JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ju­ma­la ar­mah­taa syn­te­jään ka­tu­van ih­mi­sen

Hartauskirjoitukset
24.1.2017 7.21

Ver­taus fa­ri­seuk­ses­ta ja pub­li­kaa­nis­ta osoit­taa, et­tä Ju­ma­la ra­kas­taa syn­tin­sä tun­te­vaa ja tun­nus­ta­vaa ih­mis­tä.

Ver­taus fa­ri­seuk­ses­ta ja pub­li­kaa­nis­ta on esi­merk­ki­ker­to­mus. Sen ope­tus on otet­tu sa­man to­del­li­suu­den pii­ris­tä kuin sen ha­vain­nol­li­nen ku­vaus. Jee­sus esit­ti tä­män ker­to­muk­sen oma­van­hurs­kail­le, jot­ka vä­hek­syi­vät mui­ta. Hän sa­noi­kin: En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta pa­ran­nuk­seen vaan syn­ti­siä. Myös ope­tus­lap­set kuu­li­vat ver­tauk­sen.

Kak­si ru­koi­li­jaa

Ver­tauk­sen ta­pah­tu­ma­paik­ka­na on Je­ru­sa­le­min temp­pe­li. Kak­si eri­lais­ta ru­koi­li­jaa osal­lis­tui yh­tei­seen aa­mu- tai il­ta­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen temp­pe­lis­sä. Rin­nak­kain oli­vat mal­li­hurs­kaak­si tun­nus­tet­tu fa­ri­seus ja hyl­ki­ö­nä pi­det­ty pub­li­kaa­ni.

Fa­ri­seus oli var­mas­ti saa­nut mo­nen ih­mi­sen kun­ni­oi­tuk­sen nä­ky­vän hurs­kau­ten­sa vuok­si. Pub­li­kaa­ni oli mie­hit­tä­jä­val­ti­on pal­ve­luk­ses­sa ole­va tul­li­mies, joka sai osak­seen mui­den ih­mis­ten hal­vek­sun­nan. Pub­li­kaa­nit me­net­te­li­vät usein epä­re­hel­li­ses­ti työs­sään.

Fa­ri­seus aset­tui Is­ra­e­lin mies­ten esi­pi­has­sa sei­so­maan eril­leen muis­ta. Hän ru­koi­li ää­neen oi­ke­as­sa ru­kou­sa­sen­nos­sa kas­vot ja kä­det ylös ko­ho­tet­tui­na.

Pub­li­kaa­ni jäi ru­koi­le­maan taka-alal­le. Hä­nel­lä oli nöy­rä, syn­tin­sä tun­te­van ru­kou­sa­sen­to. Sil­mien kat­se oli luo­tu maa­han, kä­det alas­päin si­vuil­la. Hä­nen eleen­sä ja lyön­nit rin­taan­sa ku­vas­ta­vat sitä suur­ta tus­kaa, mitä hän tun­si syn­ti­syy­ten­sä vuok­si.

Fa­ri­seus ylis­ti it­se­ään

Fa­ri­seuk­sen ru­kous al­koi Ju­ma­lan kiit­tä­mi­sel­lä. Ju­ma­laa tu­lee­kin kiit­tää sii­tä, et­tä hän var­je­lee vää­ryy­des­tä ja tur­mi­on po­luil­ta. Kui­ten­kin fa­ri­seuk­sen kii­tos muut­tui oma­hy­väi­sek­si it­se­ke­huk­si. Kii­tol­li­suus oli lo­pul­ta täy­del­lis­tä oma­van­hurs­kaut­ta ja rak­kau­de­ton­ta yli­mie­li­syyt­tä. Kun hän ver­ta­si it­se­ään mui­hin ih­mi­siin, hän aset­tui tois­ten ylä­puo­lel­le. Kos­ka hän ru­koi­li ää­neen, hä­nen sa­nan­sa saat­toi­vat kan­tau­tua pub­li­kaa­nin­kin kor­viin. Fa­ri­seus ei ru­koil­lut nöy­rä­nä Ju­ma­lan edes­sä, vaan har­joit­ti hurs­kaut­ta ih­mis­ten edes­sä.

Syn­tien vält­tä­mis­tä kos­ke­viin an­si­oi­hin fa­ri­seus li­sä­si kers­ka­ten myön­tei­set, yli­mää­räi­set­kin suo­ri­tuk­sen­sa. Moo­sek­sen laki vaa­ti paas­to­a­mis­ta vain ker­ran vuo­des­sa, suu­re­na so­vin­to­päi­vä­nä. Tämä mies – niin kuin muut­kin in­nok­kaim­mat fa­ri­seuk­set – paas­to­si kah­des­ti vii­kos­sa, maa­nan­tai­sin ja tors­tai­sin. Näin hän ku­vit­te­li osal­lis­tu­van­sa kan­san­sa syn­tien so­vit­ta­mi­seen.

Lain mu­kaan maan tuot­teis­ta oli mak­set­ta­va kym­me­nyk­set, mut­ta ker­to­muk­sen fa­ri­seus mak­soi kai­kes­ta omai­suu­des­taan. Hän mak­soi kym­me­nyk­set jopa os­tok­sis­taan­kin, sil­lä tuo­tan­to­ket­jus­sa ole­vat maan­vil­je­li­jät ja kaup­pi­aat usein lai­min­löi­vät oman kym­me­nys­vel­vol­li­suu­ten­sa.

Fa­ri­seus teki tyh­jik­si suu­ret uh­rauk­sen­sa, kun hän vaa­ti niis­tä it­sel­leen hen­gel­lis­tä an­si­o­ta. Toi­sin kävi Kor­ne­liuk­sen ru­kous­ten ja al­mu­jen. Ne nou­si­vat uh­ri­na Ju­ma­lan eteen (Ap. t. 10:4). Kor­ne­lius et­si Ju­ma­lan ar­moa ku­ten tä­män ver­tauk­sen pub­li­kaa­ni­kin.

Pub­li­kaa­ni ru­koi­li ar­mah­dus­ta

Pub­li­kaa­nin ru­kou­sa­sen­to ku­vas­taa jo hä­nen nöy­rää sy­dä­men ti­laan­sa. Fa­ri­seuk­sel­la ei ol­lut mi­tään syn­nin­tun­toa, mut­ta pub­li­kaa­ni tun­nus­ti avoi­mes­ti täy­del­li­sen syn­ti­syy­ten­sä. Hä­nen ru­kouk­sen­sa kes­kit­tyi yh­teen ai­no­aan pyyn­töön: Ju­ma­la, ole mi­nul­le syn­ti­sel­le ar­mol­li­nen!

Pub­li­kaa­nia pai­noi­vat eh­kä tul­li­mie­he­nä pe­ri­tyt yli­mää­räi­set mak­sut ja muut syn­nit. Ju­ma­la oli he­rät­tä­nyt pub­li­kaa­nin oman­tun­non, ja hän tun­si ole­van­sa py­hän Ju­ma­lan edes­sä unoh­ta­en ih­mi­set. Hän pyy­si ar­mah­dus­ta.

Joka it­sen­sä alen­taa, se ko­ro­te­taan

Jee­sus teki esi­merk­ki­ker­to­muk­sen­sa lo­puk­si joh­to­pää­tök­set. Hän to­te­si, et­tä pub­li­kaa­ni meni ko­tiin­sa hurs­kaam­pa­na kuin fa­ri­seus (jae 14, ala­vii­te). Fa­ri­seus kat­se­li hal­vek­su­en mui­ta ih­mi­siä oman van­hurs­kau­ten­sa kuk­ku­loil­ta. Hän ei tun­te­nut ar­mon val­ta­kun­taa. Jee­sus jät­ti fa­ri­seuk­sen ka­do­tuk­sen ti­laan. Pub­li­kaa­nin sy­dän oli val­mis ot­ta­maan vas­taan an­teek­si­an­ta­muk­sen Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.

Va­pah­ta­jan työ­tä teh­des­sään Jee­sus ju­lis­ti ky­lis­sä ja kau­pun­geis­sa: ”Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tei­tä lä­hes­ty­nyt. Teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi.” Use­at pub­li­kaa­nit tun­si­vat syn­ti­syy­ten­sä ja us­koi­vat evan­ke­liu­min syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sek­si. Yk­si Jee­suk­sen ope­tus­lap­sis­ta­kin oli en­ti­nen tul­li­mies, pub­li­kaa­ni. Kun Jee­sus pyy­si tul­li­a­se­mal­la työ­tään te­ke­vää Mat­teus­ta seu­raa­maan hän­tä, tämä jät­ti kai­ken ja seu­ra­si Jee­sus­ta.

Jee­sus ate­ri­oi ker­ran fa­ri­seus Si­mo­nin ko­to­na. Kut­su­jen isän­tä suo­ras­taan pöy­ris­tyi, kun syn­ti­nen nai­nen, syn­tin­sä an­teek­si saa­nee­na, tuli kyy­ne­lil­lään pe­se­mään Jee­suk­sen ja­lat ja hiuk­sil­laan ne kui­va­si. Sii­nä­kin ti­lai­suu­des­sa Jee­sus osoit­ti, mi­ten por­tot ja pub­li­kaa­nit me­ne­vät en­nen fa­ri­seuk­sia Ju­ma­lan val­ta­kun­taan (Matt. 21:31).

Teks­tis­sä hyö­dyn­net­ty raa­ma­tun­koh­taa: Luuk. 18:9–14

Ju­ha­ni Pit­kä­lä

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 18.1.2017

29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys