JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

”Minä olen se joka olen”

Päivämies
Artikkelit
21.2.2016 11.10

Juttua muokattu:

1.1. 23:26
2020010123262320160221111000

Ju­ma­lan kym­me­nen käs­kyä ovat ai­na voi­mas­sa. Ne on jo luo­mi­ses­sa pai­net­tu ih­mi­sen sy­dä­meen. Us­kon­puh­dis­tuk­sen opet­ta­jat se­lit­tä­vät, et­tä laki on aa­da­mi­lai­nen. Sii­tä to­dis­taa se, et­tä pa­ka­noil­la­kin, jot­ka ei­vät tie­dä kym­me­nes­tä käs­kys­tä mi­tään, on käy­tän­nön elä­mäs­sä eräi­tä sa­man­si­säl­töi­siä pe­ri­aat­tei­ta.

Ih­mis­kun­nan tur­me­luk­sen ja rik­ko­mus­ten täh­den Ju­ma­la an­toi käs­kyt Moo­sek­sen kaut­ta Sii­nail­la. Sa­mal­la Ju­ma­la an­toi ajal­li­sia la­ke­ja kan­sal­len­sa ja se­re­mo­ni­a­la­ke­ja, jot­ka kos­ki­vat ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta. Niil­lä Ju­ma­la suo­je­li ja säi­lyt­ti lu­pauk­sen kan­saa ajal­li­ses­ti.

Nämä ei­vät ole enää voi­mas­sa, sil­lä ne kuu­lui­vat Van­haan tes­ta­ment­tiin. Kym­me­nen käs­kyn laki sen si­jaan on voi­mas­sa.

Muut Ju­ma­lat ovat ih­mi­sen luo­mia

”Jos Ju­ma­lan tah­to muu­te­taan, hä­net teh­dään va­rik­sen pe­lät­ti­mek­si tai puu­pök­ke­lök­si, jota voi­daan muun­nel­la” (Lut­her).

Tä­män asi­an yh­tey­des­sä Lut­her viit­taa muu­an mu­as­sa Je­re­mi­an kir­jan aja­tuk­seen: niin mon­ta kuin on kau­pun­kia, niin mon­ta on ju­ma­lia ­­­(Jer. 2:28).

Pro­fee­tat ja apos­to­lit koh­ta­si­vat maa­il­man, jos­sa ih­mi­sil­lä oli eri­lai­sia kä­si­tyk­siä Ju­ma­las­ta ja ju­ma­li­suu­des­ta. Kun ih­mi­set ei­vät tun­te­neet Ju­ma­lan il­moi­tus­ta, he it­se loi­vat hä­nes­tä ku­van jär­ken­sä ja aja­tuk­sen mu­kaan.

Paa­va­li pu­hui Atee­nas­sa pa­ka­noil­le: ”Kos­ka me olem­me Ju­ma­lan su­kua, ei mei­dän pidä luul­la, et­tä ju­ma­luus oli­si kul­ta, ho­pea tai kivi, ih­mi­sen mie­li­ku­vi­tuk­sen ja tai­don luo­mus. Täl­lais­ta tie­tä­mät­tö­myyt­tä Ju­ma­la on pit­kään sie­tä­nyt, mut­ta nyt sen ai­ka on ohi: Hän vaa­tii kaik­kia ih­mi­siä kaik­ki­al­la te­ke­mään pa­ran­nuk­sen.” ­(Ap. t. 17:29–30.)

Ylei­nen il­moi­tus luon­nos­sa ja ih­mis­koh­ta­lois­sa

Ju­ma­la on mo­nel­la ta­val­la sa­lat­tu. ”Ju­ma­lal­la on pi­meä puo­li”, on Lut­her sa­no­nut tar­koit­ta­en sa­lat­tua ja tun­te­ma­ton­ta Ju­ma­laa. Jär­kem­me ja aja­tuk­sem­me ei­vät yl­lä Ju­ma­lan tun­te­mi­seen, ja vaik­ka us­kom­me, em­me kui­ten­kaan kä­si­tä kaik­kea Ju­ma­lan suu­ruut­ta. Usein jou­dum­me ai­van käy­tän­nös­sä ih­met­te­le­mään Ju­ma­lan te­ko­ja. Eri­tyi­ses­ti Raa­ma­tun sa­nas­sa koh­taam­me näi­tä aja­tuk­sia, joi­ta ih­mi­set ovat lau­su­neet.

Esi­mer­kik­si Paa­va­li pu­huu Roo­mas­sa ole­vil­le Ju­ma­lan rak­kail­le, kut­su­tuil­le py­hil­le: ”Oi sitä Ju­ma­lan rik­kau­den ja vii­sau­den ja tun­non sy­vyyt­tä! Kuin­ka tut­ki­mat­to­mat ovat hä­nen tuo­mi­on­sa ja kä­sit­tä­mät­tö­mät hä­nen tien­sä! Sil­lä kuka on tun­te­nut Her­ran mie­len? Tai kuka on ol­lut hä­nen neu­vo­nan­ta­jan­sa? Tai kuka on en­sin an­ta­nut hä­nel­le jo­ta­kin, joka oli­si täl­le kor­vat­ta­va? Sil­lä hä­nes­tä ja hä­nen kaut­tan­sa ja hä­neen on kaik­ki; hä­nel­le kun­nia ian­kaik­ki­ses­ti! Amen." (Room. 11:33–36.)

Mei­dän täy­tyy liik­kua vain sil­lä ta­sol­la, jon­ka Ju­ma­la on il­moit­ta­nut it­ses­tään. Hep­re­a­lais­kir­je al­kaa näil­lä sa­noil­la: ”Mo­net ker­rat ja mo­nin ta­voin Ju­ma­la mui­noin pu­hui isil­lem­me pro­feet­to­jen suul­la, mut­ta näi­nä vii­mei­si­nä ai­koi­na hän on pu­hu­nut meil­le Po­jas­saan, jon­ka hän on pan­nut kai­ken pe­ril­li­sek­si ja jon­ka vä­li­tyk­sel­lä on myös luo­nut maa­il­mat. Poi­ka on Ju­ma­lan sä­deh­ti­vä kirk­kaus, hä­nen ole­muk­sen­sa kuva, ja hän yl­lä­pi­tää kaik­kea ole­mas­sa ole­vaa sa­nan­sa voi­mal­la.” (Hepr. 1:1–3.)

Ih­mi­si­nä voim­me siis tie­tää Ju­ma­las­ta vain sen, min­kä Ju­ma­la on it­se il­moit­ta­nut. Ylei­ses­ti Ju­ma­la il­moit­taa it­ses­tään luon­nos­sa, his­to­ri­as­sa, ih­mi­sen koh­ta­lois­sa ja omas­sa­tun­nos­sa, ku­ten kris­ti­nop­pim­me ja Raa­mat­tu opet­ta­vat. Näi­den avul­la em­me kui­ten­kaan pää­se Ju­ma­lan yh­tey­teen.

Eri­tyi­nen il­moi­tus Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa

Sik­si Ju­ma­la on an­ta­nut eri­tyi­sen il­moi­tuk­sen Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa ja Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa. Käs­kyt kuu­lu­vat Ju­ma­lan il­moi­tuk­seen ja sa­moin il­moi­tus Kris­tuk­ses­ta. Käs­kyt sää­te­le­vät edel­leen ajal­lis­ta elä­määm­me. Mitä lä­hem­pä­nä ajal­li­set lait ovat tätä Ju­ma­lan an­ta­maa la­kia, sen pa­rem­pi on mei­dän elää, ja me nou­da­tam­me nii­tä va­paa­eh­toi­ses­ti, vaik­ka nii­hin liit­tyy pak­ko­a­kin.

Tämä ei kui­ten­kaan tee mei­tä van­hurs­kaik­si, niin et­tä me tu­li­sim­me au­tu­aik­si ajal­li­sen va­el­luk­sem­me avul­la, sil­lä si­säi­ses­ti ja täy­del­li­ses­ti em­me voi täyt­tää la­kia. Me tar­vit­sem­me Jee­sus­ta Kris­tus­ta, joka täyt­ti lain ja voit­ti meil­le kär­si­mi­sel­lään au­tuu­den. Kun me us­kom­me hä­neen ja saam­me hä­nen ni­mes­sään syn­tim­me an­teek­si, niin Ju­ma­la kat­soo ar­mos­saan mei­dän puo­leem­me (Luuk. 1:68–69).

Kris­tuk­ses­sa nä­ky­vät meil­le tai­vaal­li­sen Isän kas­vot ar­mol­li­si­na. Sii­tä me saam­me voi­maa pel­jä­tä ja ra­kas­taa Ju­ma­laa ja tur­vau­tua yk­sin hä­neen. Laki ei sil­loin tuo­mit­se, vaik­ka sil­lä on tär­keä teh­tä­vän­sä. Se he­rät­tää us­kos­ta ja Ju­ma­las­ta luo­pu­neen ih­mi­sen oman­tun­non ja ke­hot­taa pa­ran­nuk­seen. Tämä on käs­ky­jen toi­nen teh­tä­vä, ja sik­si niis­tä saar­na­taan, et­tä ih­mi­nen ym­mär­täi­si syn­ti­syy­ten­sä ja omis­tai­si Ju­ma­lan ar­mon.

Kun Ju­ma­la pu­hui Moo­sek­sel­le Hoo­re­bin vuo­rel­la, Moo­ses ky­syi Ju­ma­lan ni­meä, jon­ka hän il­moit­tai­si Is­ra­e­lin lap­sil­le. Ju­ma­la sa­noi Moo­sek­sel­le: ”Minä olen se joka olen.” Hän sa­noi vie­lä: ”Näin si­nun tu­lee sa­noa is­ra­e­li­lai­sil­le: ’Minä-olen on lä­het­tä­nyt mi­nut tei­dän luok­sen­ne.’” (2. Moos. 3:14.)

Jee­sus kir­kas­ti sa­noil­la ja töil­lä, mitä Isä on. Sik­si hän käyt­ti myös näi­tä sa­no­ja: Minä olen Hyvä Pai­men. Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä. Minä olen maa­il­man val­keus. Minä olen elä­män lei­pä.

Kaik­ki tämä avaa meil­le Ju­ma­lan ole­mus­ta. Me saam­me sen omis­taa us­kon kaut­ta ja sa­noa kuin epäi­le­vä ope­tus­lap­si Tuo­mas: Mi­nun Her­ra­ni ja mi­nun Ju­ma­la­ni.

Pek­ka Kin­nu­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.2.2016.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys