JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ettei yksikään joutuisi kadotukseen

Päivämies
Matkaevääksi
19.3.2014 12.49

Juttua muokattu:

1.1. 23:43
2020010123431920140319124900

Me me­nem­me usein kaup­paan eri­kois­tar­jous­ten pe­räs­sä. Ta­lou­del­li­nen ih­mi­nen nä­kee vai­vaa sääs­tääk­seen kas­va­vis­sa ko­ti­ta­lous­me­nois­sa. Ju­ma­la kut­suu ih­mis­tä pa­ran­nuk­seen an­ta­en jat­ku­via tar­jouk­sia ja kut­su­ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Paa­va­li tun­si sy­dä­mes­sään ras­kas­ta su­rua ja lak­kaa­ma­ton­ta tus­kaa sen täh­den, et­tä hä­nen kan­san­sa jä­se­net ei­vät va­el­ta­neet Kris­tuk­sen seu­raa­ji­na. Ju­ma­la oli an­ta­nut va­li­tul­le kan­sal­leen liit­ton­sa ja la­kin­sa. Hän oli an­ta­nut heil­le myös ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen ja lu­pauk­set, mut­ta vain har­vat pal­ve­li­vat elä­vää Ju­ma­laa ja va­el­si­vat lu­pauk­sen sa­naan us­ko­en.

Paa­va­li toi­voi, et­tä hän voi­si aut­taa vel­ji­ään. Kris­tus oli syn­ty­nyt Ju­ma­lan omai­suus­kan­san kes­kel­le, mut­ta hä­nen oman­sa ei­vät ot­ta­neet hän­tä vas­taan. He ei­vät ol­leet oi­kei­ta Aab­ra­ha­min lap­sia. Elä­vä us­ko ei pe­riy­dy, vaan se on ai­na jo­kai­sen ih­mi­sen oma­koh­tai­nen asia.

Epä­us­ko oli suu­ri syn­ti juu­ta­lais­ten elä­mäs­sä, vaik­ka Ju­ma­la oli va­paut­ta­nut hei­dät or­juu­des­ta ja an­ta­nut heil­le oman va­paan maan. Ju­ma­la oli ruok­ki­nut ja siu­nan­nut hei­tä run­saas­ti ja var­jel­lut vi­hol­lis­ten kes­kel­lä. Sil­ti he kiel­täy­tyi­vät us­ko­mas­ta Ju­ma­lan voi­maan ja val­taan ja tais­te­li­vat it­se Elä­män ruh­ti­nas­ta, Her­raa Jee­sus­ta vas­taan.

Jee­sus it­kee

Ju­ma­lan sana vä­lit­tää muu­ta­man kos­ket­ta­van ta­pah­tu­man, jois­sa Jee­sus it­kee. Lä­hes­ty­es­sään Je­ru­sa­le­mia hän tun­si sy­vää mur­het­ta sii­tä, et­tä sen asuk­kaat ei­vät ol­leet tun­te­neet et­sik­ko­ai­kaan­sa. Hän ko­hot­ti voi-huu­dot muu­ta­mien Ga­li­le­an kau­pun­kien yl­le, kos­ka ih­mi­set oli­vat hy­län­net hä­nen saar­nan­sa ja tun­nus­te­kon­sa. Jee­suk­sen pa­ran­nus­saar­nat ja voi­mal­li­set työt oli­vat kai­ku­neet kuu­roil­le kor­vil­le. (Luuk. 10.)

Paa­va­li muis­tut­ti, et­tä paa­tu­mus, joka oli koh­dan­nut osaa Is­ra­e­lin kan­sas­ta, kes­täi­si sii­hen as­ti, et­tä muis­ta kan­sois­ta koot­ta­va mää­rä oli­si tul­lut täy­teen. Sit­ten Sii­o­nis­ta tu­lee Pe­las­ta­ja, joka pois­taa ju­ma­lat­to­muu­den Jaa­ko­bin jäl­ke­läi­sis­tä. Ju­ma­lal­la on liit­to omai­suus­kan­san­sa kans­sa: hän ot­taa pois hei­dän syn­tin­sä. Ju­ma­la ei pe­ruu­ta an­ta­mi­aan lah­jo­ja ei­kä kadu kut­su­mis­taan (Room. 11).

Kuka us­koo?

Us­ko­vai­set tun­te­vat epä­us­kon täh­den sa­man­lais­ta mur­het­ta tä­nä­kin ai­ka­na. Pro­feet­ta Je­sa­ja ky­syi: ”Kuka us­koo mei­dän saar­nam­me ja ke­nel­le Her­ran kä­si­var­si il­moi­te­taan?” (Jes. 53:1.) Epä­us­kon sil­min ei voi näh­dä Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min kirk­kau­des­ta sä­tei­le­vää va­loa. Pyhä Hen­ki voi kui­ten­kin ava­ta sy­dä­men ot­ta­maan evan­ke­liu­min vas­taan.

Suo­men kan­sal­le on an­net­tu pit­kä et­sik­ko­ai­ka. Ju­ma­lan käsi on var­jel­lut maa­tam­me ja siu­nan­nut ajal­lis­ta hy­vyyt­tä ylen mää­rin. Kun­pa kan­sam­me nä­ki­si, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys kut­suu pa­ran­nuk­seen. Ju­ma­lan tah­to on, et­tei yk­si­kään ih­mi­nen jou­tui­si ka­do­tuk­seen.

Ju­ma­lan lap­set ju­lis­ta­vat us­kon saar­naa, sa­no­maa Kris­tuk­ses­ta. Ju­ma­lan kirk­kaus, joka sä­tei­lee Kris­tuk­sen kas­voil­ta, opi­taan tun­te­maan us­kon kaut­ta. Se täyt­tää ih­mi­sen sy­dä­men ja le­vit­tää va­lo­aan. Ian­kaik­ki­sen kirk­kau­den rin­nal­la tä­män ajan mur­heet ovat vä­häi­siä ja ly­hy­tai­kai­sia. Ne ovat usein tar­peel­li­sia kas­vat­ta­maan mei­tä, jot­ta meil­lä säi­lyi­si tai­va­si­kä­vä.

Pek­ka Kyl­lö­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.3.2014

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys