JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Erilaiset lahjat ja tehtävät

Päivämies
Matkaevääksi
31.12.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:50
2020010123500620141231000000

Jou­lu on nyt jo ta­ka­na päin. Lah­jat on an­net­tu ja saa­tu.

Muis­tan kuin­ka lap­se­na au­kai­sin en­sin peh­me­ät pa­ke­tit, jois­sa ar­ve­lin ole­van vä­hem­män kiin­nos­ta­via vaa­te­tu­syl­lä­tyk­siä ja sääs­tin isot, pai­na­vat tai ki­vas­ti ko­li­se­vat pa­ke­tit vii­mei­sek­si. Näin jän­ni­tys­tä riit­ti lop­puun as­ti.

Ny­ky­ään ei ole rat­kai­se­vaa, mil­lai­sen pa­ke­tin saan tai on­ko sitä ol­len­kaan. Pal­jon tär­ke­äm­mäk­si jou­lun­vie­tos­sa on tul­lut lä­heis­ten kans­sa ole­mi­nen ja juh­lan al­ku­pe­räi­sen sa­no­man ää­rel­le py­säh­ty­mi­nen. Olen myös huo­man­nut, et­tä niin lap­sel­le kuin ai­kui­sel­le­kin tuo iloa pa­ke­tin saa­mi­sen li­säk­si sen an­ta­mi­nen.

Lah­jo­ja Ju­ma­lal­ta

Me ih­mi­set em­me saa lah­jo­ja vain toi­sil­tam­me, vaan myös Luo­jal­tam­me. Paa­va­li kir­joit­taa Roo­ma­lais­kir­jees­sä eri­lai­sis­ta ar­mo­lah­jois­ta (Room. 12:6). Jo­kai­nen meis­tä on luo­tu eri­lai­sek­si, ai­nut­laa­tui­sek­si yk­si­lök­si, jol­la on omat syn­nyn­näi­set ja elä­män var­rel­la ke­hit­ty­neet lah­jak­kuu­ten­sa. Em­me ole tääl­lä sat­tu­mal­ta, vaan jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mäl­lä on tar­koi­tus ja mer­ki­tys.

Jos­kus omat lah­jam­me voi­vat tun­tua vä­hem­män hy­vil­tä, ai­van kuin ne peh­meät pa­ke­tit lap­se­na. Em­me osaa an­taa ar­voa omil­le ky­vyil­lem­me, vaan ka­deh­dim­me toi­si­am­me. Minä oli­sin ai­na ha­lun­nut ol­la hyvä lau­la­maan. Nau­tin pal­jon mu­sii­kis­ta, mut­ta en pys­ty lau­la­maan niin hy­vin kuin tah­toi­sin.

Meil­le ih­mi­sil­le on an­net­tu myös op­pi­mi­sen lah­ja. Vaik­ka en ole tai­ta­va lau­la­ja, olen si­tä­kin op­pi­nut. Ajat­te­len, et­tä ih­mi­nen, joka luo­vut­taa heti, voi jää­dä pal­jos­ta pait­si. Ai­na em­me tie­dä, mitä kaik­kea voim­me osa­ta, kun tar­peek­si yri­täm­me.

Ju­ma­lan an­ta­mien lah­jo­jen tar­koi­tus ei ole ilah­dut­taa vain it­se­äm­me. Lah­ja­kas lau­la­ja voi tuot­taa iloa toi­sil­le ja ker­toa omal­la lah­jal­laan sen an­ta­jas­ta. Evan­ke­liu­min työ­tä voi teh­dä mo­nil­la eri­lai­sil­la lah­joil­la. Paa­va­li neu­voi roo­ma­lai­sia: ”Niin neu­von minä tei­tä, rak­kaat vel­jet, Ju­ma­lan sy­dä­mel­li­sen lau­peu­den kaut­ta, et­tä te an­tai­sit­te tei­dän ruu­miin­ne elä­väk­si, py­häk­si ja Ju­ma­lal­le otol­li­sek­si uh­rik­si, joka on tei­dän toi­mel­li­nen ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen­ne.” (Room. 12:1.)

Lah­jat tar­koi­tet­tu ja­et­ta­vik­si

Luu­len, et­tä har­va meis­tä ko­kee an­ta­van­sa koko elä­mään­sä uh­rik­si Ju­ma­lal­le. Aja­tuk­sem­me ovat var­sin usein kiin­ni ajal­li­sis­sa asi­ois­sa, ilois­sa ja su­ruis­sa. Ju­ma­lan sa­nan tar­koi­tus ei ole or­juut­taa mei­tä, vaik­ka se usein ky­syy­kin meil­tä nöy­ryyt­tä. Ju­ma­la ei luo­nut ih­mis­tä or­jak­seen, vaan omak­si ku­vak­seen. Jee­sus opet­ti lain or­juut­ta­mia fa­ri­seuk­sia, et­tei ih­mis­tä luo­tu sa­pat­tia var­ten, vaan sa­pat­ti ih­mis­tä var­ten (Mark. 2:27).

Me saam­me ol­la on­nel­li­sia ja naut­tia sii­tä lah­jas­ta, jon­ka olem­me saa­neet. Ju­ma­lan sa­nas­sa mei­tä ke­ho­te­taan muis­ta­maan lah­jan an­ta­jaa. Kun Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa Is­ra­e­lin kau­pun­kei­hin saar­naa­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, niin hän oh­jeis­ti hei­tä: ”lah­jak­si olet­te saa­net, lah­jak­si an­ta­kaa” (Matt. 10:8). Mei­dän saa­mam­me lah­jat ei­vät ole it­se­tar­koi­tus, vaan ne on tar­koi­tet­tu käy­tet­tä­vik­si ja ja­et­ta­vik­si.

Paa­va­li va­roit­taa kiin­ty­mäs­tä lii­kaa omiin lah­joi­hin. Lah­joil­lam­me on jo­kin tar­koi­tus ai­van kuin ruu­miim­me jä­se­nil­lä. Kä­sil­lä, ja­loil­la, sil­mil­lä ja kor­vil­la on kai­kil­la oma teh­tä­vän­sä, mitä muil­la jä­se­nil­lä on han­ka­la kor­va­ta. Sa­mal­la ta­voin sinä olet tär­keä Kris­tus-ruu­miin jä­se­ne­nä. Si­nua kut­su­taan an­ta­maan omat lah­ja­si Her­ran pal­ve­luk­seen. (Room. 12:3–5.) Hän ei vaa­di si­nua, mut­ta myös evan­ke­liu­min työs­sä saa huo­ma­ta, et­tä lah­jan ja­ka­jan ilo on yh­tä suu­ri kuin lah­jan saa­jan.

Har­ri Iso­pah­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 31.12.2014.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys