JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Sek­su­aa­li­suus on kau­nis ja ar­vo­kas lah­ja

Artikkelit
22.3.2021 7.30

Juttua muokattu:

19.3. 16:21
2021031916213720210322073000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Kai­sa-Ma­ria To­lo­nen

Sek­su­aa­li­suus on kes­kei­nen osa ih­mi­se­nä ole­mis­ta. Se liit­tyy ih­mi­sen elä­mään syn­ty­mäs­tä läh­tien ja il­me­nee eri elä­män­vai­heis­sa eri ta­voin. Sek­su­aa­li­set tar­peet ovat yh­tä luon­nol­li­sia kuin uni ja ra­vin­to.

Sek­su­aa­li­suus on kui­ten­kin pal­jon laa­jem­pi asia kuin sek­si tai su­ku­puo­liyh­teys, jot­ka ne­kin ovat kau­niik­si tar­koi­tet­tu­ja asi­oi­ta – se tar­koit­taa sitä, mi­ten ih­mi­nen on ole­mas­sa nai­se­na tai mie­he­nä. Niin­pä se on myös ää­rim­mäi­sen herk­kä ja hen­ki­lö­koh­tai­nen asia.

Kos­ka sek­su­aa­li­suus on niin pe­rus­ta­van­laa­tui­nen osa ih­mi­syyt­tä, myös sen alu­eel­la ko­e­tut tun­teet voi­vat ol­la hy­vin voi­mak­kai­ta. Tun­tei­den saa an­taa ol­la ole­mas­sa, ei­kä nii­tä tar­vit­se hä­ve­tä tai tu­kah­dut­taa. Raa­ma­tul­li­ses­sa ku­va­kie­les­sä pu­hu­taan usein ih­mi­sen ”li­has­ta ja ve­res­tä”, ”li­han töi­den kuo­let­ta­mi­ses­ta” tai ”hi­mos­ta”.

Liha ei kui­ten­kaan tar­koi­ta pel­käs­tään ih­mi­sen ruu­mis­ta: se on hen­gel­li­nen kä­si­te, joka tar­koit­taa ih­mi­sen pe­ri­syn­nin alais­ta van­haa osaa. Himo taas voi tar­koit­taa pal­jon muu­ta­kin kuin sek­su­aa­lis­ta hi­moa – syn­ti saa ih­mi­sen ha­lu­a­maan kaik­kea sel­lais­ta, mikä on vas­toin Ju­ma­lan tah­toa.

Luo­mis­työn rik­kaus

Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen, mie­hek­si ja nai­sek­si. Ju­ma­lan luo­mis­työ oli hyvä, mut­ta syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa Ju­ma­lan kuva ih­mi­ses­sä tur­mel­tui. Ju­ma­la sal­lii asi­oi­ta, joi­ta mei­dän on vai­kea ym­mär­tää. Oma keho ja su­ku­puo­li voi­vat ai­heut­taa ris­ti­rii­taa. Kaik­ki ei­vät voi ra­kas­tua vas­tak­kais­ta su­ku­puol­ta ole­vaan ih­mi­seen.

Ke­nen­kään ei tar­vit­se jää­dä ko­ke­mus­ten­sa kans­sa yk­sin, ei­kä ole ole­mas­sa asi­aa, jos­ta ei voi­si pu­hua. Tur­val­li­nen ja hy­väk­sy­vä il­ma­pii­ri sal­lii avoi­men kuun­te­le­mi­sen ja kes­kus­te­lun. Jo­kai­nen tar­vit­see tu­kea oman iden­ti­tee­tin vah­vis­tu­mi­sel­le eri­tyi­ses­ti nuo­re­na. Jo­kai­sen tar­vit­see saa­da kuul­la ole­van­sa hyvä ja riit­tä­vä sel­lai­se­na kuin on.

Kä­si­tys kah­des­ta su­ku­puo­les­ta pe­rus­tuu Ju­ma­lan luo­mis­työ­hön; toi­si­aan täy­den­tä­vät su­ku­puo­let mah­dol­lis­ta­vat myös luo­mis­työn jat­ku­vuu­den. Su­ku­puo­li on fyy­si­nen ja bi­o­lo­gi­nen asia, mut­ta ko­ke­mus omas­ta su­ku­puo­les­ta on yk­si­löl­li­nen. Jo­kai­nen saa il­mais­ta it­se­ään juu­ri it­sel­le luon­te­vim­mal­la ta­val­la. Ste­re­o­ty­pi­at, pai­neet ja mie­li­ku­vat mie­he­nä tai nai­se­na ole­mi­ses­ta voi unoh­taa. Jo­kai­sen keho on Ju­ma­lan luo­ma­na ai­nut­laa­tui­nen ja ar­vo­kas sel­lai­se­naan. Kas­vu­rau­han an­ta­mi­nen on tär­ke­ää täs­sä­kin asi­as­sa.

”Sinä olet luo­nut mi­nut si­sin­tä­ni myö­ten, äi­ti­ni koh­dus­sa olet mi­nut pu­no­nut. Minä olen ih­me, suu­ri ih­me, ja kii­tän si­nua sii­tä. Ih­meel­li­siä ovat si­nun te­ko­si, minä tie­dän sen. Minä olen saa­nut hah­mo­ni nä­ky­mät­tö­mis­sä, muo­to­ni kuin sy­väl­lä maan al­la, mut­ta si­nul­ta ei pie­nin­kään luu­ni ole sa­las­sa. Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut.” (Ps. 139:13–16.)

Nämä psal­min sa­nat ovat tot­ta jo­kai­sen ih­mi­sen koh­dal­la. Omia omi­nai­suuk­si­aan ei voi ei­kä tar­vit­se muut­taa tai kiel­tää. Ih­mi­nen voi kui­ten­kin vai­kut­taa sii­hen, mi­ten elää elä­mään­sä ja mil­lai­sia va­lin­to­ja te­kee. Sii­hen hän tar­vit­see op­paak­si Ju­ma­lan sa­naa.

Luo­jan val­mis­ta­ma tie

Avi­o­liit­to on pyhä ja Ju­ma­lan aset­ta­ma, mie­hen ja nai­sen vä­li­nen eli­ni­käi­nen liit­to. Ajas­sam­me ko­ros­tuu yhä va­paam­pi sek­su­aa­li­mo­raa­li, jos­sa avi­o­liit­toa ei enää pi­de­tä py­hä­nä ei­kä ko­vin mer­kit­tä­vä­nä ins­ti­tuu­ti­o­na. Toi­saal­ta aja­tel­laan, et­tä jo­kai­sel­la tu­li­si ol­la oi­keus avi­o­lii­ton sol­mi­mi­seen.

Avi­o­liit­to ei kui­ten­kaan ole oi­keus, vaan lah­ja. Se on suo­ja sek­su­aa­lis­ten tar­pei­den to­teut­ta­mi­sel­le ja las­ten saa­mi­sel­le, ja sii­hen liit­tyy kes­kei­ses­ti eli­ni­käi­nen si­tou­tu­mi­nen ja vas­tuu. Jee­sus opet­taa, et­tä avi­o­liit­to ei so­vel­lu kai­kil­le, ai­no­as­taan niil­le, joil­le se osa on an­net­tu. Nai­mat­to­muut­ta hän pi­tää suo­ta­va­na rat­kai­su­na kai­kil­le, jot­ka sen voi­vat va­li­ta. (Matt. 19:11–12.)

Sekä nai­mat­to­ma­na et­tä avi­o­lii­tos­sa voi elää täyt­tä ja ri­kas­ta elä­mää. On loh­dul­lis­ta aja­tel­la, et­tä Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen kaik­ki päi­vät jo en­nen tä­män syn­ty­mää. Hän on tar­koit­ta­nut jo­kai­sel­le pai­kan ja teh­tä­vän tääl­lä ajas­sa. Ih­mi­nen voi luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja ru­koil­la nöy­ryyt­tä tyy­tyä Ju­ma­lan tah­toon ja suun­ni­tel­miin.

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 17.3.2021.

20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies