Tuo­mo A. Ko­mu­lai­nen

Vain Jee­sus it­se ky­ke­ni täyt­tä­mään Ju­ma­lan lain.

Raa­ma­tun­kään­tä­jät tie­tä­vät, et­tä al­ku­teks­tin ää­rel­lä tu­lee hel­pos­ti tenk­ka­poo. Lu­ki­joil­le tu­li­si tuot­taa sol­ju­vaa suo­men kiel­tä, mut­ta il­mauk­sia on usein vai­kea kään­tää. Mer­ki­tys on voi­nut unoh­tua. Kie­li muut­tuu. Täs­tä esi­merk­ki on vuo­ri­saar­nan al­ku­teks­tis­sä esiin­ty­vä sana rhaka (Matt. 5:22). Van­has­sa kirk­ko­raa­ma­tus­sa tuo ara­me­a­lais­taus­tai­nen il­maus on kään­net­ty ”sinä tyh­jän­päi­väi­nen”, vaik­ka ku­kaan tus­kin käy­tän­nös­sä sa­noi­si niin. Bib­li­as­sa sa­nal­le on nos­tet­tu hat­tua, ja se on jä­tet­ty ko­ko­naan kään­tä­mät­tä.

Sa­man kään­tä­mi­son­gel­man kans­sa pai­nit­tiin jo en­sim­mäi­si­nä vuo­si­sa­toi­na. Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nuk­sen mu­kaan rhaka ei tar­koit­ta­nut mi­tään eri­tyis­tä. Se oli Jee­suk­sen ai­kai­ses­sa juu­ta­lai­suu­des­sa käy­tet­ty har­mis­tu­mi­sen ja hal­vek­sun­nan il­maus. Mil­lai­nen ynäh­dys si­nun suus­ta­si kuu­luu, kun olet tur­hau­tu­nut lä­him­mäi­see­si?

Tämä tul­kin­ta so­pii hy­vin vuo­ri­saar­nan hen­keen: lain täyt­tä­mi­sen rima on vie­lä­kin kor­ke­am­mal­la kuin voi­si ku­vi­tel­la! Eh­kä to­si­aan löy­tyy joku, joka ei ole iki­nä ni­mi­tel­lyt lä­him­mäis­tään. Mut­ta on­ko ku­kaan on­nis­tu­nut vält­tä­mään tur­hau­tu­mis­ta?

Ar­moa tar­jol­la

Myös kuu­det­ta käs­kyä ri­ko­taan her­kem­min kuin luul­laan. Avi­o­ri­kok­sen te­ke­mi­seen ei näet tar­vi­ta edes toi­sen osa­puo­len kans­sa kes­kus­te­le­mis­ta. Jos kat­soo hän­tä hi­moi­ten, on jo teh­nyt avi­o­ri­kok­sen hä­nen kans­saan sy­dä­mes­sään. (Matt. 5:28.)

Vuo­ri­saar­nan val­tai­sat vaa­ti­muk­set sär­ke­vät ih­mi­sen oma­van­hurs­kau­den. Jee­sus ei tul­lut ku­mo­a­maan la­kia. Hän päin­vas­toin te­rä­vöit­ti sitä en­ti­ses­tään.

Jee­suk­sen puhe ei var­mas­ti­kaan kuu­los­ta­nut hy­väl­tä lai­no­pet­ta­jil­le ja fa­ri­seuk­sil­le. He­hän oli­vat luo­neet Moo­sek­sen lais­ta oman tul­kin­tan­sa, jos­sa sään­tö­jen nou­dat­ta­mi­nen oli mah­dol­lis­ta ai­na­kin heil­le it­sel­leen.

Sa­mas­sa vuo­ri­saar­nas­saan Jee­sus kui­ten­kin heit­tää pe­las­tus­ren­kaan jo­kai­sel­le, joka ar­moa kai­paa: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan, niin teil­le an­ne­taan kaik­ki tä­mä­kin” (Matt. 6:33).

Vuo­ri­saar­nas­sa ovat vah­vas­ti läs­nä Ju­ma­lan sa­nan mo­lem­mat puo­let, laki ja evan­ke­liu­mi. Ju­ma­lan sana on elä­vä ja vä­ke­vä. Se on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka ja pal­jas­taa ih­mi­sen si­sim­mät ai­keet ja aja­tuk­set. (Hepr. 4:12.)

Evan­ke­liu­min kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Jos Ju­ma­la suo, epä­us­koi­nen ih­mi­nen esit­tää nyt sy­dä­mes­sään sa­man ky­sy­myk­sen kuin Fi­lip­pin van­gin­var­ti­ja apos­to­leil­le: ”Mitä mi­nun on teh­tä­vä, et­tä pe­las­tui­sin?” Apos­to­lien vas­taus kuu­lui: ”Us­ko Her­raan Jee­suk­seen, niin pe­las­tut, sinä ja si­nun per­he­kun­ta­si.” (Ap. t. 16:30–31.)

Tätä pe­las­ta­vaa sa­no­maa Jee­sus käs­ki omia ope­tus­lap­si­aan vä­lit­tä­mään. Hän käs­ki hei­tä saar­naa­maan hä­nen ni­mes­sään pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta (Luuk. 24:47).

Sie­lun­vi­hol­li­nen ek­syt­tää he­rän­nyt­tä ih­mis­tä täyt­tä­mään sie­lun­sa kai­puun muil­la kei­noin kuin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mil­la. Mi­kään muu ei kui­ten­kaan au­ta. Jo Au­gus­ti­nus muis­tut­ti, et­tä Ju­ma­la on luo­nut jo­kai­sen ih­mi­sen yh­tey­teen­sä, ja ih­mis­sie­lu on le­vo­ton niin kau­an, kun­nes se löy­tää le­von Ju­ma­las­sa.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 5:20–30

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Minä sa­non teil­le: el­let­te te nou­da­ta Ju­ma­lan tah­toa pal­jon pa­rem­min kuin lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Teil­le on ope­tet­tu tämä isil­le an­net­tu käs­ky: ’Älä tapa.’ Se, joka tap­paa, on an­sain­nut oi­keu­den tuo­mi­on. Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­nen, joka on vi­hois­saan vel­jel­leen, on an­sain­nut oi­keu­den tuo­mi­on. Sa­moin jo­kai­nen, joka sa­noo vel­jel­leen: ’Sen­kin höl­mö’, on an­sain­nut Suu­ren neu­vos­ton tuo­mi­on, ja se, joka sa­noo: ’Sinä hul­lu’, on an­sain­nut hel­ve­tin tu­len. Jos siis olet vie­mäs­sä uh­ri­lah­jaa­si alt­ta­ril­le ja sii­nä muis­tat, et­tä vel­jel­lä­si on jo­ta­kin si­nua vas­taan, niin jätä lah­ja­si alt­ta­rin eteen ja käy en­sin so­pi­mas­sa vel­je­si kans­sa. Mene sit­ten vas­ta an­ta­maan lah­ja­si. Tar­joa vas­ta­puo­lel­le­si so­vin­toa jo sil­loin, kun vie­lä olet hä­nen kans­saan mat­kal­la oi­keu­teen. Muu­ten hän saat­taa luo­vut­taa si­nut tuo­ma­ril­le ja tuo­ma­ri var­ti­jal­le, ja niin si­nut tel­je­tään van­ki­laan. Us­ko mi­nua: siel­tä sinä et pää­se, en­nen kuin olet mak­sa­nut kai­ken vii­meis­tä ko­lik­koa myö­ten. Teil­le on ope­tet­tu tämä käs­ky: ’Älä tee avi­o­ri­kos­ta.’ Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­nen, joka kat­soo nais­ta niin, et­tä al­kaa hi­moi­ta hän­tä, on sy­dä­mes­sään jo teh­nyt avi­o­ri­kok­sen hä­nen kans­saan. Jos oi­kea sil­mä­si viet­te­lee si­nua, re­päi­se se ir­ti ja hei­tä pois. On­han si­nul­le pa­rem­pi, et­tä me­ne­tät vain yh­den osan ruu­miis­ta­si, kuin et­tä koko ruu­mii­si jou­tuu hel­vet­tiin. Ja jos oi­kea kä­te­si viet­te­lee si­nua, hak­kaa se poik­ki ja hei­tä pois. On­han si­nul­le pa­rem­pi, et­tä me­ne­tät vain yh­den jä­se­nen, kuin et­tä koko ruu­mii­si jou­tuu hel­vet­tiin.”

Bib­lia: Sil­lä minä sa­non teil­le: el­lei tei­dän van­hurs­kau­ten­ne ole pal­joa enem­pi kuin kir­ja­nop­pi­nei­den ja Pha­ri­se­a­lais­ten, niin et­te tule tai­vaan val­ta­kun­taan. Te kuu­lit­te mitä sa­not­tu oli van­hoil­le: ei si­nun pidä tap­pa­man; mut­ta jo­kai­nen, joka tap­paa, hä­nen pi­tää tuo­mi­oon vi­ka­pää ole­man. Mut­ta minä sa­non teil­le: et­tä jo­kai­nen, joka tyh­mäs­ti vi­has­tuu vel­jel­len­sä, hä­nen pi­tää tuo­mi­oon vi­ka­pää ole­man; mut­ta jo­kai­nen, joka sa­noo vel­jel­len­sä: raka, hä­nen pi­tää neu­von al­le vi­ka­pää ole­man; mut­ta jo­kai­nen, joka sa­noo: sinä tyh­mä, hä­nen pi­tää hel­ve­tin tu­leen vi­ka­pää ole­man. Sen­täh­den, jos sinä uh­raat lah­jas alt­ta­ril­le, ja siel­lä muis­tat, et­tä vel­jel­läs on jo­ta­kin si­nua vas­taan: Niin jätä sin­ne lah­jas alt­ta­rin eteen, ja mene en­sin so­pi­maan vel­jes kans­sa, ja tule sit­te lah­jas uh­raa­maan. Sovi no­pi­as­ti rii­ta­vel­jes kans­sa, kos­kas vie­lä hä­nen kans­san­sa tiel­lä olet, et­tei rii­ta­vel­jes an­na si­nua jos­kus tuo­ma­ril­le, ja tuo­ma­ri an­taa si­nun pal­ve­li­al­le, ja sinä hei­te­tään tor­niin. To­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: et sinä suin­kaan pää­se siel­tä ulos, sii­he­nas­ti kuin sinä mak­sat vii­mei­sen ro­von. Te kuu­lit­te sa­no­tuk­si van­hoil­le: ei si­nun pidä huo­rin te­ke­män. Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­nen, joka kat­soo vai­mon pääl­le hi­moi­tak­sen­sa hän­tä, hän teki jo huo­rin hä­nen kans­san­sa sy­dä­mes­sän­sä. Jos oi­kia sil­mäs pa­hen­taa si­nun, niin puh­kai­se se ulos, ja hei­tä pois ty­kö­äs; sil­lä pa­rem­pi on si­nul­le, et­tä yk­si jä­se­nis­täs hu­ku­te­taan, kuin et­tä koko ruu­mis pi­täis hei­tet­tä­män hel­vet­tiin. Ja jos oi­kia kä­tes pa­hen­taa si­nun, niin hak­kaa se poik­ki, ja hei­tä pois ty­kö­äs! sil­lä pa­rem­pi on si­nul­le, et­tä yk­si jä­se­nis­täs hu­ku­te­taan, kuin et­tä koko ruu­mis pi­täis hel­vet­tiin hei­tet­tä­män.