Lap­suu­te­ni muis­ti­ku­vis­sa it­se­näi­syys­päi­vään liit­tyi­vät ko­din ik­ku­nal­la le­pat­ta­vat kynt­ti­lä­pa­rit.

Muis­tan myös ala­kou­lun au­lan sei­näl­lä ol­leen juh­la­van ja ar­vok­kaan nä­köi­sen ju­lis­teen ”It­se­näi­nen Suo­mi 60 vuot­ta!”

Eh­kä it­se­näi­syys­päi­vään liit­tyi eri­tyis­tä ar­vok­kuu­den tun­net­ta myös sik­si, et­tä sil­loin vie­lä niin moni lä­hi­pii­rin ih­mi­nen kan­toi mu­ka­naan tuon va­pau­den hin­taa: ras­kai­ta muis­to­ja ja ki­pu­ja. Niis­tä kuu­li pu­hut­ta­van vä­hän. Vas­ta vart­tu­neem­pa­na sain eno­a­ni haas­tat­te­le­mal­la kuul­la, mil­tä sota oli tun­tu­nut 17-vuo­ti­aan va­paa­eh­toi­sen ko­ke­ma­na.

Voi­ma ja val­ta Ju­ma­lal­ta

Tänä päi­vä­nä it­se­näi­syy­den ve­ri­nen his­to­ria al­kaa vä­hen­tyä juh­la­pu­hei­den si­säl­löis­tä. Sa­mal­la har­ve­nee tais­te­lun ko­ke­nei­den jouk­ko. Luin leh­des­tä erään tun­te­ma­ni hen­ki­lön kuol­leen 105-vuo­ti­aa­na. Hä­nen isoi­sän­sä oli syn­ty­nyt Ruot­sin suur­val­lan alai­se­na, hän it­se Ve­nä­jän suur­ruh­ti­nas­kun­nas­sa.

Tut­ta­va­ni oli elä­nyt va­paus­so­dan ai­ka­na lap­suut­taan ja ko­ke­nut tal­vi- ja jat­ko­so­dan mie­huu­ten­sa par­haim­pi­na vuo­si­na. Hän oli ol­lut rau­han ai­ka­na ra­ken­ta­mas­sa sitä hy­vin­voin­ti-Suo­mea, jota nyt vä­es­töl­li­sen huol­to­suh­teen hei­ke­tes­sä ja val­ti­on tu­lo­vir­to­jen su­pis­tu­es­sa te­kee niin ki­pe­ää pur­kaa. Tuo­hon yh­teen elä­män­kaa­reen mah­tui kä­sit­tä­mät­tö­män pit­kä mat­ka yh­den kan­sa­kun­nan his­to­ri­aa.

Ju­ma­la on joh­ta­nut kan­sam­me vai­hei­ta. Men­nyt vuo­si­sa­ta on ol­lut run­saan siu­nauk­sen ai­kaa. Mui­nai­sen hal­lit­si­jan ai­ka­kir­jan teks­tiin soi­si use­am­pien sy­dän­ten yh­ty­vän ny­ky­ään­kin: ”Si­nul­ta tu­le­vat rik­kaus ja kun­nia, kaik­kea sinä hal­lit­set. Kaik­ki voi­ma ja val­ta on läh­töi­sin si­nul­ta, si­nun val­las­sa­si on teh­dä suu­rek­si ja vä­ke­väk­si ke­net tah­dot.” (1. Aik. 29:12.)

Ju­ma­lan suun­ni­tel­mat to­teu­tu­vat

Ju­ma­la on kan­sam­me eri vai­heis­sa an­ta­nut sil­le tah­ton­sa mu­kai­set joh­ta­jat, mut­ta jo­kai­nen puo­lue on ol­lut osa puo­lu­eoh­jel­mia suu­rem­paa Ju­ma­lan suun­ni­tel­maa. Sen, joka luot­taa Ju­ma­laan, ei tar­vit­se kiih­koil­la aat­teen­sa puo­les­ta.

Par­hain­ta isän­maal­li­suut­ta on­kin täyt­tää kan­sa­lai­se­na vel­vol­li­suu­ten­sa sii­nä kut­su­muk­ses­sa, mikä meil­le it­se kul­le­kin on an­net­tu. Pyy­däm­me Ju­ma­lal­ta siu­naus­ta näil­le toi­mil­lem­me ja as­ka­reil­lem­me.

Kan­ta­koon ru­kous­ten voi­ma edel­leen­kin maa­tam­me tu­le­viin vai­hei­siin. An­ta­koon se kan­sal­lem­me us­koa tu­le­vai­suu­teen ja luot­ta­mus­ta hy­vän Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. ”Jos Her­ra ei huo­net­ta ra­ken­na, niin sen ra­ken­ta­jat tur­haan vai­vaa nä­ke­vät” (Ps. 127:1).

Paa­vo Ru­sa­va

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 3.12.2014.