JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Niin kuin Her­ral­le

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
19.9.2015 19.28

Juttua muokattu:

1.1. 23:17
2020010123174720150919192800

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

Ko­los­sa si­jait­see Aa­si­an si­sä­maas­sa 200 ki­lo­met­riä Vä­li­me­ren ran­nal­ta, ai­van La­o­di­ke­an ja Hie­ra­po­lin kau­pun­kien naa­pu­ris­sa. Ko­los­saan syn­ty­neel­lä seu­ra­kun­nal­la oli naa­pu­ri­kau­pun­kien kris­tit­ty­jen seu­ra­kun­tien kans­sa yh­tey­den­pi­toa. Muun mu­as­sa Paa­va­lin kir­jei­tä kier­rä­tet­tiin seu­ra­kun­nis­sa.

Paa­va­li ei ol­lut it­se käy­nyt Ko­los­sas­sa, mut­ta hän kan­toi vas­tuu­ta sin­ne syn­ty­nees­tä seu­ra­kun­nas­ta. Seu­ra­kun­ta oli syn­ty­nyt Paa­va­lin työ­to­ve­rin Epaf­raan käy­tyä siel­lä ju­lis­ta­mas­sa to­tuu­den sa­naa eli evan­ke­liu­mia. Mo­net paik­ka­kun­nan ih­mi­set oli­vat saa­neet näin pa­ran­nuk­sen ar­mon (Kol. 1:5–7). Epaf­ras oli ker­to­nut Paa­va­lil­le sii­tä, mitä hy­vää Pyhä Hen­ki oli vai­kut­ta­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­neis­sa ko­los­sa­lai­sis­sa.

Ko­los­sas­sa oli van­has­taan vai­kut­ta­nut eri­lai­sia al­ku­voi­mai­suu­teen ve­to­a­via us­kon­to­ja. Näis­tä oli­vat pe­räi­sin syö­mi­seen ja juo­mi­seen, juh­la-ai­koi­hin, uu­den kuun tai sa­pa­tin viet­toon liit­ty­vät sää­dök­set tai rii­tit. Myös it­sen­sä nöy­ryyt­tä­mi­nen kiel­täy­myk­sin, nä­kyi­hin us­ko­mi­nen tai en­ke­li­pal­von­ta oli­vat ko­los­sa­lais­ten hen­gel­lis­tä taus­taa. Nämä pyr­ki­vät se­koit­tu­maan sii­hen us­koon ja evan­ke­liu­miin, jota Epaf­ras oli heil­le vä­lit­tä­nyt. Vaik­ka nois­sa asi­ois­sa oli osin hy­vää­kin, Paa­va­lin mu­kaan täl­lai­set al­ku­voi­mai­set il­mi­öt ko­ros­ti­vat ih­mi­sen omaa suo­rit­ta­mis­ta ja ih­mi­nen ruok­ki sil­lä omaa yl­peyt­tään ja etään­tyi Kris­tuk­ses­ta (Kol. 2:16,18). Sik­si Paa­va­li kir­joit­ti ko­los­sa­lai­sil­le eri­tyi­ses­ti Kris­tuk­sen pe­las­ta­vas­ta voi­mas­ta ja ke­hot­ti juur­tu­maan yk­sin hä­neen.

Ko­los­sa­lais­kir­jeen sa­no­ma

Ko­los­sa­lais­kir­je ker­too sii­tä, mi­ten Ju­ma­la pe­las­taa ih­mi­sen. Ju­ma­la lä­hes­tyi ko­los­sa­lai­sia en­nen us­ko­neen Epaf­raan vä­li­tyk­sel­lä. Hä­nen kaut­taan heil­lä syn­tyi yh­teys Kris­tuk­sen seu­ra­kun­taan. Pu­hut­tu sana ja evan­ke­liu­mi he­rät­ti kuu­li­joi­den tun­non ja Ju­ma­la an­toi heil­le us­kon lah­jan ja pa­ran­nuk­sen ar­mon. Us­ko Kris­tuk­seen va­paut­ti hei­dät syn­nin al­ta ja he sai­vat Py­hän Hen­gen oh­jaa­jak­seen tai­vas­tiel­le.

Kir­je pai­not­taa eri­tyi­ses­ti Kris­tuk­sen mer­ki­tys­tä pe­las­tuk­ses­sa ja sitä seu­raa­vas­sa kil­voi­tuk­ses­sa. ”Kun ker­ran olet­te ot­ta­neet omak­sen­ne Her­ran Kris­tuk­sen Jee­suk­sen, elä­kää hä­nen yh­tey­des­sään” (Kol. 2: 6). Hä­nes­sä omis­te­taan se us­kon­van­hurs­kaus, joka kel­paa Ju­ma­lan edes­sä. Uu­des­sa elä­mäs­sään kris­tit­ty ha­lu­aa elää ajal­lis­ta elä­mään­sä Ju­ma­lan tah­dol­le kuu­li­ai­se­na. Us­kon­van­hurs­kaut­ta seu­raa elä­män­van­hurs­kaus.

Oh­jei­ta yh­tei­se­lä­mään

Teks­tis­säm­me an­ne­taan oh­jei­ta us­ko­vien yh­tei­se­lä­mään. Ol­laan siis ar­ki­sen us­kon­kil­voi­tuk­sen pe­ru­sa­si­ois­sa. Sa­nat koh­dis­te­taan aluk­si avi­o­puo­li­soil­le ja lap­sil­le:

”Vai­mot, suos­tu­kaa mie­hen­ne tah­toon, niin kuin Her­raan us­ko­vil­le so­pii. Mie­het, ra­kas­ta­kaa vai­mo­an­ne, äl­kää koh­del­ko hän­tä ty­lys­ti. Lap­set, to­tel­kaa kai­kes­sa van­hem­pi­an­ne, sil­lä se on Her­ral­le mie­leen. Isät, äl­kää ai­na moit­ti­ko lap­si­an­ne, et­tei­vät he ma­sen­tui­si” (Kol. 3:18–21).

Paa­va­lin neu­vot tun­tu­vat tär­keil­tä ja vii­sail­ta. Us­ko­vai­nen­kin kan­taa mu­ka­naan syn­nin tur­me­lus­ta, ei­kä ko­dis­sa ai­na on­nis­tu­ta to­teut­ta­maan teks­tis­säm­me an­net­tu­ja oh­jei­ta. Tar­vi­taan huo­no­jen asi­oi­den tun­nis­ta­mis­ta ja ka­tu­mis­ta. Vain se avaa tien oi­ke­aan an­teek­si­pyy­tä­mi­seen ja an­teek­si­an­ta­mi­seen. Jos ko­din asuk­kai­ta saa oh­ja­ta sy­dä­men us­ko ja hyvä oman­tun­to, se neu­voo ka­tu­mi­seen ja an­teek­si­an­ta­muk­sen käyt­töön.

Evan­ke­liu­mi an­taa ha­lun ja voi­man kamp­pail­la vas­taa­via rik­ko­muk­sia vas­taan. Se kas­vat­taa meis­sä nöy­ryyt­tä ja toi­nen toi­sem­me kun­ni­oi­tus­ta.

Teks­ti an­taa oh­jei­ta myös mui­den ar­jen ih­mis­suh­tei­den hoi­ta­mi­seen.

”Or­jat, to­tel­kaa kai­kes­sa maal­li­sia isän­ti­än­ne, ei sil­män­pal­ve­li­joi­na ja mie­lis­tel­len, vaan vil­pit­tö­min sy­dä­min, Her­raa pe­lä­ten” (Kol. 3: 22).

Or­jien nos­ta­mi­sen kes­kus­te­luun täs­sä yh­tey­des­sä te­kee mie­len­kiin­toi­sek­si se, et­tä Fi­le­mon il­mei­ses­ti kuu­lui Ko­los­san seu­ra­kun­taan. Fi­le­mo­nil­le Paa­va­li kir­joit­ti erik­seen suo­si­tus­kir­jeen One­si­mus-or­jan puo­les­ta. Kir­jees­sä hän pyy­tää ot­ta­maan ka­ran­neen or­jan ta­kai­sin ja koh­te­le­maan hän­tä ei kuin or­ja­na vaan rak­kaa­na vel­je­nä. Oli­han One­si­mus saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon. Täs­sä Paa­va­li ke­hot­taa or­jia ole­maan us­kol­li­sia isän­nil­leen. Paa­va­li ei aja ke­nen­kään hen­ki­lö­koh­tais­ta etua vaan sitä, et­tä to­teu­tuu Ju­ma­lan hyvä tah­to.

Ny­kyi­sin pu­hut­tai­siin or­juu­den si­jaan työ­e­lä­män ih­mis­suh­teis­ta. Niis­sä­kään ei­vät pin­nal­li­suus ja mie­lis­te­ly joh­da hy­vään. Ta­ka­na­päin pu­hu­mi­sen si­jas­ta on hyvä muis­taa, et­tä kaik­ki pu­heet oli­sit val­mis ker­to­maan suo­raan asi­a­no­mai­sel­le it­sel­leen.

Elä­män­van­hurs­kaus kum­pu­aa us­kos­ta Ju­ma­laan

Lo­pul­ta Paa­va­li koh­den­taa sa­nan­sa meil­le kai­kil­le:

”Mitä teet­te­kin, teh­kää se täy­des­tä sy­dä­mes­tä, niin kuin te­ki­sit­te sen Her­ral­le et­te­kä ih­mi­sil­le. Muis­ta­kaa, et­tä saat­te Her­ral­ta pal­kan, osuu­ten­ne pe­rin­nös­tä. Pal­vel­kaa Her­raa Kris­tus­ta. Vää­rin­te­ki­jä saa mak­saa te­ke­män­sä vää­ryy­den, sil­lä Ju­ma­la ei tee eroa ih­mis­ten vä­lil­lä” (Kol. 3: 23–25).

Tär­ke­ää on toi­mia ih­mis­ten edes­sä oi­kein, ta­sa­puo­li­ses­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti. Vie­lä tär­ke­äm­pää on toi­mia niin, et­tä voi­sim­me ker­ran luot­ta­vai­ses­ti as­tua Ju­ma­lan kas­vo­jen eteen. Se, mikä kel­paa Ju­ma­lal­le, kel­paa ai­na myös lä­him­mäi­sil­lem­me. Ju­ma­la tah­too kai­kil­le hy­vää. Hä­nen pal­ve­li­joi­taan odot­taa pe­rin­tö­o­sa tai­vaas­sa.

Mik­ko Ul­jas

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Kol. 3:18–25

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 9/2015

14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys