JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­la an­taa loh­du­tuk­sen

Matkaevääksi
24.6.2020 6.15

Juttua muokattu:

22.6. 16:56
2020062216561120200624061500

Lukijan kuva: Sisko

Lukijan kuva: Sisko

Mik­ko Pi­si­lä

Kun Juu­dan val­tio ja sen pää­kau­pun­ki Je­ru­sa­lem temp­pe­lei­neen oli tu­hot­tu, jäl­jel­le jää­nyt kan­sa oli epä­toi­von val­las­sa (Hes. 37:11). Tuho oli syn­nin seu­raus­ta ja Ju­ma­lan ran­gais­tus, jos­ta Her­ran pro­fee­tat oli­vat va­roit­ta­neet (Jes. 5:24–25). Täs­sä ti­lan­tees­sa pro­fee­tat sai­vat vä­li­tet­tä­väk­si uu­den vies­tin: ”Loh­dut­ta­kaa, loh­dut­ta­kaa mi­nun kan­saa­ni, sa­noo tei­dän Ju­ma­lan­ne (Jes. 40:1)”.

Ju­ma­la ei ol­lut hy­län­nyt pak­ko­siir­to­lai­suu­teen jou­tu­nut­ta kan­saan­sa. Se oli läk­syn­sä op­pi­nut, ja nyt sen oli ai­ka saa­da loh­du­tus­ta: ”En minä ikui­ses­ti ole tei­hin vi­has­tu­nut en­kä lo­put­to­miin tei­tä syy­tä. Jos niin te­ki­sin, tei­dän voi­man­ne her­po­ai­si ei­kä yk­si­kään luo­duis­ta­ni kes­täi­si mi­nun edes­sä­ni. Het­kek­si minä vi­has­tuin tä­hän syn­ti­seen kan­saan, löin sitä ja kään­sin vi­has­sa­ni kas­vo­ni pois. Har­hau­tu­nee­na se kul­ki omien ha­lu­jen­sa tei­tä. Ne tiet minä olen näh­nyt. Mut­ta nyt tah­don pa­ran­taa tä­män kan­san, joh­taa sen as­ke­lia, tah­don an­taa sil­le loh­du­tuk­sen. Sen su­re­vien huu­lil­le minä an­nan ylis­tyk­sen he­del­män. Minä an­nan rau­han, rau­han lä­hel­le ja kau­as – sa­noo Her­ra – ja minä pa­ran­nan hei­dät.” (Jes. 57:16–18.)

Rau­ha las­keu­tui Juu­daan, ja kan­san as­ke­leet kul­ki­vat pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta ta­kai­sin omaan maa­han. Je­ru­sa­le­min temp­pe­li ra­ken­net­tiin uu­del­leen, ja sen pi­hoil­la kai­kui ylis­tys­lau­lu. Kui­ten­kin evan­ke­lis­ta Luu­kas ker­too Je­ru­sa­le­mis­sa elä­nees­tä Si­me­on-ni­mi­ses­tä mie­hes­tä, et­tä hän ”odot­ti Is­ra­e­lil­le lu­vat­tua loh­du­tus­ta” (Luuk. 2:25). Vaik­ka pak­ko­siir­to­lai­suu­den ajas­ta oli ku­lu­nut vuo­si­sa­to­ja ja moni asia oli pa­rem­min kuin sil­loin, jo­tain vie­lä puut­tui. Kun Si­me­on sai temp­pe­lin pi­hal­la sy­liin­sä Jee­sus-lap­sen, hän näki Ju­ma­lan kan­san odo­tuk­sen täyt­ty­neen (Luuk. 2:28–32).

Jee­sus-lap­ses­ta kas­voi ju­lis­ta­ja, joka lu­pa­si mur­heel­li­sil­le loh­du­tuk­sen (Matt. 5:4). Hä­nen ope­tuk­seen­sa si­säl­tyi usein loh­dut­ta­va ke­ho­tus: ”Äl­kää pe­lät­kö” (Matt. 17:7). Hä­neen luok­seen ke­rään­tyi jou­koit­tain kär­si­viä ih­mi­siä, jot­ka löy­si­vät loh­dun ja tur­van (Matt. 4:23–25). Hä­nel­lä oli loh­dut­ta­va vies­ti niil­le, jot­ka pel­kä­si­vät syn­nin seu­rauk­sia ja Ju­ma­lan ran­gais­tus­ta: ”Ole roh­ke­al­la mie­lel­lä, poi­ka­ni, si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si” (Matt. 9:2). Näis­sä sa­nois­sa oli voi­ma, joka sai ih­mi­set ylis­tä­mään Ju­ma­laa (Matt. 9:8).

En­nen kuin Ih­mi­sen Poi­ka ko­ro­tet­tiin, hän pu­hui omil­leen roh­kai­se­vas­ti. Vaik­ka hän oli läh­dös­sä Isän luo, he ei­vät jäi­si yk­sin. Hän lu­pa­si heil­le Py­hän Hen­gen loh­dut­ta­jak­si ja puo­lus­ta­jak­si (Joh. 14:16–17). Näin py­syi­si voi­mas­sa Je­sa­jan kir­jan lu­paus: ”Kor­kea ja yl­häi­nen, hän, joka py­syy ikui­ses­ti, jon­ka nimi on Pyhä, sa­noo näin: – Minä asun kor­keu­des­sa ja py­hyy­des­sä, mut­ta minä asun myös mur­tu­nei­den ja nöy­rien luo­na. Minä vir­voi­tan mur­tu­nei­den hen­gen ja he­rä­tän eloon nöy­rien sy­dä­men.” (Jes. 57:15.)

Py­hän Hen­gen saar­na­vir­ka kir­kas­taa yhä tai­vaal­li­sen Isän rak­kaut­ta hä­nen Poi­kan­sa evan­ke­liu­mis­sa (2. Kor. 3–4). Kun nöy­rä, mur­tu­nut ja tap­pi­ol­le jou­tu­nut ih­mi­nen ot­taa vas­taan tä­män ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­nan, hän saa le­vä­tä Ju­ma­lan hy­vyy­des­sä. Hä­nen sy­dä­men­sä kiit­tää ”kai­ken loh­du­tuk­sen Ju­ma­laa”, jon­ka voi­ma tu­lee täy­del­li­sek­si heik­kou­des­sa (2. Kor. 1:3, 12:9). Hän an­taa omil­leen ikui­sen loh­dun ja pyyh­kii kaik­ki kyy­ne­leet hei­dän sil­mis­tään (Ilm. 7:17).

10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys