JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ju­ma­lan pu­het­ta ih­mi­sil­le

Hartauskirjoitukset
31.3.2016 11.00

KUVA: MAARIT MääTTä

Ju­ma­lan ja ih­mi­sen vä­lil­lä on kui­lu, jon­ka vain Ju­ma­la voi ylit­tää. Em­me voi tie­tää Ju­ma­las­ta, el­lei hän it­se ker­ro it­ses­tään, il­moi­ta it­se­ään.

Tä­män Ju­ma­la on teh­nyt. Hän on pu­hu­nut ih­mi­sel­le pat­ri­ark­ko­jen ja pro­feet­to­jen kaut­ta sekä oman Poi­kan­sa, Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kaut­ta (Hepr. 1:1–3). Tämä vä­li­tön suo­ra il­moi­tus, jon­ka Ju­ma­la an­toi pro­fee­toil­le ja apos­to­leil­le ja hei­dän kaut­taan muil­le ih­mi­sil­le, ei ol­lut hei­dän omaa pu­het­taan, vaan he pu­hui­vat Py­hän Hen­gen joh­ta­mi­na sen, min­kä sai­vat Ju­ma­lal­ta (2. Piet. 1:21).

Kris­tuk­sen työ jat­kuu

Jee­suk­sen tai­vaa­seen as­tu­mi­sen jäl­keen apos­to­lit jat­koi­vat hä­nen työ­tään. Jee­suk­sen lu­pauk­sen mu­kaan Pyhä Hen­ki opet­ti apos­to­lei­ta ja pa­laut­ti hei­dän mie­liin­sä kai­ken, mitä Jee­sus oli heil­le pu­hu­nut (Joh. 14:26). Pyhä Hen­ki joh­ti hei­dät tun­te­maan koko Kris­tuk­sen to­tuu­den, ei vain jo­ta­kin osaa sii­tä. Pyhä Hen­ki il­moit­ti apos­to­leil­le sen, min­kä sai Kris­tuk­sel­ta (Joh. 16:12–16).

Raa­ma­tun mu­kaan Jee­sus Kris­tus it­se on to­tuus ja ar­mo. Tie­to muut­tuu, mut­ta to­tuus py­syy ai­na sa­ma­na, muut­tu­mat­to­ma­na. (Joh. 1:17, 14:6; Hepr. 13:8.) Tä­män Ju­ma­lan muut­tu­mat­to­man to­tuu­den saim­me ko­ko­naan Kris­tuk­ses­sa. Vaik­ka il­moi­tuk­sen ai­ka on päät­ty­nyt apos­to­lei­hin, Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu hä­nen seu­ra­kun­nas­saan Py­hän Hen­gen työ­nä (KO 44).

Muut­tu­ma­ton op­pi

Kos­ka koko to­tuus on il­moi­tet­tu apos­to­leil­le, mi­tään li­säil­moi­tus­ta ei enää voi ta­pah­tua ei­kä tar­vit­se ta­pah­tua. Kaik­ki on jo Kris­tuk­ses­sa. Apos­to­li Paa­va­li muis­tut­taa säi­lyt­tä­mään apos­to­lien ju­lis­ta­man Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min sel­lai­se­na kuin he ovat sen alun pe­rin ju­lis­ta­neet. Paa­va­li ja Pie­ta­ri täh­den­tä­vät kir­jeis­sään, et­tä evan­ke­liu­min si­säl­tö tu­lee säi­lyt­tää muut­tu­mat­to­ma­na seu­ra­kun­nas­sa. Pie­ni­kin muu­tos vää­ris­tää koko opin. He va­roit­ta­vat vää­ris­tä opet­ta­jis­ta, jot­ka pyr­ki­vät kul­jet­ta­maan tu­hoi­sia har­ha­op­pe­ja seu­ra­kun­nan kes­kuu­teen (1. Tim. 6:20–21; 2. Piet. 2:1).

Saar­nan si­säl­töä pi­tää­kin ai­na ar­vi­oi­da sen si­säl­lön mu­kaan, ei ju­lis­ta­jan per­soo­nan tai hä­nen ar­vo­val­tan­sa pe­rus­teel­la. Paa­va­li to­te­aa ga­la­ta­lais­kir­jees­sä yk­si­se­lit­tei­ses­ti, et­tä jos joku – joko he it­se tai vaik­ka­pa tai­vaan en­ke­li – ju­lis­taa evan­ke­liu­mia, joka on vas­toin sitä mitä apos­to­lit ovat al­ku­jaan ju­lis­ta­neet, hän ol­koon ki­rot­tu (Gal. 1:6–12).

Raa­mat­tu työn pe­rus­ta­na

Tuo Van­han ja Uu­den tes­ta­men­tin py­hien ja Kris­tuk­sen kaut­ta ta­pah­tu­nut il­moi­tus on tal­len­net­tu Raa­mat­tuun. Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki opet­taa ym­mär­tä­mään tätä il­moi­tus­ta (Luuk. 24:32). Sen vuok­si kai­ken ope­tuk­sen tu­lee pe­rus­tua Raa­mat­tuun. Jos ope­tus ei pe­rus­tu Raa­mat­tuun, se on ai­no­as­taan ih­mis­mie­li­pi­tei­tä, joil­la ei ole Ju­ma­lan sa­nan ar­vo­val­taa. Esi­mer­kik­si Paa­va­li erot­ti tar­kas­ti oman mie­li­pi­teen­sä Her­ran käs­kys­tä eli Kris­tuk­sen il­moi­tuk­ses­ta (1. Kor. 7:25, 40).

Apos­to­lien te­ois­sa ker­ro­taan juu­ta­lai­sis­ta, jot­ka ot­ti­vat Paa­va­lin saar­naa­man sa­nan vas­taan ja tut­ki­vat joka päi­vä, oli­ko heil­le saar­nat­tu sana Raa­ma­tun mu­kais­ta (Ap. t. 17:11). Yhä edel­leen on sekä saar­naa­jien et­tä kuu­li­joi­den hyvä tut­kia Raa­mat­tua, jot­ta py­sym­me Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tal­la, niin ku­kin meis­tä kuin yh­des­sä seu­ra­kun­ta­na­kin.

Py­hän Hen­gen joh­da­tus

On hyvä muis­taa, et­tä us­ko avaa ym­mär­rys­tä mut­ta ei tee meis­tä ereh­ty­mät­tö­miä. Us­ko­vai­se­na­kin voi ereh­tyä, ku­ten Pie­ta­ril­le kävi. Pie­ta­ri ei ha­lun­nut Jee­suk­sen kuo­le­van ris­til­lä. Hä­nen aja­tuk­sen­sa oli­vat ym­mär­ret­tä­viä, mut­ta ne nou­si­vat ih­mi­sen luon­nos­ta ja oli­vat ris­ti­rii­das­sa Ju­ma­lan aja­tus­ten ja suun­ni­tel­mien kans­sa. Juu­ri tätä en­nen Pie­ta­ri oli tun­nus­ta­nut Jee­suk­seen Mes­si­aak­si ja Ju­ma­lan po­jak­si. Tä­män hän ym­mär­si oi­kein Ju­ma­lan il­moi­tuk­sen, ei oman luon­ton­sa pe­rus­teel­la. (Matt. 16:13–17, 21–23). Her­ran apos­to­lis­sa­kin nä­kyi sel­ke­äs­ti kak­si­o­sai­suus: in­hi­mil­li­nen tur­mel­tu­nut luon­to ja uu­si luon­to, Ju­ma­lan voi­ma, ar­mo.

Juu­ri sik­si, et­tä me ereh­dym­me mut­ta Ju­ma­lan sana ei, on tär­ke­ää, et­tä koko ajan pa­laam­me sii­hen, mitä Raa­mat­tu opet­taa ja pyy­däm­me, et­tä Pyhä Hen­ki avai­si meil­le Kris­tus­ta, Ju­ma­lan to­tuut­ta. Raa­ma­tus­sa Ju­ma­la on il­moit­ta­nut tah­ton­sa ja mi­ten se täy­te­tään. Op­pi on ai­na ol­lut yh­tä yk­sin­ker­tai­nen: us­kon kaut­ta Kris­tuk­seen.

Veli-Pek­ka Ot­t­man

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 2. Piet. 1:21

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 3/2016

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys