Jou­lun ai­kaan eräs uu­tis­ka­na­va oli näyt­tä­nyt ku­vaa, jos­sa ”pyhä per­he” oli mat­kal­la uu­teen maa­han, mut­ta ra­jal­la oli muu­ri es­tä­mäs­sä maa­han pää­syn. Ai­he on ajan­koh­tai­nen ja pu­hut­taa pal­jon.

Suo­men ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö pu­hui täs­tä ai­hees­ta al­ka­neen uu­den vuo­den pu­hees­saan. Hän to­te­si, et­tä kan­sain­vä­li­set so­pi­muk­set on teh­ty suo­jaa­maan hä­tää kär­si­viä. Pre­si­den­tin mu­kaan mei­dän hei­tä on au­tet­ta­va.

Nii­nis­tö to­te­si, et­tä jot­kut tur­vaa ha­ke­neet ja saa­neet ovat luo­neet tän­ne tur­vat­to­muut­ta epäin­hi­mil­li­sin te­oin. Se on kes­tä­mä­tön ti­lan­ne. Pre­si­dent­ti to­te­si myös, et­tä me myös tar­vit­sem­me maa­han­muut­toa, val­mii­ta osaa­jia ja sel­lai­sik­si op­pi­via osal­lis­tu­maan yh­teis­kun­tam­me yl­lä­pi­tä­mi­seen.

Jou­lun juh­lien yh­tey­des­sä vie­te­tään vi­at­to­mien las­ten päi­vää. Sen ot­sik­ko on Jee­sus pa­ko­lai­se­na.

En­ke­li il­mes­tyi unes­sa Joo­se­fil­le ja ke­hot­ti tätä ot­ta­maan Ma­ri­an ja Jee­sus-lap­sen mu­kaan­sa ja pa­ke­ne­maan Egyp­tiin. Syy­nä oli se, et­tä ku­nin­gas He­ro­dek­sen oli tar­koi­tus et­siä Jee­sus-lap­si kä­siin­sä ja sur­maut­taa hä­net.

He­ro­des ha­lu­si tur­va­ta oman val­tan­sa. Al­koi Beet­le­he­min las­ten mur­ha, jos­sa kaik­ki kak­si­vuo­ti­aat ja sitä nuo­rem­mat po­jat sur­mat­tiin. Pro­feet­ta Je­re­mia oli en­nus­ta­nut tä­män (Jer. 31:15).

Jee­sus oli Uu­den tes­ta­men­tin ajan en­sim­mäi­nen pa­ko­lais­lap­si. Hän eli muu­ka­lai­se­na vie­raal­la maal­la. Is­ra­e­lin kan­sal­la oli täs­tä oma ko­ke­muk­sen­sa. Koko kan­sa oli elä­nyt muu­ka­lai­suu­des­sa. (Esim. 2. Moos. 22:21.)

Raa­ma­tun ope­tus on sel­keä ja kiis­ta­ton. Moo­ses (5. Moos.10:17–21) rin­nas­ti muu­ka­lai­set or­poi­hin ja les­kiin, joi­ta tuli ra­kas­taa, an­taa lei­pää ja vaat­tei­ta. Jee­sus pu­hui vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta ja sii­tä, mitä Ih­mi­sen Poi­ka sa­noo val­tais­tui­men oi­ke­al­la puo­lel­la ole­vil­le: ”Mi­nun oli näl­kä, ja te an­noit­te mi­nul­le ruo­kaa. Mi­nun oli jano, ja te an­noit­te mi­nul­le juo­ta­vaa. Minä olin ko­di­ton, ja te otit­te mi­nut luok­sen­ne.” (Matt. 25:35.)

Raa­ma­tus­sa muu­ka­lai­suus ku­vaa myös Ju­ma­lan lap­sen osaa maa­il­mas­sa. Pie­ta­ri kir­joit­ti: ”Elä­kää ju­ma­lan­pe­los­sa tämä muu­ka­lai­suu­ten­ne ai­ka” (1. Piet. 1:17). Kir­jeen­sä alus­sa Pie­ta­ri ter­veh­ti ”muu­ka­lai­si­na” elä­viä va­lit­tu­ja us­ko­vai­sia.

Paa­va­li taas loh­dut­ti Efe­sok­ses­sa asu­via Kris­tuk­seen Jee­suk­seen us­ko­via py­hiä: ”Te et­te siis enää ole vie­rai­ta ja muu­ka­lai­sia, vaan kuu­lut­te Ju­ma­lan per­hee­seen, sa­maan kan­saan kuin py­hät (Ef. 2:19).

Ju­ma­lan per­hees­sä ei ke­nen­kään tar­vit­se tun­tea muu­ka­lai­suut­ta, mut­ta maa­il­man kes­kel­lä koko Ju­ma­lan per­he ko­kee muu­ka­lai­suut­ta. Se taas joh­tuu sii­tä, et­tä maa­il­ma on Ju­ma­lan omil­le vie­ras paik­ka, ja hei­dän oi­kea ko­tin­sa on tai­vaas­sa.

Moni maa­han­muut­ta­ja on saa­nut Suo­mes­sa pa­ran­nuk­sen ar­mon. Eräs ja­pa­ni­lai­nen mies kiin­nit­ti huo­mi­o­ta us­ko­vais­ten opis­ke­li­joi­den elä­män­ta­poi­hin ja al­koi ky­sel­lä, mikä nii­hin vai­kut­ti. Kes­kus­te­lut joh­ti­vat sii­hen, et­tä hän sai tul­la Ju­ma­lan per­heen jä­se­nek­si.

Eräs af­ga­nis­ta­ni­lai­nen mies, joka oli läh­te­nyt suu­res­ta per­hees­tä pa­ko­lai­sek­si, kiin­nit­ti en­sik­si huo­mi­o­ta sii­hen, et­tä us­ko­vai­sil­la oli suu­ria per­hei­tä. Se tun­tui tu­tul­ta ja oi­ke­al­ta.

Nyt tuo mies sa­noo, et­tä us­ko­vai­se­na on tur­val­lis­ta ol­la ja et­tä hä­nel­lä on nyt kaik­kea: ter­veyt­tä, työ­paik­ka, tur­va­paik­ka ja mo­nia us­ko­vai­sia ys­tä­viä. Hän sa­noo saa­neen­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan mu­ka­na kai­ken.

Teks­ti: Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.1.2019