Joulu on nyt jo takana päin. Lahjat on annettu ja saatu.
Muistan kuinka lapsena aukaisin ensin pehmeät paketit, joissa arvelin olevan vähemmän kiinnostavia vaatetusyllätyksiä ja säästin isot, painavat tai kivasti kolisevat paketit viimeiseksi. Näin jännitystä riitti loppuun asti.
Nykyään ei ole ratkaisevaa, millaisen paketin saan tai onko sitä ollenkaan. Paljon tärkeämmäksi joulunvietossa on tullut läheisten kanssa oleminen ja juhlan alkuperäisen sanoman äärelle pysähtyminen. Olen myös huomannut, että niin lapselle kuin aikuisellekin tuo iloa paketin saamisen lisäksi sen antaminen.
Lahjoja Jumalalta
Me ihmiset emme saa lahjoja vain toisiltamme, vaan myös Luojaltamme. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä erilaisista armolahjoista (Room. 12:6). Jokainen meistä on luotu erilaiseksi, ainutlaatuiseksi yksilöksi, jolla on omat synnynnäiset ja elämän varrella kehittyneet lahjakkuutensa. Emme ole täällä sattumalta, vaan jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja merkitys.
Joskus omat lahjamme voivat tuntua vähemmän hyviltä, aivan kuin ne pehmeät paketit lapsena. Emme osaa antaa arvoa omille kyvyillemme, vaan kadehdimme toisiamme. Minä olisin aina halunnut olla hyvä laulamaan. Nautin paljon musiikista, mutta en pysty laulamaan niin hyvin kuin tahtoisin.
Meille ihmisille on annettu myös oppimisen lahja. Vaikka en ole taitava laulaja, olen sitäkin oppinut. Ajattelen, että ihminen, joka luovuttaa heti, voi jäädä paljosta paitsi. Aina emme tiedä, mitä kaikkea voimme osata, kun tarpeeksi yritämme.
Jumalan antamien lahjojen tarkoitus ei ole ilahduttaa vain itseämme. Lahjakas laulaja voi tuottaa iloa toisille ja kertoa omalla lahjallaan sen antajasta. Evankeliumin työtä voi tehdä monilla erilaisilla lahjoilla. Paavali neuvoi roomalaisia: ”Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1.)
Lahjat tarkoitettu jaettaviksi
Luulen, että harva meistä kokee antavansa koko elämäänsä uhriksi Jumalalle. Ajatuksemme ovat varsin usein kiinni ajallisissa asioissa, iloissa ja suruissa. Jumalan sanan tarkoitus ei ole orjuuttaa meitä, vaikka se usein kysyykin meiltä nöyryyttä. Jumala ei luonut ihmistä orjakseen, vaan omaksi kuvakseen. Jeesus opetti lain orjuuttamia fariseuksia, ettei ihmistä luotu sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten (Mark. 2:27).
Me saamme olla onnellisia ja nauttia siitä lahjasta, jonka olemme saaneet. Jumalan sanassa meitä kehotetaan muistamaan lahjan antajaa. Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa Israelin kaupunkeihin saarnaamaan Jumalan valtakunnasta, niin hän ohjeisti heitä: ”lahjaksi olette saanet, lahjaksi antakaa” (Matt. 10:8). Meidän saamamme lahjat eivät ole itsetarkoitus, vaan ne on tarkoitettu käytettäviksi ja jaettaviksi.
Paavali varoittaa kiintymästä liikaa omiin lahjoihin. Lahjoillamme on jokin tarkoitus aivan kuin ruumiimme jäsenillä. Käsillä, jaloilla, silmillä ja korvilla on kaikilla oma tehtävänsä, mitä muilla jäsenillä on hankala korvata. Samalla tavoin sinä olet tärkeä Kristus-ruumiin jäsenenä. Sinua kutsutaan antamaan omat lahjasi Herran palvelukseen. (Room. 12:3–5.) Hän ei vaadi sinua, mutta myös evankeliumin työssä saa huomata, että lahjan jakajan ilo on yhtä suuri kuin lahjan saajan.
Harri Isopahkala
Julkaistu Päivämiehessä 31.12.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.