JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ar­jen en­ke­li py­säh­tyy kuun­te­le­maan

Matkaevääksi
30.9.2015 10.00

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

Ar­jen en­ke­li py­säh­tyy kuun­te­le­maan, kun elä­mä ko­et­te­lee.

Pie­ta­ri oli van­git­tu­na ja si­dot­tu kak­sin kah­lein. Syy­nä tä­hän oli ku­nin­gas He­ro­des, joka oli ryh­ty­nyt vä­ki­val­tai­siin toi­miin seu­ra­kun­nan jä­se­niä vas­taan ja mes­taut­ta­nut Jaa­ko­bin.

Apos­to­lien teot ker­too, et­tä Pie­ta­rin vie­rel­lä sei­soi kak­si so­ti­las­ta, ja van­ki­lan ovel­la oli var­ti­o­mie­het. Kaik­ki­aan hän­tä var­ti­oi 16 var­ti­jaa. Va­pau­teen vie­väl­lä tiel­lä oli siis mon­ta var­ti­o­ta ja vii­mei­se­nä rau­ta­port­ti. Pie­ta­ri tie­si, et­tä seu­raa­va­na aa­mu­na hän jou­tui­si kan­san eteen tuo­mit­ta­vak­si. Koh­ta­lo oli­si var­maan sama kuin het­ki sit­ten mes­ta­tul­la Jaa­ko­bil­la. Jos­tain syys­tä Pie­ta­ri nuk­kui rau­hal­li­ses­ti sii­nä so­ti­lai­den vä­lis­sä.

Ju­ma­la kuu­li ru­kouk­set

Pie­ta­rin ol­les­sa van­ki­las­sa seu­ra­kun­ta ru­koi­li lak­kaa­mat­ta hä­nen puo­les­taan. Ju­ma­la kuu­li ru­kouk­set ja lä­het­ti en­ke­lin Pie­ta­rin luok­se. Pie­ta­ri koki pää­si­äi­saa­mun ih­meen: Her­ran en­ke­li sei­soi hä­nen edes­sään, ja huo­ne oli täyn­nä va­loa. En­ke­li töy­täi­si hä­net he­reil­le sa­no­en: ”Nou­se kii­rees­ti.” Pie­ta­ri si­ris­te­li sil­mi­ään. Kah­leet pu­to­si­vat hä­nen kä­sis­tään. En­ke­li sa­noi: ”Vyö­tä vaat­tee­si ja pane ken­gät jal­kaa­si.” Pie­ta­ri teki niin, ja en­ke­li sa­noi: “Hei­tä viit­ta har­teil­le­si ja seu­raa mi­nua.”

Pie­ta­ri läh­ti en­ke­lin mu­kaan. Hän ei kui­ten­kaan ym­mär­tä­nyt, mitä oli ta­pah­tu­mas­sa. Hän luu­li nä­ke­vän­sä nä­ky­jä. He ohit­ti­vat mo­net var­ti­ot. Suu­ri rau­ta­port­ti­kin au­ke­ni heil­le it­ses­tään, ja niin he as­tui­vat ulos ja läh­ti­vät kul­ke­maan ku­jaa pit­kin. Yh­täk­kiä en­ke­li oli pois­sa.

Lo­pul­ta Pie­ta­ril­le val­ke­ni, mis­tä oli ky­sy­mys. Hän jat­koi mat­kaan­sa ja meni Jo­han­nek­sen äi­din Ma­ri­an ko­tiin. Van­ki­lan rau­ta­port­ti oli avau­tu­nut hel­pom­min kuin tuon ta­lon ul­ko-ovi. Pie­ta­ri sai kol­kut­taa pit­kään, en­nen kuin ovi avau­tui. Ta­lon väki ei voi­nut us­koa, et­tä se voi­si ol­la Pie­ta­ri. Lo­pul­ta he pää­si­vät iloit­se­maan täy­des­tä sy­dä­mes­tään Pie­ta­rin va­pau­tu­mis­ta. Ru­kouk­set oli kuul­tu.

Ju­ma­la lä­het­tää en­ke­lin

Pie­ta­ril­le kaa­vail­tu koh­ta­lo koi­tui­kin hä­nen var­ti­joi­den­sa koh­ta­lok­si, ja lo­pul­ta He­ro­des­kin sai Ju­ma­lal­ta ran­gais­tuk­sen. Ma­dot söi­vät hä­net ja hän heit­ti hen­ken­sä. Apos­to­lien te­ko­jen kir­joit­ta­ja ker­too, et­tä näin kävi, kos­ka hän ei an­ta­nut kun­ni­aa Ju­ma­lal­le.

Raa­ma­tus­sa on mui­ta­kin esi­merk­ke­jä, joIs­sa en­ke­li toi­mii sa­mal­la ta­val­la. Hä­dän kes­kel­lä ih­mi­nen kään­tyy Ju­ma­lan puo­leen, ja Ju­ma­la kuu­lee myös lä­heis­ten esi­ru­kouk­set. Ju­ma­la lä­het­tää aut­ta­van en­ke­lin. Ab­ra­ham sai yl­lä­tys­vie­rai­ta, Fi­lip­pos il­mes­tyi eti­o­pi­a­lai­sen ho­vi­her­ran luok­se ja lau­pi­as sa­ma­ri­a­lai­nen py­säh­tyi aut­ta­maan.

En­ke­lit ovat ol­leet useim­mi­ten ta­val­li­sia ih­mi­siä, joil­la on ol­lut sy­dän­tä py­säh­tyä aut­ta­maan. Kun ih­mi­nen on tul­lut au­te­tuk­si, aut­ta­ja on pois­tu­nut vä­hin ää­nin pai­kal­ta. Kun­ni­an ja kii­tok­sen on voi­nut osoit­taa suo­raan Ju­ma­lal­le.

Ar­jen en­ke­li py­säh­tyy kuun­te­le­maan, kun elä­mä ko­et­te­lee. Tun­ne­lin pääs­tä al­kaa nä­kyä va­loa. Elä­mä kir­kas­tuu. Ar­jen en­ke­li voi va­paut­taa ih­mi­sen syn­nin kah­leis­ta. Sa­mal­la ovet avau­tu­vat tai­vaa­seen as­ti. Se ei ole pelk­kä näky, vaan sen voi us­koa to­dek­si.

Pet­ri Sa­to­maa

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.9.2015.

18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys