JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Luottamuksen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa

Artikkelit
4.12.2021 6.45

Juttua muokattu:

4.12. 15:35
2021120415352620211204064500

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Sau­li Ter­va­nie­mi

Olet­ko jos­kus kuul­lut sa­not­ta­van, et­tä Suo­mi on luot­ta­mu­syh­teis­kun­ta? Moni var­mas­ti on. Mikä luot­ta­mu­syh­teis­kun­ta on ja mik­si se on tär­keä? Mitä sii­tä seu­rai­si, jos me­net­täi­sim­me luot­ta­mu­syh­teis­kun­nan? Tar­kas­te­len täs­sä ar­tik­ke­lis­sa näi­tä ky­sy­myk­siä en­nen kaik­kea yh­teis­kun­nal­li­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta kä­sin.

Mitä on luot­ta­mus yh­teis­kun­nas­sa?

Luot­ta­mus on en­si­si­jai­ses­ti ih­mis­ten vä­li­sen toi­min­taan liit­ty­vä kä­si­te. Ih­mis­suh­teis­sa kaik­ki ra­ken­tuu luot­ta­muk­sen va­raan. Il­man kes­ki­näis­tä luot­ta­mus­ta ei ole mi­tään. Kun luot­ta­mus on sy­vää, on tur­val­lis­ta ja hyvä ol­la. Sa­mal­la mah­dol­lis­tuu yh­tei­nen toi­min­ta. Tämä pä­tee kai­kis­sa ih­mis­suh­teis­sa.

Ih­mis­ten yh­teis­työs­tä ra­ken­tuu yh­teis­kun­ta. Se pe­rus­tuu en­si­si­jai­ses­ti ar­vo­jen va­raan. Ar­vot ovat poh­ja­na lain­sää­dän­nöl­le ja laa­jem­min toi­min­ta­kult­tuu­ril­le. Meil­lä lain­sää­dän­nön taus­tal­la vai­kut­taa vah­vas­ti lu­te­ri­lai­nen kris­til­li­syys ja sen ar­vo­maa­il­ma.

Jois­sa­kin yh­teis­kun­nis­sa ih­mi­set ei­vät luo­ta oi­keu­teen, päät­tä­jiin, po­lii­siin, ei­vät­kä toi­siin­sa. Yleen­sä täl­lai­sis­sa mais­sa ins­ti­tuu­ti­ot toi­mi­vat hei­kos­ti ja ih­mis­ten va­paa­ta toi­min­taa ra­joi­te­taan. Täl­löin yh­teis­kun­nan ei ko­e­ta ole­van pie­nen ih­mi­sen puo­lel­la, vaan jopa sitä vas­taan. Oi­keu­det ja vel­vol­li­suu­det ei­vät ole ta­sa­pai­nos­sa ja yh­tei­söl­li­syys on heik­koa.

Luot­ta­muk­seen pe­rus­tu­vas­sa yh­teis­kun­nas­sa asi­at ovat juu­ri päin­vas­toin. Ih­mi­set us­ko­vat sii­hen, et­tä he yleen­sä saa­vat tasa-ar­vois­ta, oi­keu­den­mu­kais­ta koh­te­lua. Naa­pu­ria pi­de­tään ys­tä­vä­nä. Täl­lai­sis­sa mais­sa on yleen­sä vah­va de­mok­ra­tia, toi­mi­vat ins­ti­tuu­ti­ot ja vi­reä kan­sa­lai­syh­teis­kun­ta. On ko­ke­mus sii­tä, et­tä yh­teis­kun­ta toi­mii kan­sa­lai­sen par­haak­si. Ih­mi­sil­lä on va­paus toi­mia ak­tii­vi­ses­ti ja ylei­ses­ti ko­e­taan yh­teen­kuu­lu­vuut­ta.

Mitä syi­tä meil­lä on luot­taa?

Suo­mi on mal­lie­si­merk­ki luot­ta­mu­syh­teis­kun­nas­ta. Meil­lä on tur­val­li­nen, tasa-ar­voi­nen, hy­vin kou­lu­tet­tu, vau­ras ja oi­keu­den­mu­kai­nen val­tio. Suo­ma­lais­ten ylei­nen luot­ta­mus toi­siin­sa ja laa­jem­min yh­teis­kun­taan on kan­sain­vä­li­ses­ti ver­tail­tu­na kor­ke­al­la ta­sol­la. Ti­lan­ne on sa­man­kal­tai­nen myös muis­sa Poh­jois­mais­sa.

Pe­rus­ta­na luot­ta­muk­sel­le on hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta, joka ko­e­taan ylei­ses­ti toi­mi­va­na ja oi­keu­den­mu­kai­se­na. Tämä to­de­taan tois­tu­vas­ti eri­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa.

Meil­lä on siis mo­nia syi­tä aja­tel­la, et­tä asum­me maa­il­man par­haas­sa maas­sa. On kaik­ki syyt luot­taa sii­hen, et­tä eläm­me meil­le hy­vää tah­to­vas­sa yh­teis­kun­nas­sa. Hy­väl­le on kui­ten­kin help­po so­keu­tua.

Luot­ta­mus on pää­o­maa, va­ral­li­suut­ta, jon­ka ar­voa ei voi mi­ta­ta ra­has­sa. Se kui­ten­kin mah­dol­lis­taa ja suo meil­le täy­sin kor­vaa­mat­to­mia asi­oi­ta. Sel­lai­sia, joi­ta em­me tule aja­tel­leek­si. Tääl­lä lap­set voi­vat men­nä yk­sin kou­luun ja ovi voi­daan jät­tää jos­kus lu­kit­se­mat­ta.

Tämä on yh­tey­des­sä sii­hen, kun re­hel­li­syyt­tä pi­de­tään usein pe­ri­suo­ma­lai­se­na luon­teen­laa­tu­na ja ylei­ses­ti ja­et­tu­na tär­ke­ä­nä ar­vo­na. Meil­lä on luot­ta­muk­sel­le pit­kät pe­rin­teet.

Asi­at ei­vät Suo­mes­sa­kaan ole täy­del­li­ses­ti. On oi­kein, et­tä epä­koh­tiin puu­tu­taan ja asi­oi­ta pa­ran­ne­taan. Suo­ma­lai­sil­la on ol­lut ja yhä on hy­viä syi­tä luot­taa sii­hen, et­tä näin ta­pah­tuu.

Mitä jos em­me luo­ta?

Luot­ta­mus ei syn­ny it­ses­tään. Se ra­ken­tuu hil­jal­leen, ajan kans­sa. Myös yh­teis­kun­nan ta­sol­la kyse on an­sai­tus­ta luot­ta­muk­ses­ta. Mitä luot­ta­mu­syh­teis­kun­nan ra­pau­tu­mi­ses­ta seu­rai­si?

Vuon­na 1918 kär­jis­ty­nyt epä­luot­ta­mus ja käy­ty si­säl­lis­so­ta oli seu­raus­ta muun mu­as­sa sii­tä, et­tä hy­vin­voin­tie­rot oli­vat kas­va­neet lii­an suu­rik­si ja kan­sa oli ja­kau­tu­nut. Osa suo­ma­lai­sis­ta us­koi, et­tä yh­teis­kun­ta ei rat­kai­se hei­dän on­gel­mi­aan. Seu­rauk­se­na oli kan­sal­li­nen ka­tast­ro­fi.

Luot­ta­mu­syh­teis­kun­ta ra­ken­net­tiin si­säl­lis­so­dan ja myö­hem­pien so­tien jäl­kei­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta van­hat ja­ko­lin­jat säi­lyi­vät pit­kään. Kris­til­li­seen poh­jaan no­jau­tu­va yh­te­näis­kult­tuu­ri, li­sään­ty­nyt vau­raus ja vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta va­kaa ja oi­keu­den­mu­kai­sek­si ko­et­tu yh­teis­kun­ta vei­vät luot­ta­mus­ta eteen­päin.

Mil­lai­sia ny­ky­a­jan uh­kat sit­ten ovat? Muun mu­as­sa tätä ky­sy­mys­tä poh­di­taan val­ti­o­neu­vos­ton teet­tä­mis­sä kah­des­sa se­lon­te­os­sa, jot­ka kos­ke­vat si­säis­tä tur­val­li­suut­ta ja puo­lus­tus­ta. Mo­lem­mat on jul­kais­tu tänä vuon­na.

Se­lon­te­ois­sa pu­hu­taan pal­jon hyb­ri­di- ja in­for­maa­ti­o­vai­kut­ta­mi­ses­ta. Tä­män niin sa­no­tun laa­ja-alai­sen vai­kut­ta­mi­sen tar­koi­tuk­se­na on syö­dä yh­teis­kun­taa si­säl­tä­päin: hor­jut­taa kan­sa­lais­ten tur­val­li­suu­den­tun­net­ta, kyl­vää va­lein­for­maa­ti­o­ta ja ai­heut­taa epä­luot­ta­mus­ta ja häm­men­nys­tä. Ta­voit­tee­na on rik­koa yh­te­näi­syyt­tä ja kään­tää ih­mi­siä toi­si­aan vas­taan. Ja­kaan­tu­nut kan­sa oli­si heik­ko.

Si­säi­sen tur­val­li­suu­den se­lon­te­os­sa to­de­taan, et­tä ja­kau­tu­mi­sil­mi­öt haas­ta­vat luot­ta­mus­ta. Täs­tä esi­merk­ki­nä käy ko­ven­tu­nut kes­kus­te­luil­ma­pii­ri yh­teis­kun­nas­sam­me. Tämä nä­kyy var­sin­kin in­ter­ne­tin kes­kus­te­lu­pals­toil­la. Li­säk­si eri­lai­nen häi­rin­tä, joka koh­dis­tuu esi­mer­kik­si po­lii­tik­koi­hin ja vi­ran­hal­ti­joi­hin, on li­sään­ty­nyt. Myös pan­de­mia-ai­ka on tuo­nut esiin yh­teis­kun­nas­sa val­lit­se­via si­säi­siä jän­nit­tei­tä.

Luin hil­jat­tain tut­ki­muk­ses­ta, jos­sa to­det­tiin, et­tä mie­li­pi­teen krii­si uh­kaa län­ti­siä de­mok­ra­ti­oi­ta. Tut­ki­jat tar­koit­ti­vat, et­tä jär­ke­vän kes­kus­te­lun mah­dol­lis­ta­mi­sek­si on ol­ta­va tie­tyt pe­rus­fak­tat, jois­ta kaik­ki ovat sa­maa miel­tä. Mi­kä­li näin ei ole, kes­kus­te­lu muut­tuu mah­dot­to­mak­si. Se ei joh­da mi­hin­kään.

Yh­teis­kun­taam­me voi­daan siis haa­voit­taa hor­jut­ta­mal­la luot­ta­mus­ta, joka on kai­ken toi­min­tam­me pe­rus­ta­na. Jos ylei­nen epä­luot­ta­mus le­vi­ää yh­teis­kun­taan laa­jem­min, on vaa­ra­na, et­tä ha­jaan­num­me toi­si­aan ky­räi­le­viin lei­rei­hin. Lo­pul­ta voi­sim­me pää­tyä ti­laan, jos­sa kan­sa­lai­set ei­vät luot­tai­si toi­siin­sa ei­vät­kä yh­teis­kun­taan. Mie­tin, ovat­ko yh­teis­kun­nal­lis­ta luot­ta­mus­tam­me ha­jot­ta­vat voi­mat jo osit­tain saa­vut­ta­neet ta­voi­tet­taan.

Mitä voim­me teh­dä luot­ta­muk­sen hy­väk­si?

Il­mas­ton­muu­tos, ta­lousk­rii­sit, pa­ko­laisk­rii­sit ja vii­mei­sek­si pan­de­mia luo­vat epä­var­muut­ta ja uh­kan tun­tua. On tär­ke­ää, et­tä asi­ois­ta kes­kus­tel­laan ja eri­lai­sia nä­kö­kul­mia kuun­nel­laan. Me­di­a­lu­ku­tai­to ja kriit­ti­nen ajat­te­lu ovat ny­ky­päi­vän tär­kei­tä tai­to­ja. Ris­ti­rii­to­jen rat­kai­se­mi­nen kes­kus­te­lun kaut­ta ra­ken­taa luot­ta­mus­ta.

Oli­si ai­van oleel­lis­ta, et­tä mie­li­pi­teet pe­rus­tui­si­vat par­haa­seen saa­ta­vil­la ole­vaan tie­toon. Eläm­me kui­ten­kin tie­to­tul­van kes­kel­lä. Voi ol­la vai­kea tie­tää, mitä us­koa. On koh­tuu­ton­ta edel­lyt­tää, et­tä jo­kai­nen kan­sa­lai­nen muo­dos­tai­si kai­kis­ta asi­ois­ta pe­rus­teel­li­sen mie­li­pi­teen­sä. Har­va meis­tä on to­del­li­nen asi­an­tun­ti­ja ko­vin­kaan mo­nes­sa asi­as­sa. Jou­dum­me lo­pul­ta siis luot­ta­maan jo­hon­kin. Ajat­te­len, et­tä vi­ra­no­mais­vies­tin­tään, asi­an­tun­ti­joi­hin ja hy­vää tah­to­vaan yh­teis­kun­taan on tur­val­lis­ta luot­taa.

Elä­vän us­kon kes­kei­nen omi­nai­suus on luot­ta­mus. Kun us­kom­me Ju­ma­laan, se si­säl­tää aja­tuk­sen, et­tä luo­tam­me hä­neen ja hä­nen joh­da­tuk­seen­sa. Täs­tä on va­paut­ta­vaa huo­ma­ta, et­tä vas­tuu­ta kan­ta­va esi­val­tam­me on Ju­ma­lan tur­val­li­suut­ta tuo­va lah­ja meil­le. Luot­ta­va pu­heem­me ja asen­teem­me luo myön­teis­tä il­ma­pii­riä kans­saih­mi­siin. Suu pu­huu täs­sä­kin sitä mitä sy­dän tun­tee.

Läh­teet:

Häk­ki­nen, Sep­po. ”Ko­ro­na­e­pi­de­mia opet­ti, et­tä luot­ta­mu­syh­teis­kun­ta on säi­ly­tet­tä­vä vah­va­na”. Mie­li­pi­de­kir­joi­tus Itä-Häme-leh­des­sä 23.6.2020.

Jou­si­lah­ti, Ju­lia. ”Luot­ta­mus on yh­teis­kun­nan lii­ma.” Sit­ran ar­tik­ke­li 19.09.2013.

Jääs­ke­läi­nen, Jou­ko. Luot­ta­mu­syh­teis­kun­nan ar­vot, oi­keu­det ja vel­vol­li­suu­det. Lau­sun­to edus­kun­nan tu­le­vai­suus­va­li­o­kun­nal­le, 2018.

Kou­vo, Ant­ti. Luot­ta­muk­sen Läh­teet: Ver­tai­le­va tut­ki­mus yleis­ty­nyt­tä luot­ta­mus­ta syn­nyt­tä­vis­tä me­ka­nis­meis­ta. Tu­run yli­o­pis­to, 2014.

Saa­ri. Juho. Hy­vin­voin­ti­val­tio eri­ar­vois­tu­nees­sa yh­teis­kun­nas­sa. Toi­mi-hank­keen sel­vi­tys­hen­ki­lön ra­port­ti, 2019.

Val­ti­o­neu­vos­ton se­lon­te­ko si­säi­ses­tä tur­val­li­suu­des­ta. Val­ti­o­neu­vos­ton jul­kai­su­ja 2021:48.

Val­ti­o­neu­vos­ton puo­lus­tus­se­lon­te­ko. Val­ti­o­neu­vos­ton jul­kai­su­ja 2021:78.

Val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­ön tie­do­te 4.5.2021: ”OECD:n luot­ta­mu­sar­vi­oin­ti an­taa Suo­mel­le suo­si­tuk­sia toi­mis­ta, joil­la voi­daan vah­vis­taa kan­sa­lais­ten luot­ta­mus­ta hal­lin­toon ja jul­ki­siin ins­ti­tuu­ti­oi­hin.”

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 1.12. il­mes­ty­nees­sä Päi­vä­mies-leh­des­sä.

26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys