JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Au­tu­aam­pi on an­taa kuin ot­taa

Matkaevääksi
16.9.2020 6.00

Juttua muokattu:

15.9. 15:27
2020091515271920200916060000

Sep­po Park­ki­la

Yk­si hy­vin tun­net­tu sa­non­ta on ”ah­neus on kai­ken pa­huu­den juu­ri”. Vält­tä­mät­tä ei tule usein­kaan aja­tel­leek­si, et­tä tuo lau­se löy­tyy Raa­ma­tus­ta. Se on kir­joi­tet­tu Paa­va­lin 1. kir­jee­seen Ti­mo­teuk­sel­le. Vuo­den 1992 kään­nök­ses­sä ah­neu­den si­jas­ta pu­hu­taan ra­han­hi­mos­ta, mut­ta sa­maa asi­aa sil­lä tar­koi­te­taan.

Voim­me var­mas­ti tun­nis­taa it­ses­säm­me tai­pu­muk­sen ah­neu­teen. Han­kim­me mie­lel­läm­me pal­jon omai­suut­ta ja saa­tam­me mie­les­säm­me ihail­la ja ka­deh­ti­a­kin luk­su­se­lä­mää, jo­hon kuu­luu rik­kauk­sia, on­nis­tu­nei­ta si­joi­tuk­sia, vir­ta­vii­vai­sia au­to­ja ja pal­jon muu­ta.

Elä­mä ja kaik­ki sii­hen kuu­lu­va on Ju­ma­lan an­ta­maa. Ju­ma­la voi an­taa ajal­lis­ta rik­kaut­ta, ku­ten hän an­toi Jo­bil­le. Raa­ma­tus­sa ku­va­taan, kuin­ka Jo­bil­la oli pal­jon omai­suut­ta ja hän oli ”mah­ta­vin mies idän mail­la”.

Job kui­ten­kin me­net­ti lu­kuis­ten ko­et­te­le­mus­ten kaut­ta omai­suu­ten­sa ja lap­sen­sa­kin. Ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä Job nöyr­tyi ja tun­nus­ti: ”Olen pu­hu­nut mi­tään ym­mär­tä­mät­tä asi­ois­ta, joi­ta en kä­si­tä – ne ovat mi­nul­le lii­an ih­meel­li­siä” (Job 42:3). Job sai vie­lä myö­hem­min Ju­ma­lan lah­ja­na uu­den per­heen ja pal­jon ajal­lis­ta siu­naus­ta – vie­lä enem­män kuin hä­nel­lä oli ol­lut en­nen ko­et­te­le­mus­ten ai­kaa.

On tär­keä miet­tiä, mi­ten ja mil­lä mie­lel­lä käy­täm­me Ju­ma­lan an­ta­mia lah­jo­ja. Jos­kus voim­me lu­kea uu­ti­sis­ta, kuin­ka kan­sain­vä­li­ses­ti­kin tun­ne­tut rik­kaat ovat lah­joit­ta­neet suu­ria sum­mia hy­vän­te­ke­väi­syy­teen tai jo­hon­kin muu­hun tär­ke­ään tar­koi­tuk­seen. Sel­lai­nen on ar­vo­kas­ta, ja lah­joi­tus­ten avul­la on saa­tu pal­jon hy­vää ai­kaan esi­mer­kik­si ter­vey­den­huol­lon pa­ran­ta­mi­sek­si sekä kou­lu­tuk­sen ja tie­teen edis­tä­mi­sek­si.

Yk­si evan­ke­liu­mi­kir­jo­jen pu­hut­te­le­vim­mis­ta ker­to­muk­sis­ta on ot­si­koi­tu ”Les­ken ropo”: ”Jee­sus is­tuu­tui vas­ta­pää­tä uh­ri­ark­kua ja kat­se­li, kuin­ka ih­mi­set pa­ni­vat sii­hen ra­haa. Mo­net rik­kaat an­toi­vat pal­jon. Sit­ten tuli köy­hä les­ki­vai­mo ja pani ark­kuun kak­si pien­tä lant­tia, yh­teen­sä ku­pa­ri­ko­li­kon ver­ran. Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­set luok­seen ja sa­noi heil­le: »To­ti­ses­ti: tämä köy­hä les­ki pani uh­ri­ark­kuun enem­män kuin yk­si­kään toi­nen. Kaik­ki muut an­toi­vat lii­as­taan, mut­ta hän an­toi vä­häs­tään, kai­ken mitä hä­nel­lä oli, kai­ken mitä hän elääk­seen tar­vit­si.»” (Mark. 12:41–44.)

Jee­sus osoit­ti täl­lä, et­tä tär­kein­tä on rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko – ei hy­vien te­ko­jen mää­rä.

”Au­tu­aam­pi on an­taa kuin ot­taa” (Ap. t. 20:35), ju­lis­ti apos­to­li Paa­va­li läh­tö­pu­hees­saan Efe­sok­sen seu­ra­kun­nal­le. Nämä oli­vat pu­heen vii­mei­set sa­nat – sen jäl­keen Paa­va­li pol­vis­tui ru­kouk­seen, ja edes­sä oli pit­kä mat­ka ja ko­et­te­le­muk­set Je­ru­sa­le­mis­sa, Ke­sa­re­as­sa ja lo­pul­ta Roo­mas­sa. Tuos­sa eron het­kel­lä sa­not­tiin vain tär­kei­tä sa­no­ja. Paa­va­li muis­tut­ti seu­ra­kun­ta­lai­sil­le: ”Pi­tä­kää huo­li it­ses­tän­ne ja koko lau­mas­ta” (Ap. t. 20:28). Sa­moin hän ke­hot­ti pi­tä­mään huol­ta vä­hä­o­sai­sis­ta.

Sa­mal­la kun pal­ve­lem­me toi­sia, saam­me it­se ko­kea Ju­ma­lan siu­naus­ta. On to­del­la­kin au­tu­aam­paa eli on­ni­tel­ta­vam­paa an­taa kuin ot­taa. ”Ku­kin an­ta­koon sen mu­kaan kuin on mie­les­sään päät­tä­nyt, ei vas­ta­ha­koi­ses­ti ei­kä pa­kos­ta, sil­lä ilois­ta an­ta­jaa Ju­ma­la ra­kas­taa” (2. Kor. 9:7).

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys