JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Hil­jai­sen vii­kon miet­tei­tä

Päivämies
Matkaevääksi
16.4.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:26
2020010123261320140416000000

Pää­si­äi­sen ai­ka on rau­hoit­tu­mi­sen ai­kaa. Jo pii­na­vii­kol­la saam­me hil­jen­tää elä­määm­me mah­dol­li­suuk­siem­me mu­kaan. Joku saat­taa men­nä kuun­te­le­maan ah­ti­saar­no­ja tai osal­lis­tua kii­ras­tors­tain eh­tool­li­sel­le. Sy­dä­men hil­jen­ty­mi­seen liit­tyy py­säh­ty­mi­nen Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le.

Olet­ko sinä jou­tu­nut ko­ke­maan ris­tin pai­non oman elä­mä­si ti­lan­teis­sa? Kris­tuk­sen kär­si­mys­tien seu­raa­mi­nen on mo­nel­le kris­ti­tyl­le tut­tua tä­nä­kin pää­si­äi­se­nä. Va­paa ja tur­val­li­nen us­ko on saat­ta­nut jou­tua saar­re­tuk­si mo­nes­ta eri suun­nas­ta. Ris­tin pai­no on osa kris­ti­tyn va­el­lus­ta. On kui­ten­kin hyvä muis­taa elä­män ih­meel­li­nen kään­tei­syys ja koh­ta­loi­hin kät­ket­ty siu­naus.

Pää­si­äi­sen laa­ja ko­ko­nai­suus

Elä­män­koh­ta­loi­den edes­sä on loh­dut­ta­vaa muis­taa pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mien laa­ja ko­ko­nai­suus. En­sin on ol­tu yh­des­sä ja tul­tu juh­li­maan yh­teis­tä pää­si­äi­sa­te­ri­aa. Tun­nel­ma on ol­lut var­mas­ti aluk­si juh­la­va ja iloi­nen.

Raa­mat­tu ker­too, et­tä ylä­ker­ran huo­nees­sa vie­tet­ty juh­la-ate­ria si­säl­si jo traa­gi­sia piir­tei­tä Jee­suk­sen sa­no­es­sa: ”Yk­si teis­tä ka­val­taa mi­nut” (Mark.14:18). Lä­hei­sen saat­to­mie­hen ja vel­jen us­kos­ta luo­pu­mi­ses­ta il­moit­ta­mi­nen kos­ket­ti jo­kais­ta huo­nees­sa oli­jaa. Sie­lun­vi­hol­li­nen oli saa­nut voi­ton.

Ei­kä täs­sä vie­lä kaik­ki: ”Ot­ta­kaa ja syö­kää, tämä on mi­nun ruu­mii­ni” (Mark.14:22). On­ko tot­ta, et­tä hä­net­kin, opet­ta­jam­me ja esi­ku­vam­me, ote­taan pois? Mitä muu­ta nämä sa­nat voi­si­vat­kaan mer­ki­tä?

Lo­puk­si Jee­sus en­nus­ti myös kaik­kien ope­tus­las­ten­sa luo­pu­mi­sen. Ku­kaan ei ol­lut­kaan tois­ta kum­mem­pi: ”Te kaik­ki luo­vut­te mi­nus­ta” (Mark. 14:27).

Ate­ri­al­la koh­ta­si­vat kak­si maa­il­maa: hai­keus ja ilo, mut­ta myös me­ne­tyk­sen tuo­ma pai­no­las­ti ja suru. Tun­tei­den puo­les­ta ti­lan­ne voi­si ol­la ke­nen ta­han­sa us­ko­vai­sen elä­mäs­tä.

Roh­kein­kin luo­pui

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen voi koh­da­ta elä­män­sä ar­jes­sa sa­man­lai­sia tun­to­ja kuin ope­tus­lap­set yöl­lä Get­se­ma­nen puu­tar­has­sa. Vä­syt­tää, tu­lee nu­kah­te­lu­ja­kin, mut­ta sy­vem­pi toi­vo on sil­ti ole­mas­sa. Tuo­na­kin yö­nä Jee­sus val­voi vä­sy­nei­den ope­tus­las­ten­sa puo­les­ta. Hel­lun­tai­na hän vuo­dat­ti Py­hän Hen­ken­sä puo­lus­ta­maan us­ko­vais­ta.

Get­se­ma­nes­sa Jee­sus otet­tiin kiin­ni. Roh­kein­kin ope­tus­lap­sis­ta luo­pui, kun kuk­ko lau­loi. Syn­ti pai­noi, mut­ta yön jäl­keen tuli aa­mu. Elä­mä vei tuol­loin­kin ope­tus­lap­sia eteen­päin; tu­li­vat uu­det päi­vät ja vai­heet. Vir­si­ru­noi­li­ja lau­laa kau­niis­ti: ”Au­rin­kom­me ylös­nou­si, pais­taa voit­to­vuo­rel­la. Läm­min valo siel­tä lois­taa, su­rut, mur­heet ha­jot­taa.” (Vk. 105:1)

Mur­he kään­tyy ilok­si

Tä­nä­kin päi­vä­nä us­ko­vai­nen ih­mi­nen saa ko­kea pää­si­äi­sen tuo­maa elä­män kään­tei­syyt­tä. Aluk­si on mur­he omas­ta koh­ta­los­ta, syn­ti­syy­des­tä, jol­la­kin eh­kä kuo­le­man­kin suru. Lä­hei­sen ih­mi­sen us­kos­sa vä­sy­mi­nen on voi­nut kos­ket­taa.

On su­rua syn­nis­tä ja sen tuo­mis­ta haa­vois­ta, mut­ta edes­sä on kui­ten­kin ris­tin­kuo­le­man kaut­ta saa­tu voit­to. Syn­nit saa tä­nään­kin us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä yk­sin Ju­ma­lan ar­mos­ta Kris­tuk­sen an­si­on täh­den.

Pyhä Hen­ki loh­dut­taa us­ko­vais­ta. On­ko ih­meel­li­sem­pää pää­si­äis­tä ole­mas­sa­kaan kuin evan­ke­liu­min tuo­ma sy­dä­men rau­ha. ”Ar­mon Hen­ki täyt­tää mie­let, mur­heel­li­set ilol­la. Rau­han ty­ven, puh­das il­ma, Jee­suk­ses­ta vir­tai­lee. Epäi­lys­ten al­ta nou­see köy­hä sie­lu kiit­tä­mään. Ikä­vöit­sen tääl­tä pääs­tä ko­ti­maa­han ikui­seen.”(Vk. 105:4)

Sam­po Luuk­ko­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.4.2014.

4.6.2020

Ku­kaan, joka pu­huu Ju­ma­lan Hen­gen val­taa­ma­na, ei voi sa­noa: "Jee­sus on ki­rot­tu." Ku­kaan ei myös­kään voi sa­noa: "Jee­sus on Her­ra", muu­ten kuin Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. 1 Kor. 12:3

Viikon kysymys