Kukaan ei vältä hautaa

Eläm­me Poh­jo­lan kau­niin ke­sän ai­kaa. Ju­han­nus on meil­le odo­tet­tu sy­dän­ke­sän juh­la. Luon­to ym­pä­ril­läm­me ker­too Luo­jan ih­meis­tä. Kyl­mä tal­vi ja kaa­mo­sai­ka ovat pois­sa. Koti-Suo­mes­sa ko­em­me to­dek­si yöt­tö­män yön ih­meen. Voim­me to­de­ta, et­tä valo on voit­ta­nut pi­mey­den.

Loputtoman pitkä lista

Vuo­de­na­jois­ta ke­vät ja al­ka­nut kesä pu­hut­te­lee mi­nua eri­tyi­ses­ti, sil­lä Luo­jan työ nä­kyy kau­niil­la ta­val­la luon­non he­rä­tes­sä tal­ven hor­rok­ses­ta. Kesä tuo mie­lee­ni yh­tei­set het­ket lä­heis­ten kans­sa sekä ke­sän ta­pah­tu­mat, Su­vi­seu­rat ja ke­sä­seu­rat, joi­hin py­rim­me pää­se­mään pai­kal­le.