JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

His­ki­an sai­raus ja pa­ra­ne­mi­nen

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
27.10.2015 7.39

Juttua muokattu:

1.1. 23:18
2020010123185220151027073900

KUVA: HETA VESAMäKI

KUVA: HETA VESAMäKI

Toi­ses­sa Ku­nin­gas­ten kir­jas­sa ja pro­feet­ta Je­sa­jan kir­jas­sa ker­ro­taan Juu­dan ku­nin­gas His­ki­as­ta, hä­nen hal­li­tu­sa­jas­taan ja elä­mäs­tään. Tut­kit­ta­va­na ole­va teks­ti­kat­kel­ma liit­tyy ti­lan­tee­seen, joka ra­vi­sut­ti nuo­ren ku­nin­kaan koko elä­män pe­rus­tuk­sia.

His­kia oli sai­ras­tu­nut va­ka­vas­ti. Sai­ras­vuo­teel­leen hän sai pro­fee­tal­ta jä­ri­syt­tä­vän tie­don: ”Näin sa­noo Her­ra: 'Jär­jes­tä asi­a­si, sil­lä sinä et pa­ra­ne vaan kuo­let!'” (2. Kun. 20:1.)

Ahak­sen ja Abi­an poi­ka His­kia oli Van­han tes­ta­men­tin ai­ka­na Juu­dan val­ta­kun­nan kol­mas­tois­ta ku­nin­gas. Hän hal­lit­si juu­ta­lais­ta kan­saa 29 vuo­den ajan 700 eKr. vai­heil­la. Raa­mat­tu an­taa His­ki­as­ta hy­vän to­dis­tuk­sen: ”Hän teki sitä, mikä on oi­kein Her­ran sil­mis­sä, ai­van niin kuin hä­nen isän­sä Daa­vid oli teh­nyt” (2. Kun. 18:3).

Sa­mas­sa lu­vus­sa on mai­nin­ta sii­tä, kuin­ka His­kia hä­vit­ti epä­ju­ma­lien pal­von­ta­koh­teet. Hän löi pa­la­sik­si Moo­sek­sen te­ke­män vas­ki­käär­meen, kos­ka sii­tä oli tul­lut ul­ko­nai­nen merk­ki, py­häin­jään­nös, jol­le is­ra­e­li­lai­set oli­vat al­ka­neet polt­taa uh­re­ja.

Mie­len­kiin­tois­ta on ha­vai­ta, et­tä His­kia mai­ni­taan myös Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa. Hä­nen ni­men­sä on Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mi­kir­jan alus­sa ole­vas­sa Jee­suk­sen su­ku­lu­et­te­los­sa.

Pe­rim­mäi­sen ky­sy­myk­sen ää­rel­lä

Ku­nin­gas His­kia sai Je­sa­jal­ta py­säh­dyt­tä­vän tie­don elä­män ka­to­a­vai­suu­des­ta ja lä­hes­ty­väs­tä kuo­le­mas­ta. Sil­loin hän kään­tyi vuo­tees­saan sei­nään päin ja huu­ta­en ru­koi­li Ju­ma­lan apua. Kuo­le­man ah­dis­tus ja sai­rau­den kipu vie jo­kai­sen ih­mi­sen pe­rim­mäi­sen ky­sy­myk­sen ää­rel­lä it­sen­sä tut­ki­mi­seen.

Hä­tään­ty­nee­nä it­ke­vä ku­nin­gas sai loh­dut­ta­van vas­tauk­sen. Ju­ma­la vas­ta­si ta­val­la, jon­ka vain har­va ih­mi­nen on saa­nut osak­seen: ”Näin sa­noo Her­ra, si­nun isä­si Daa­vi­din Ju­ma­la: ’Minä olen kuul­lut si­nun ru­kouk­se­si, olen näh­nyt si­nun kyy­ne­lee­si. Kat­so, minä pa­ran­nan si­nut: jo kol­man­te­na päi­vä­nä sinä me­net Her­ran temp­pe­liin.’” (2. Kun. 20:5.)

Ju­ma­lan vas­tauk­ses­ta käy il­mi, kuin­ka His­kia oli it­ke­nyt kuo­le­maan­sa. Hän oli tuol­loin to­den­nä­köi­ses­ti vas­ta 39-vuo­ti­as ja elä­män halu oli voi­ma­kas. Va­ka­vas­ti sai­ras­tu­nut ku­nin­gas sai ko­kea ih­meel­li­sen pa­ran­tu­mi­sen, joka ta­pah­tui kol­men päi­vän ai­ka­na. Ju­ma­lan pro­feet­ta Je­sa­ja käyt­ti sii­hen ul­kois­ta pa­ran­ta­mis­ta­paa. Hä­nen käs­kyn­sä mu­kaan pai­seen pääl­le pan­tiin vii­ku­na­kak­ku.

His­kia pa­ran­tui ja Ju­ma­la lu­pa­si hä­nel­le vie­lä vii­si­tois­ta vuot­ta li­sää eli­nai­kaa. Ku­nin­gas sai elä­mään­sä ikään kuin jat­ko­a­jan ja vie­lä poik­keuk­sel­li­sen il­moi­tuk­sen sen pi­tuu­des­ta. Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la osoit­ti voi­man­sa His­ki­an pa­ran­ta­mi­ses­sa ja an­toi vie­lä to­dis­tuk­sek­si ih­meel­li­sen mer­kin: Aa­haan au­rin­ko­kel­lon var­jo siir­tyi ta­kai­sin kym­me­nen as­tet­ta, jot­ka se oli jo las­keu­tu­nut.

Ju­ma­lan siu­naus­ta oli myös se, et­tä pa­ran­tu­mi­sen­sa jäl­keen His­kia sai po­jan, Ma­nas­sen, joka peri myö­hem­min ku­nin­kuu­den.

Ju­ma­lan ar­mo va­pah­taa

Je­sa­ja on tal­let­ta­nut kir­jaan­sa His­ki­an kos­ket­ta­van ru­kouk­sen, kun kuo­le­ma oli hä­nen sil­mien­sä edes­sä: ”Niin­kuin pääs­ky­nen, niin­kuin kur­ki minä kui­ku­tan, minä ku­jer­ran kuin kyyh­ky­nen; hiu­e­ten kat­so­vat mi­nun sil­mä­ni kor­keu­teen: Her­ra, mi­nul­la on ah­dis­tus, puo­lus­ta mi­nua" (Jes. 38:14).

Suu­ren ah­dis­tuk­sen­sa kes­kel­le His­kia sai ko­kea Ju­ma­lan ar­mah­ta­van rak­kau­den. Ar­mon omis­ta­mi­nen syn­nyt­ti sy­dä­men kii­tol­li­suut­ta ja suur­ta iloa. Va­pah­det­tu ku­nin­gas il­mai­si sen näin: ”Kat­so, on­nek­si muut­tui mi­nul­le kat­ke­ra mur­he: sinä ra­kas­tit mi­nun sie­lu­a­ni, nos­tit sen ka­do­tuk­sen kuo­pas­ta, sil­lä sinä hei­tit kaik­ki mi­nun syn­ti­ni sel­kä­si taa” (Jes. 38:17).

Ku­nin­gas His­ki­an tu­han­sia vuo­sia sit­ten ko­ke­ma ta­pah­tu­ma elä­män ra­jal­li­suu­des­ta ja kuo­le­man to­del­li­suu­des­ta on ai­na ajan­koh­tai­nen. Asum­me ka­to­a­vai­suu­den maa­il­mas­sa, ja jo­kai­sen elä­män mat­ka ly­he­nee het­ki het­kel­tä. Pro­fee­tan ke­ho­tus ”toi­mi­ta ta­lo­si” on pu­hut­te­le­va. Elä­män il­taa lä­hes­ty­vil­lä on ta­pa­na jär­jes­tel­lä ajal­li­sia ja pe­rin­nön­ja­koon liit­ty­viä asi­oi­ta jäl­ki­pol­vil­le. Kaik­kein tär­kein­tä ”ta­lon toi­mit­ta­mi­ses­sa” ovat iä­i­syy­sa­si­at, hy­väs­sä omas­sa­tun­nos­sa tal­let­tu­va elä­vä us­ko ja sen lah­ja­na sie­lun au­tuus.

Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­men tär­kein ru­kous on, et­tä sai­si var­jel­tua us­ko­vai­se­na Sii­o­nin rak­kau­des­sa elä­vien ja puh­dis­ta­vien ve­si­läh­teit­ten ää­rel­lä. Kil­voi­tuk­sen tie­tä mat­kaa­val­le apos­to­li Paa­va­lin pu­heen­vuo­ro maa­her­ra Fe­lik­sin edes­sä on yhä­ti tar­peel­li­nen. Sii­nä hän tun­nus­taa kuu­lu­van­sa hal­vek­sit­tuun Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan, us­kon­sa Ju­ma­lan sa­naan ja kuol­lei­den ylös­nou­se­muk­seen. Sit­ten apos­to­li muis­tut­taa oma­koh­tai­ses­ta us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­ses­ta: ”Sen täh­den minä myös ah­ke­roit­sen, et­tä mi­nul­la ai­na oli­si louk­kaa­ma­ton oma­tun­to Ju­ma­lan ja ih­mis­ten edes­sä” (Apt. 24:16).

Pent­ti Sau­lio

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 2. Kun. 20:1–11

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 10/2015

11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys