu­ku­het­kis­sä voi­daan sa­mal­la pu­hua myös elä­män tär­keim­mis­tä asi­ois­ta. Lap­sil­le kir­jat ovat rak­kai­ta. He muis­ta­vat kii­tol­li­se­na myös tei­tä kir­jo­jen te­ki­jöi­tä.

Toi­vot­ta­vas­ti edel­leen ym­mär­räm­me oi­ke­an las­ten­kir­jan ar­von ja vaa­lim­me lap­sil­le lu­ke­mi­sen pe­rin­net­tä ko­deis­sam­me. Elä­män­ti­lan­teet vaih­te­le­vat ja mah­dol­li­suu­det vaih­te­le­vat. Vaik­ka em­me oli­si ai­na ym­mär­tä­neet lu­ke­mi­sen ar­voa tai jak­sa­neet lu­kea lap­sil­lem­me, voim­me vie­lä­kin aloit­taa lu­ke­mi­sen las­ten ja las­ten­las­ten­kin kans­sa.

Mark­ku Sep­pä­nen

SRK:n toi­mi­tus­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja

Ar­tik­ke­li on ly­hen­nel­mä SRK:n las­ten­kir­jan Täy­so­su­ma, Ras­mus! jul­kis­ta­mis­pu­hees­ta

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys