JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

En­ke­li kul­kee edel­lä

Matkaevääksi
30.9.2020 6.00

Juttua muokattu:

29.9. 15:54
2020092915543820200930060000
Kuvituskuva.

Kuvituskuva.

Kuvituskuva.

Kuvituskuva.

Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Mo­nen ko­din las­ten­huo­neen sei­näl­lä on tau­lu, jos­sa kak­si las­ta kul­kee käsi kä­des­sä sil­lan yli. Sil­ta on ku­lu­neen ja keh­non nä­köi­nen, ja sen al­la sy­väl­lä nä­kyy vuo­laa­na vir­taa­va joki. Las­ten ylä­puo­lel­la on val­koi­nen en­ke­li, joka kä­sil­lään suo­je­lee lap­sia. Tau­lu tuo ai­na mie­leen lap­suu­den lau­lun ”Maan kor­ves­sa kul­ke­vi lap­so­sen tie, hänt’ iha­na en­ke­li ko­ti­hin vie”. Uu­dis­te­tuis­sa sa­nois­sa lau­le­taan en­ke­leis­tä: ”Te kä­sil­lä kan­ta­kaa lap­sos­ta maan, niin et­tei hän louk­kai­si jal­kaan­sa­kaan.”

Naa­pu­ris­sa asui iä­käs mum­mo. Hän oli vii­si­vuo­ti­aa­na kul­ke­nut pit­kiä mat­ko­ja ker­jää­mäs­sä ruo­kaa. Muis­tin­sa me­net­tä­nee­nä hän is­tui ik­ku­nan ää­res­sä, kat­se­li ulos ja eli uu­des­taan pie­nen ty­tön pe­lot. Hän näki pi­me­än met­sän ja pie­nen po­lun ja tus­kai­sel­la ää­nel­lä ky­se­li: ”Os­saan­ko­han minä kot­tiin?” Hän kui­ten­kin luot­ti sii­hen, et­tä oma en­ke­li var­je­lee, oli ai­na var­jel­lut.

En­ke­lit ei­vät ole mie­li­ku­vi­tus­ta. En­ke­lit ei­vät ole sa­tuo­len­to­ja, ku­ten kei­jut ovat. Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon en­ke­leis­tä. He ovat yh­tä to­sia kuin kaik­ki muu­kin, jos­ta Ju­ma­lan sana ker­too, ku­ten Ju­ma­la it­se ja Jee­sus, Ju­ma­lan Poi­ka. Kaik­ki he ovat hen­ki­o­len­to­ja, ih­mis­tä kor­ke­am­pia. En­ke­lit ovat ”pal­ve­le­via hen­kiä, jot­ka lä­he­te­tään pal­ve­le­maan nii­tä, jot­ka saa­vat osak­seen au­tuu­den” (Hepr. 1:14).

Lä­hes kai­kis­sa Raa­ma­tun kir­jois­sa pu­hu­taan en­ke­leis­tä. Hy­vät en­ke­lit kuu­lu­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Kos­ka en­ke­lit ovat hen­ki­o­len­to­ja, he ovat yleen­sä nä­ky­mät­tö­miä ih­mi­sen sil­mil­le. He voi­vat il­mes­tyä ih­mi­sel­le ih­mi­sen hah­mos­sa. En­ke­leis­tä on mai­nin­to­ja mie­hi­nä val­keis­sa vaat­teis­sa (Mark. 16:5; Ap. t. 1:10).

En­ke­li tar­koit­taa sa­nan­saat­ta­jaa. Raa­ma­tun mu­kaan en­ke­li on il­mes­ty­nyt esi­mer­kik­si Jee­suk­sel­le hä­nen tus­kan­sa het­ke­nä, Ma­ri­al­le il­moit­ta­es­saan Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä, Pie­ta­ril­le, Paa­va­lil­le, Sa­ka­ri­al­le, Da­nie­lil­le, Eli­al­le, Joo­su­al­le ja Moo­sek­sel­le sekä mo­nil­le muil­le­kin Raa­ma­tun hen­ki­löil­le. Nämä kaik­ki ti­lan­teet ovat ol­leet suu­ria ja tär­kei­tä het­kiä. On siis pal­jon to­dis­ta­jia, sil­min­nä­ki­jöi­tä.

Toi­ses­sa Moo­sek­sen kir­jas­sa (23:20–21) pu­hu­taan en­ke­leis­tä saat­ta­ji­na, sen voi siis ot­taa täy­des­tä to­des­ta: ”Minä lä­he­tän en­ke­lin kul­ke­maan si­nun edel­lä­si, suo­je­le­maan si­nua mat­kal­la ja vie­mään si­nut sii­hen paik­kaan, jon­ka olen si­nul­le va­ran­nut. Muis­ta, et­tä hän on lä­hel­lä­si, tot­te­le hän­tä älä­kä vi­has­tu­ta hän­tä.”

En­ke­leis­tä pu­hu­taan usein lap­sil­le, kos­ka lap­sen us­ko on otol­lis­ta us­ko­maan pu­het­ta en­ke­leis­tä. Täs­tä ker­too se­kin, et­tä en­nen Mik­ke­lin­päi­vä oli sekä las­ten et­tä en­ke­lei­den päi­vä. Ny­kyi­sin se on vain en­ke­leil­le omis­tet­tu päi­vä.

En­ke­lit kuu­lu­vat kai­ke­ni­käi­sil­le ih­mi­sil­le. He kuu­lu­vat elä­mään. Kaik­ki saa­vat las­ten ta­val­la us­koa ja luot­taa sii­hen, mitä Ju­ma­la sa­nas­saan lu­paa. Oli­pa elä­män­ti­lan­ne mil­lai­nen ta­han­sa, Ju­ma­la an­taa en­ke­lit kul­ke­maan edel­lä ja var­je­le­maan.

Oli­pa edes­sä vaa­ral­li­nen mat­ka tai meno jo­hon­kin tut­ki­muk­seen, tent­tiin, uu­teen työ­paik­kaan, vai­ke­aan neu­vot­te­luun tai mi­hin ta­han­sa ti­lan­tee­seen, joka pe­lot­taa tai ah­dis­taa tai ajat­te­lut­taa etu­kä­teen, saa us­koa ja luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la pi­tää lu­pauk­sen­sa ei­kä lä­he­tä ke­tään yk­sin mat­kal­le. Ju­ma­la kui­ten­kin edel­lyt­tää, et­tä ih­mi­nen toi­mii hä­nen tah­ton­sa mu­kai­ses­ti. Sil­loin Ju­ma­la lu­paa: ”Minä olen si­nun vi­hol­lis­te­si vi­hol­li­nen ja vas­tus­ta­jie­si vas­tus­ta­ja” (23:22).

23.10.2020

Hän an­toi Is­ra­e­lil­le la­kin­sa ja käs­ki mei­dän isi­äm­me opet­ta­maan ne lap­sil­leen,

jot­ta tu­le­va­kin pol­vi ne tun­ti­si, jot­ta vas­te­des syn­ty­vät­kin ne op­pi­si­vat ja ker­toi­si­vat omil­le lap­sil­leen. Ps. 78:5–6

Viikon kysymys