JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Evan­ke­liu­mi ker­too Ju­ma­lan sa­lai­suu­den

Matkaevääksi
9.12.2020 7.30

Juttua muokattu:

8.12. 15:54
2020120815542620201209073000

SRK:n arkisto

SRK:n arkisto

Sep­po Park­ki­la

Lap­se­na mi­nua kiin­nos­ti­vat seik­kai­lu­kir­jat. Eri­tyi­sen kiin­nos­ta­via oli­vat Enid Bly­to­nin Vii­sik­ko- ja Sa­lai­suus-kir­jat. Niis­sä tai­ta­vat lap­siet­si­vät rat­kai­si­vat mo­nen­lai­sia sa­lai­suuk­sia eli mys­tee­rei­tä. Eri­tyi­ses­ti mie­leen jäi, et­tä ret­kil­le pa­kat­tiin usein mu­kaan kak­ku­ja ja va­nuk­kai­ta. Oli­pa heil­lä eri­no­mai­sia mat­ka­e­väi­tä!

Raa­ma­tus­sa on mai­nit­tu lu­kui­sia ker­to­ja sana ”sa­lai­suus”. Jee­sus­kin käyt­ti sitä kyl­vä­jä­ver­tauk­sen yh­tey­des­sä: ”Ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo ja ky­syi­vät: ‘Mik­si sinä pu­hut heil­le ver­tauk­sin?’ Jee­sus vas­ta­si: ‘Sik­si, et­tä te olet­te saa­neet op­pia tun­te­maan tai­vas­ten val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det, mut­ta he ei­vät. Jol­la on, sil­le an­ne­taan, ja hän on saa­va yl­tä­kyl­lin, mut­ta jol­la ei ole, sil­tä ote­taan pois se­kin mitä hä­nel­lä on. Minä pu­hun heil­le ver­tauk­sin, kos­ka he nä­ke­vät ei­vät­kä kui­ten­kaan näe ja kuu­le­vat ei­vät­kä kui­ten­kaan kuu­le ei­vät­kä ym­mär­rä.’” (Matt. 13:10–13.)

Jee­sus piir­si sel­vän ra­jan ope­tus­las­ten ja mui­den ih­mis­ten vä­lil­le. Ai­no­as­taan hä­neen us­ko­vat voi­vat ym­mär­tää ver­tauk­siin si­säl­ty­vät sa­lai­suu­det, kun taas muil­le ne jää­vät kät­ke­tyik­si.

Myös apos­to­li Paa­va­li käyt­ti usein kir­jeis­sään krei­kan­kie­lis­tä sa­lai­suut­ta tar­koit­ta­vaa sa­naa ”mys­te­ri­on”. Apos­to­lin teh­tä­väs­tä hän kir­joit­ti: ” Mei­tä on siis pi­det­tä­vä Kris­tuk­sen pal­ve­li­joi­na, joi­den huos­taan on us­kot­tu Ju­ma­lan sa­lai­suu­det” (1. Kor. 4:1).

Paa­va­lin vies­ti oli, et­tä suu­rin sa­lai­suus on Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma, joka on il­moi­tet­tu evan­ke­liu­min sa­nas­sa. ”Ju­ma­la suun­ni­tel­man­sa mu­kai­ses­ti us­koi mi­nun teh­tä­väk­se­ni il­moit­taa teil­le täy­del­li­sen sa­nan­sa, sa­lai­suu­den, joka on ol­lut kät­kös­sä ai­ko­jen alus­ta, su­ku­pol­ves­ta toi­seen, mut­ta jon­ka Ju­ma­la nyt on pal­jas­ta­nut py­hil­leen” (Kol. 1:25–26).

Sa­lai­suus on myös Kris­tuk­sen ja seu­ra­kun­nan suh­de. ”Tämä on suu­ri sa­lai­suus; minä tar­koi­tan Kris­tus­ta ja seu­ra­kun­taa” (Ef. 5:32). Seu­ra­kun­ta on Kris­tuk­sen ruu­mis, ja hän ra­kas­taa ja vaa­lii sitä (Ef. 5:25–32). Se­kin on Ju­ma­lan il­moi­tuk­seen pe­rus­tu­va to­tuus, jon­ka Pyhä Hen­ki kir­kas­taa us­ko­vil­le.

Seu­ra­kun­nan pal­ve­li­jan tu­lee Paa­va­lin mu­kaan ”tun­tea us­kon sa­lai­suus”, jot­ta hän voi il­moit­taa sen ih­mi­sil­le (1. Tim. 3:8). En­nen saar­naa sa­nan­pal­ve­li­jan mie­les­sä on Sa­mu­el-po­jan sa­nat: ”Puhu Her­ra, pal­ve­li­ja­si kuu­lee” (1. Sam. 3:10).

Sa­moin koki myös Paa­va­li ai­koi­naan. ”Ru­koil­kaa myös mi­nun puo­les­ta­ni, et­tä mi­nul­le an­net­tai­siin oi­ke­at sa­nat suu­hun, kun ryh­dyn pu­hu­maan, ja et­tä voi­sin roh­ke­as­ti ju­lis­taa evan­ke­liu­min sa­lai­suut­ta, jon­ka vuok­si olen lä­het­ti­lää­nä, nyt van­ki­las­sa. Ru­koil­kaa, et­tä voi­sin pu­hua roh­ke­as­ti, niin kuin mi­nun tu­lee.” (Ef. 6:19–20.)

Evan­ke­liu­min ydin on siis sa­no­ma Kris­tuk­sen so­vi­tus­työs­tä ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Se on jo­kai­sen Py­hän Hen­gen voi­mas­ta saar­na­tun pu­heen tär­kein vies­ti.

Ih­mi­si­nä ”ym­mär­räm­me puo­lit­tain” (1. Kor. 13:9); mo­nia asi­oi­ta jää sa­lai­suu­dek­si. Sii­o­nin lau­lus­sa 236 sa­no­taan: ”On niin pal­jon asi­oi­ta, joi­ta en voi ym­mär­tää”. Yk­si suu­ri sa­lai­suus on Kris­tuk­sen pa­luu tän­ne maan pääl­le. Sen ajan­koh­taa ei tie­dä ku­kaan muu kuin Tai­vaan Isä – tie­däm­me vain, et­tä ker­ran tuo het­ki koit­taa. Se mi­hin mat­kal­la us­koim­me, muut­tuu nä­ke­mi­sek­si. Sil­loin sa­lai­suu­det pal­jas­tu­vat.

Meil­le on an­net­tu hy­vät eväät mat­kal­le, joka vie tai­vaan ko­tiin. Py­hän Hen­gen voi­mas­ta saar­nat­tu evan­ke­liu­mi on ”Ju­ma­lan voi­ma, it­se­kul­le­kin us­ko­val­le pe­las­tuk­sek­si” (Room. 1:16).

26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys