JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ilo evan­ke­liu­mis­ta

Päivämies
Matkaevääksi
16.1.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302441520190116070000

Uu­den Tes­ta­men­tin tär­kein sana on Jee­sus, Va­pah­ta­jam­me. Toi­nen us­kom­me kan­nal­ta kes­kei­nen sana on evan­ke­liu­mi, joka esiin­tyy tois­ta sa­taa ker­taa Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa.

Evan­ke­liu­mi-sana on pe­räi­sin krei­kan kie­les­tä eu­ag­ge­li­on, joka tar­koit­taa hy­vää vies­tiä tai uu­tis­ta. Raa­ma­tun evan­ke­liu­mi tar­koit­taa hy­vää vies­tiä Jee­suk­ses­ta.

Ju­ma­la lu­paa evan­ke­liu­mis­sa meil­le pe­las­tuk­sen, jon­ka olem­me saa­neet lah­ja­na Jee­suk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta. Moni tun­tee hy­vin pie­noi­se­van­ke­liu­min, jon­ka yh­des­sä ja­kees­sa on tii­vis­tet­ty­nä tuon so­vi­tus­työn mer­ki­tys: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Myös van­han lii­ton ai­ka­na elä­neet Ju­ma­lan lap­set us­koi­vat sa­maan hy­vään vies­tiin, vaik­kei tuo­ta al­ku­pe­räis­tä krei­kan­kie­lis­tä eu­ag­ge­li­on-sa­naa löy­dy­kään hep­re­an­kie­li­sis­tä al­ku­teks­teis­tä.

En­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää elä­neet us­ko­vai­set luot­ti­vat pro­feet­to­jen kaut­ta il­moi­tet­tuun en­nus­tuk­seen, jon­ka mu­kaan ker­ran syn­tyy Mes­si­as, joka so­vit­taa ih­mis­ten syn­nit. ”Sinä päi­vä­nä sinä sa­not: Minä kii­tän si­nua, Her­ra. Sinä olit mi­nul­le vi­hois­sa­si, mut­ta vi­ha­si väis­tyi ja sinä loh­du­tit mi­nua. Ja niin Ju­ma­la on mi­nun pe­las­ta­ja­ni. Minä luo­tan hä­neen, en pel­kää, sil­lä Her­ra on mi­nun vä­ke­ni ja voi­ma­ni, hän pe­las­ti mi­nut.” (Jes. 12:1–2.)

Ju­ma­la siis val­mis­ti syn­tien so­vi­tuk­sen ja pe­las­tuk­sem­me oman Poi­kan­sa uh­ri­kuo­le­man kaut­ta. Se on val­ta­va ilo­nai­he jo­kai­sel­le us­ko­val­le.

Jos­kus saa­tam­me ko­kea elä­mäs­säm­me, et­tä evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen omal­le koh­dal­le tuot­taa kyl­lä iloa, mut­ta ilon kyy­ne­leet saat­ta­vat pian peit­tyä pet­ty­mys­ten kyy­nel­ten al­le. Elä­mä ei su­ju­nut­kaan niin kuin olim­me hy­väl­lä het­kel­lä toi­vo­neet.

Raa­ma­tun lu­pauk­set ovat kui­ten­kin rie­mul­li­set, ja me saam­me ai­dos­ti iloi­ta evan­ke­liu­mis­ta joka päi­vä: ”Te saat­te rie­mui­ten am­men­taa vet­tä pe­las­tuk­sen läh­teis­tä” (Jes. 12:3). ”Jee­sus vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: jo­kai­nen, joka juo täs­tä ve­des­tä, hän ja­noo jäl­leen; mut­ta joka sii­tä ve­des­tä juo, jon­ka minä hä­nel­le an­nan, ei hän ja­noo ijan­kaik­ki­ses­ti; vaan se vesi, jon­ka minä hä­nel­le an­nan, tu­lee hä­nes­sä sen ve­den läh­teek­si, joka kuo­huu ijan­kaik­ki­seen elä­mään.” (Joh. 4:13–14.)

Kun ih­mi­nen ko­kee omal­la koh­dal­laan evan­ke­liu­min tuot­ta­maa iloa, hän ha­lu­aa ker­toa sii­tä ilos­ta myös ym­pä­ril­lä ole­vil­le lä­him­mäi­sil­le omal­la elä­mäl­lä ja pu­heil­la­kin.

Raa­mat­tu ke­hot­taa mei­tä jo­kais­ta: ”Lau­la­kaa ylis­tys­tä Her­ral­le, val­tai­sat ovat hä­nen te­kon­sa! Le­vit­köön tie­to niis­tä yli maan­pii­rin. Huu­ta­kaa ja rie­muit­kaa, te Sii­o­nin asuk­kaat! Suu­ri on Is­ra­e­lin Pyhä, hän, joka on tei­dän kes­kel­län­ne.” (Jes. 12:5–6.)

Va­pah­ta­ja on tä­nään­kin Sii­o­nin eli oman val­ta­kun­tan­sa kes­kel­lä. Tuo Is­ra­e­lin Pyhä, Jee­sus, on ylös­nous­sut tai­vaa­seen, mut­ta hän on sa­mal­la Py­hän Hen­gen kaut­ta läs­nä jo­kai­sen us­ko­vai­sen si­sim­mäs­sä. Saam­me tur­val­li­ses­ti luot­taa, et­tä hän pi­tää meis­tä jo­kai­ses­ta hy­vää huol­ta elä­mäm­me jo­kai­se­na päi­vä­nä.

”Käy sy­dä­me­ni temp­pe­liin, sen avaan, Jee­suk­se­ni. Sa­nal­la, esi­mer­kil­lä käy opet­ta­jak­se­ni. Sun ris­ti­ä­si kir­kas­ta ja voi­maa kuo­le­ma­si. Vain si­nuun an­na juur­tua ja elää ar­mos­ta­si.” (VK 203:1.)

Teks­ti: Sep­po Park­ki­la

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.1.2019

14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys