JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Isien Jumala kantaa lastaan tänäänkin

Matkaevääksi
16.2.2022 6.00

Juttua muokattu:

14.2. 09:57
2022021409574620220216060000

Erk­ki Jo­en­suu

Koo­ra­lai­set oli­vat jää­neet tais­te­lus­sa tap­pi­ol­le, ja kan­san enem­mis­tö pilk­ka­si hei­tä ja nau­roi heil­le. Psal­mis­sa 44 he pur­ka­vat tun­to­jaan ja et­si­vät tur­vaa ve­to­a­mal­la Ju­ma­laan – oli­han hän ai­kai­sem­min­kin aut­ta­nut lap­si­aan. Ju­ma­la oli var­jel­lut men­nei­tä su­ku­pol­via us­kon tais­te­luis­sa.

Mat­kal­la Egyp­tin or­juu­des­ta lu­vat­tuun maa­han Ju­ma­lan lap­set oli­vat koh­dan­neet yli­voi­mai­sen tun­tui­sia vi­hol­li­sia. Sa­mal­la heil­le kui­ten­kin oli lu­vat­tu Ju­ma­lan aut­ta­van omaa pien­tä kan­saan­sa: ”Tie­tä­kää siis, et­tä vain Her­ra, tei­dän Ju­ma­lan­ne, on Ju­ma­la. Hä­neen voi luot­taa, hän pi­tää voi­mas­sa liit­ton­sa.” (5. Moos. 7:9.)

Myös van­hem­mat ih­mi­set ovat saat­ta­neet ker­toa meil­le vai­keis­ta ta­pah­tu­mis­ta, jol­loin Ju­ma­la aut­toi. Rau­ni-äi­ti­ni on ker­to­nut, kuin­ka sie­lun­vi­hol­li­nen oli saa­nut vie­dä hän­tä ja lä­hei­siä 1960- ja -70-lu­vuil­la kau­em­mak­si Ju­ma­las­ta. Elin­ta­so ja elä­män ko­reus oli­vat tul­leet tär­ke­äk­si, ja Ju­ma­lan las­ten seu­ra oli me­net­tä­mäs­sä ar­vo­an­sa. Sa­lai­set syn­nit pai­noi­vat sy­dä­mel­lä. Ju­ma­la lä­het­ti lap­si­aan avuk­si kes­kus­te­le­maan. Äi­ti­ni sa­noi vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min: ”Kuu­le Erk­ki, il­man ar­mo­hoi­toa em­me oli­si säi­ly­neet us­ko­mas­sa.”

Äi­dil­lä oli kyky tar­jo­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta so­pi­van ti­lan­teen tul­len luon­nol­li­se­na osa­na kes­kus­te­lu­ja. Kaik­ki ei­vät sii­tä kui­ten­kaan pi­tä­neet, joku saat­toi nau­rah­taa­kin.

Van­ha tes­ta­ment­ti ke­hot­taa van­hem­pia, eri­tyi­ses­ti isiä, opet­ta­maan lap­sil­le Ju­ma­lan sa­naa ja ker­to­maan hä­nen suu­ris­ta töis­tään. Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa Jee­sus an­toi teh­tä­vän kas­taa ja opet­taa (Matt. 28:19–12). Opet­ta­mis­ta tar­vi­taan: lap­suu­sus­kon säi­ly­mi­nen ei ole it­ses­tään sel­vää.

Tei­ni-iäs­sä lap­si al­kaa it­se­näis­tyä ja poh­tia us­ko­na­si­oi­ta oma­koh­tai­ses­ti. Ko­din ruo­ka- ja il­ta­ru­kous­het­kien kes­kus­te­lut voi­vat ol­la kor­vaa­ma­ton apu lap­sen us­kon elä­mäl­le. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen loh­dut­ta­vaa ko­ke­mus­ta ei nuo­ri­kaan unoh­da.

Mart­ti Lut­her piti Ju­ma­lan sa­nan opet­ta­mis­ta per­heis­sä niin tär­ke­ä­nä, et­tä hän kir­joit­ti meil­le isil­le avuk­si Pie­nen Ka­te­kis­muk­sen. Ny­kyi­sin opet­ta­mi­sen tu­ek­si on tar­jol­la myös las­ten ku­va­raa­mat­tu­ja ja mui­ta kris­til­li­syy­den kir­jo­ja. Isä ja äi­ti, lu­paat­han opet­taa?

4.7.2022

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys