JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Pit­kä­per­jan­tain ta­pah­tu­mia Pi­la­tuk­sen sil­min

Kapsäkki
Artikkelit
18.4.2014 9.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:28
2020010123284120140418090000

Mitä Pi­la­tus ajat­te­li tuo­mi­tes­saan Jee­suk­sen kuo­le­maan? Täs­sä teks­tis­sä tar­kas­tel­laan pit­kä­per­jan­tain ta­pah­tu­mia poh­ti­mal­la Pi­la­tuk­sen aja­tuk­sia. Kir­joi­tus on osa Kap­sä­kin Mes­ta­rin pu­hut­te­lus­sa -kir­joi­tus­sar­jaa, jos­sa Ta­pio Hol­ma käy läpi Raa­ma­tun ta­pah­tu­mia ku­vit­teel­li­ses­ti, eri hen­ki­lö­hah­mo­jen avul­la.

Oli­pa han­ka­la päi­vä! Näi­den juu­ta­lais­ten kans­sa ei kos­kaan ole help­poa, mut­ta tämä päi­vä ylit­ti kiu­sal­li­suu­des­saan en­ti­set. Tuon ga­li­le­a­lai­sen pro­fee­tan te­loi­tus oli­si saa­nut jää­dä te­ke­mät­tä.

– Mik­si minä tätä mie­tin? Olen­han sur­maut­ta­nut ga­li­le­a­lai­sia ka­pi­nan­liet­so­jia en­nen­kin. Mut­ta – sii­nä­pä se on­kin! Alus­ta al­ka­en näin, et­tä tämä mies ei ole vä­ki­val­tais­ta laa­tua. Päin­vas­toin hä­nen avoin ja rau­hal­li­nen ole­muk­sen­sa oli jo­ta­kin poik­keuk­sel­lis­ta.

Kun­non roo­ma­lai­se­na mi­nun piti tie­tys­ti an­taa syy­te­tyl­le pu­heen­vuo­ro. Niin­pä aloi­tin:

– Olet­ko sinä juu­ta­lais­ten ku­nin­gas?

Ja sit­ten tuli se ky­sy­mys, jota ei ta­val­li­sel­ta syy­te­tyl­tä voi odot­taa:

– It­se­kö sinä niin ajat­te­let, vai ovat­ko muut sa­no­neet mi­nus­ta niin?

Se ky­sy­mys pis­ti kuin ti­ka­ri, oli kuin hän oli­si näh­nyt lä­vit­se­ni. Olin eh­ti­nyt aja­tel­la, et­tä hä­nes­sä on jo­ta­kin ku­nin­kaal­lis­ta. Si­tä­hän en kui­ten­kaan voi­nut tun­nus­taa. Sik­si tius­kai­sin:

– Olen­ko minä mi­kään juu­ta­lai­nen? Omat yli­pap­pi­si si­nut ovat mi­nul­le luo­vut­ta­neet. Mitä sinä olet teh­nyt?

Mut­ta hän jat­koi it­se­pin­tai­ses­ti ku­nin­kuu­des­ta ja sa­noi juu­ri sen, mitä olin it­se­kin aa­vis­tel­lut:

– Mi­nun ku­nin­kuu­te­ni ei ole täs­tä maa­il­mas­ta.

Hän li­sä­si, et­tä muus­sa ta­pauk­ses­sa hä­nen mie­hen­sä oli­si­vat tais­tel­leet.

Niin­pä niin. En osan­nut muu­ta kuin ky­syä:

– Sinä siis kui­ten­kin olet ku­nin­gas?

Nyt hän sai taas ti­lai­suu­den pal­jas­taa aja­tuk­se­ni:

– It­se sinä sa­not, et­tä olen ku­nin­gas.

Sen jäl­keen tuli pro­fee­tal­lis­ta ju­lis­tus­ta, jo­ta­kin täl­lais­ta:

– Sitä var­ten minä olen syn­ty­nyt ja sitä var­ten tul­lut tä­hän maa­il­maan, et­tä to­dis­tai­sin to­tuu­den puo­les­ta.

Oli pak­ko nous­ta ja läh­teä, kek­sin kui­ten­kin ky­syä:

– Mitä on to­tuus?

Ul­ko­na il­moi­tin pa­peil­le, et­tä en näe mie­hen syyl­lis­ty­neen mi­hin­kään ri­kok­seen. Luu­lin kek­si­nee­ni kei­non, mi­ten pää­si­sin tuo­mit­se­mas­ta hän­tä. Eh­do­tin, et­tä pe­rin­teen mu­kai­ses­ti va­paut­tai­sin tänä pää­si­äi­se­nä juu­ri hä­net. Tur­haa! He al­koi­vat huu­taa Ba­rab­bas­ta va­pau­tet­ta­vak­si.

Nyt pää­tin ruos­kit­taa ga­li­le­a­lai­sen. Jos­pa se riit­täi­si, ajat­te­lin. So­ti­laat kek­si­vät vie­lä vään­tää hä­nel­le kruu­nun or­jan­tap­pu­ras­ta ja heit­tää hä­nen har­teil­leen pu­nai­sen vii­tan. Ko­men­sin nään­ty­neen mie­hen jou­kon eteen ja sa­noin:

– Täs­sä tämä ih­mi­nen on!

Mut­ta sii­tä al­koi­kin rai­vo­kas kar­ju­mi­nen:

– Ris­tiin­nau­lit­se! Ris­tiin­nau­lit­se!

Kaik­ki oli tä­män jäl­keen yh­tä myl­läk­kää niin kuin vain Je­ru­sa­le­mis­sa voi ol­la. Syy­tet­ty­kin heit­täy­tyi pu­hu­mat­to­mak­si. Kun tiuk­ka­sin, ei­kö hän ta­jua, et­tä mi­nul­la on val­ta va­paut­taa hä­net, hä­nel­lä oli taas murs­kaa­va vas­taus:

– Si­nul­la ei oli­si mi­tään val­taa mi­nuun, el­lei sitä oli­si an­net­tu si­nul­le yl­hääl­tä.

Syyt­tä­jät taas kek­si­vät ve­do­ta kei­sa­rin ys­tä­vän tit­te­lii­ni. Se oli kuu­lem­ma nyt vaa­ras­sa.

– Ol­koon men­neek­si, minä pää­tin.

On tä­män la­jin mur­hia teh­ty en­nen­kin. Kun­ni­a­nar­voi­sa Au­gus­tus­kin suos­tui vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa mur­haut­ta­maan Ci­ce­ron, kun­ni­a­van­huk­sen.

– Mut­ta sit­ten­kin…

Ta­pio Hol­ma

Raa­ma­tun­koh­ta, jo­hon kir­joi­tus poh­jau­tuu:

​Joh. 18:28–19:16.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hen lii­te­leh­des­sä Kap­sä­kis­sä 16.4.2014.

30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys