Jus­si Kar­ju­la

Isän­maam­me vai­heis­sa nä­kyy Ju­ma­lan vä­ke­vän kä­den siu­naus. Ju­ma­la on ai­na oh­jan­nut kan­so­jen koh­ta­loi­ta ja osoit­ta­nut niil­le asu­mi­sen ra­jat.

Suo­mi sai it­se­näi­syy­den rei­lut sata vuot­ta sit­ten. Ju­ma­la myös var­je­li it­se­näi­syy­tem­me toi­sen maa­il­man­so­dan tais­te­luis­sa yli­voi­mais­ta vi­hol­lis­ta vas­taan. Men­neet su­ku­pol­vet ovat ra­ken­ta­neet maa­ta, jos­sa me tä­män päi­vän suo­ma­lai­si­na saam­me asua. Ajal­li­nen rau­ha ja hy­vin­voin­ti ovat Ju­ma­lan lah­jaa. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta. Hän vie tah­ton­sa mu­kaan val­ta­kun­tan­sa työ­tä eteen­päin.

Eläm­me hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa. Maa­il­man on­nel­li­suus­ra­por­tin mu­kaan Suo­mi on ol­lut maa­il­man on­nel­li­sin maa jo kah­dek­san vuot­ta pe­räk­käin. Ra­port­ti pe­rus­tuu yli 140 maan asuk­kai­den ar­vi­oi­hin elä­män­laa­dus­taan ja mit­taa myös mui­ta te­ki­jöi­tä, ku­ten so­si­aa­li­tur­vaa, va­paut­ta ja luot­ta­mus­ta. Tä­mä­kin on suu­ri kii­tok­sen ai­he.

Jee­suk­sen ope­tus esi­val­las­ta

It­se­näi­syys­päi­väl­le osoi­te­tus­sa evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus kut­suu ope­tus­lap­set luok­seen. Jee­sus opet­taa hei­tä esi­val­las­ta. Jee­sus aset­ti vas­tak­kain maal­li­sen esi­val­lan ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ”hal­lin­to­mal­lin”. Maal­li­sen hal­lin­non osal­ta Jee­sus sa­noi: ”Te tie­dät­te, et­tä hal­lit­si­jat ovat kan­so­jen her­ro­ja ja maan mah­ta­vat pi­tä­vät kan­so­ja val­tan­sa al­la” (Matt. 20:25).

Paa­va­li ke­hot­taa ru­koi­le­maan val­lan­pi­tä­jien puo­les­ta, ”jot­ta sai­sim­me viet­tää tyyn­tä ja rau­hal­lis­ta elä­mää” (1. Tim. 2:2). Tar­peel­lis­ta on myös muis­taa, ke­nel­tä kaik­ki hyvä ja siu­naus tu­lee. Ku­nin­gas Daa­vid kiit­ti Ju­ma­laa: ”Kaik­ki voi­ma ja val­ta on läh­töi­sin si­nul­ta, si­nun val­las­sa­si on teh­dä suu­rek­si ja vä­ke­väk­si ke­net tah­dot” (1. Aik. 29:12). Ku­nin­gas Sa­lo­mon ru­koi­li: ”An­na mi­nul­le vii­saut­ta ja tai­toa, et­tä osai­sin oi­ke­al­la ta­val­la joh­taa tätä kan­saa” (2. Aik. 1:10).

Las­ten val­ta­kun­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan jär­jes­tys poik­ke­aa ajal­li­ses­ta ar­vo­jär­jes­tyk­ses­tä. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on las­ten ja las­ten kal­tais­ten. Jee­sus opet­ti: ”Joka tah­too tei­dän jou­kos­san­ne tul­la suu­rek­si, se ol­koon tois­ten pal­ve­li­ja, ja joka tah­too tul­la tei­dän jou­kos­san­ne en­sim­mäi­sek­si, se ol­koon tois­ten or­ja.”

Jee­sus aset­ti lap­sen us­kon esi­ku­vak­si: ”El­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sek­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa” (Matt. 18:2–3).

To­del­li­nen va­paus

Jee­sus ju­lis­ti to­del­lis­ta va­paut­ta. Hän kään­si aja­tuk­set ajal­li­sen isän­maan pe­las­ta­mi­ses­ta oman sie­lun pe­las­ta­mi­seen. Jee­sus ha­lu­si joh­dat­taa ih­mi­set syn­nin or­juu­den al­ta Ju­ma­lan las­ten si­säi­seen va­pau­teen.

Va­paa ja it­se­näi­nen isän­maa on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja. Sa­moin on suu­ri lah­ja saa­da ko­kea si­säi­nen va­paus, ilo ja rau­ha Py­häs­sä Hen­ges­sä. Sitä omis­te­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa us­kon kaut­ta. Se on va­paut­ta syn­nin or­juu­des­ta. Elä­vän us­kon omis­ta­ja­na pää­see ker­ran asuk­kaak­si tai­vaal­li­seen isän­maa­han.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 8:31–36

Raa­mat­tu 1992: Niil­le juu­ta­lai­sil­le, jot­ka us­koi­vat hä­neen, Jee­sus sa­noi: ”Jos te py­syt­te us­kol­li­si­na mi­nun sa­nal­le­ni, te olet­te to­del­la ope­tus­lap­si­a­ni. Te opit­te tun­te­maan to­tuu­den, ja to­tuus te­kee teis­tä va­pai­ta.” He vas­ta­si­vat hä­nel­le: ”Me olem­me Ab­ra­ha­min jäl­ke­läi­siä, em­me me ole kos­kaan ol­leet ke­nen­kään or­jia. Kuin­ka voit sa­noa, et­tä meis­tä tu­lee va­pai­ta?” Jee­sus vas­ta­si: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: jo­kai­nen, joka te­kee syn­tiä, on syn­nin or­ja. Or­ja ei pysy ta­los­sa ikui­ses­ti, mut­ta poi­ka py­syy. Jos Poi­ka va­paut­taa tei­dät, te olet­te to­del­la va­pai­ta.”