Uu­den Tes­ta­men­tin tär­kein sana on Jee­sus, Va­pah­ta­jam­me. Toi­nen us­kom­me kan­nal­ta kes­kei­nen sana on evan­ke­liu­mi, joka esiin­tyy tois­ta sa­taa ker­taa Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa.

Evan­ke­liu­mi-sana on pe­räi­sin krei­kan kie­les­tä eu­ag­ge­li­on, joka tar­koit­taa hy­vää vies­tiä tai uu­tis­ta. Raa­ma­tun evan­ke­liu­mi tar­koit­taa hy­vää vies­tiä Jee­suk­ses­ta.

Ju­ma­la lu­paa evan­ke­liu­mis­sa meil­le pe­las­tuk­sen, jon­ka olem­me saa­neet lah­ja­na Jee­suk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta. Moni tun­tee hy­vin pie­noi­se­van­ke­liu­min, jon­ka yh­des­sä ja­kees­sa on tii­vis­tet­ty­nä tuon so­vi­tus­työn mer­ki­tys: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Myös van­han lii­ton ai­ka­na elä­neet Ju­ma­lan lap­set us­koi­vat sa­maan hy­vään vies­tiin, vaik­kei tuo­ta al­ku­pe­räis­tä krei­kan­kie­lis­tä eu­ag­ge­li­on-sa­naa löy­dy­kään hep­re­an­kie­li­sis­tä al­ku­teks­teis­tä.

En­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää elä­neet us­ko­vai­set luot­ti­vat pro­feet­to­jen kaut­ta il­moi­tet­tuun en­nus­tuk­seen, jon­ka mu­kaan ker­ran syn­tyy Mes­si­as, joka so­vit­taa ih­mis­ten syn­nit. ”Sinä päi­vä­nä sinä sa­not: Minä kii­tän si­nua, Her­ra. Sinä olit mi­nul­le vi­hois­sa­si, mut­ta vi­ha­si väis­tyi ja sinä loh­du­tit mi­nua. Ja niin Ju­ma­la on mi­nun pe­las­ta­ja­ni. Minä luo­tan hä­neen, en pel­kää, sil­lä Her­ra on mi­nun vä­ke­ni ja voi­ma­ni, hän pe­las­ti mi­nut.” (Jes. 12:1–2.)

Ju­ma­la siis val­mis­ti syn­tien so­vi­tuk­sen ja pe­las­tuk­sem­me oman Poi­kan­sa uh­ri­kuo­le­man kaut­ta. Se on val­ta­va ilo­nai­he jo­kai­sel­le us­ko­val­le.

Jos­kus saa­tam­me ko­kea elä­mäs­säm­me, et­tä evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen omal­le koh­dal­le tuot­taa kyl­lä iloa, mut­ta ilon kyy­ne­leet saat­ta­vat pian peit­tyä pet­ty­mys­ten kyy­nel­ten al­le. Elä­mä ei su­ju­nut­kaan niin kuin olim­me hy­väl­lä het­kel­lä toi­vo­neet.

Raa­ma­tun lu­pauk­set ovat kui­ten­kin rie­mul­li­set, ja me saam­me ai­dos­ti iloi­ta evan­ke­liu­mis­ta joka päi­vä: ”Te saat­te rie­mui­ten am­men­taa vet­tä pe­las­tuk­sen läh­teis­tä” (Jes. 12:3). ”Jee­sus vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: jo­kai­nen, joka juo täs­tä ve­des­tä, hän ja­noo jäl­leen; mut­ta joka sii­tä ve­des­tä juo, jon­ka minä hä­nel­le an­nan, ei hän ja­noo ijan­kaik­ki­ses­ti; vaan se vesi, jon­ka minä hä­nel­le an­nan, tu­lee hä­nes­sä sen ve­den läh­teek­si, joka kuo­huu ijan­kaik­ki­seen elä­mään.” (Joh. 4:13–14.)

Kun ih­mi­nen ko­kee omal­la koh­dal­laan evan­ke­liu­min tuot­ta­maa iloa, hän ha­lu­aa ker­toa sii­tä ilos­ta myös ym­pä­ril­lä ole­vil­le lä­him­mäi­sil­le omal­la elä­mäl­lä ja pu­heil­la­kin.

Raa­mat­tu ke­hot­taa mei­tä jo­kais­ta: ”Lau­la­kaa ylis­tys­tä Her­ral­le, val­tai­sat ovat hä­nen te­kon­sa! Le­vit­köön tie­to niis­tä yli maan­pii­rin. Huu­ta­kaa ja rie­muit­kaa, te Sii­o­nin asuk­kaat! Suu­ri on Is­ra­e­lin Pyhä, hän, joka on tei­dän kes­kel­län­ne.” (Jes. 12:5–6.)

Va­pah­ta­ja on tä­nään­kin Sii­o­nin eli oman val­ta­kun­tan­sa kes­kel­lä. Tuo Is­ra­e­lin Pyhä, Jee­sus, on ylös­nous­sut tai­vaa­seen, mut­ta hän on sa­mal­la Py­hän Hen­gen kaut­ta läs­nä jo­kai­sen us­ko­vai­sen si­sim­mäs­sä. Saam­me tur­val­li­ses­ti luot­taa, et­tä hän pi­tää meis­tä jo­kai­ses­ta hy­vää huol­ta elä­mäm­me jo­kai­se­na päi­vä­nä.

”Käy sy­dä­me­ni temp­pe­liin, sen avaan, Jee­suk­se­ni. Sa­nal­la, esi­mer­kil­lä käy opet­ta­jak­se­ni. Sun ris­ti­ä­si kir­kas­ta ja voi­maa kuo­le­ma­si. Vain si­nuun an­na juur­tua ja elää ar­mos­ta­si.” (VK 203:1.)

Teks­ti: Sep­po Park­ki­la

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.1.2019