Sep­po Park­ki­la

Ke­säl­lä 2017 vie­tet­tiin Su­vi­seu­ro­ja Po­ris­sa. Nii­den ai­ka­na vii­tat­tiin Po­rin kau­pun­gin vaa­ku­naan, jos­sa on la­ti­nan­kie­li­set sa­nat ”Deus pro­tec­tor nos­ter.” Suo­mek­si kään­net­ty­nä sa­nat tar­koit­ta­vat ”Ju­ma­la mei­dän suo­je­li­jam­me.” Raa­ma­tus­sa lau­se on kään­net­ty muo­toon ”Ju­ma­la mei­dän kil­pem­me.” Sa­man­kal­tais­ta il­mai­sua käy­te­tään Raa­ma­tus­sa useis­sa koh­dis­sa, esi­mer­kik­si Ko­ra­hin las­ten psal­mis­sa 84.

Nuo sa­nat tu­li­vat eri­tyi­sen ajan­koh­tai­sik­si juu­ri Po­rin Su­vi­seu­rois­sa, kos­ka hie­man ai­em­min oli ko­et­tu va­ka­via vä­ki­val­lan­te­ko­ja eri puo­lel­la Eu­roop­paa. Seu­ra­jär­jes­tä­jät ja -vie­raat lä­het­ti­vät var­mas­ti mo­nia ru­kouk­sia Tai­vaan Isäl­le, et­tä hän oli­si nii­den­kin Su­vi­seu­ro­jen suo­je­li­ja. Ju­ma­la kuu­li ru­kouk­set, ja saim­me viet­tää Su­vi­seu­rat tur­val­li­ses­ti. Vi­ra­no­mai­set­kin ih­met­te­li­vät, kuin­ka rau­hal­lis­ta seu­ro­jen ai­ka­na kau­pun­gis­sa oli – jopa rau­hal­li­sem­paa kuin ta­val­li­se­na vii­kon­lop­pu­na.

Ju­ma­lan lap­set ovat mat­kal­la. Het­ket, jol­loin saam­me py­säh­tyä Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le, ovat kuin kei­tai­ta erä­maas­sa. Is­ra­e­lin kan­san va­el­lus au­ti­o­maas­sa koh­ti lu­vat­tua maa­ta on kuva Ju­ma­lan kan­san mat­kan­te­os­ta. Kor­pi­va­el­lus­mat­kal­la oli pal­jon siu­naus­ta, mut­ta myös mo­nia ko­et­te­le­muk­sia. Yk­si ko­et­te­le­muk­sis­ta oli Ko­ra­hin ja hä­nen jouk­ko­jen­sa nou­su ka­pi­naan Ju­ma­lan va­lit­se­mia kan­san­joh­ta­jia Moo­ses­ta ja Aa­ro­nia vas­taan.

Nel­jän­nes­sä Moo­sek­sen kir­jas­sa ker­ro­taan yk­si­se­lit­tei­ses­ti, kuin­ka Ju­ma­la ran­kai­si Ko­ra­hia ja hä­nen mu­kaan­sa läh­te­nei­tä: ”He vai­pui­vat kaik­ki­neen elä­väl­tä tuo­ne­laan; maa sul­keu­tui hei­dän jäl­keen­sä, ja he ka­to­si­vat Is­ra­e­lin kan­san kes­kel­tä” (4. Moos. 16:33).

Myö­hem­min nel­jän­nes­sä Moo­sek­sen kir­jas­sa ku­va­taan Is­ra­e­lin kan­san kat­sel­mus Mo­a­bin ta­san­gol­la. Sa­mas­sa yh­tey­des­sä mai­ni­taan, et­tä Ko­ra­hin po­jat ei­vät kuol­leet. (4. Moos. 26:11.) Näin Ko­ra­hin lap­set jäi­vät jat­ka­maan kor­pi­va­el­lus­ta.

Adolf Suo­ra­nie­mi saar­na­si ai­hees­ta vuo­si­kym­me­niä sit­ten näin: ”Mo­nas­ti ovat luon­non si­teet pa­has­sa­kin pi­tä­viä. Olem­me huo­man­neet, et­tä jos isät me­ne­vät vää­rään, niin lap­set kii­ruh­ta­vat pe­räs­sä. Täs­sä ei käy­nyt niin. Täs­sä luon­non si­teet kat­ke­si­vat. Lap­set ei­vät seu­ran­neet eri­seu­raan men­nyt­tä isään­sä ja he pe­las­tui­vat.”

Ko­ran lap­sil­la oli ai­het­ta kii­tok­seen, mikä nä­kyy hei­dän ni­miin­sä kir­joi­te­tuis­sa psal­meis­sa. He oli­vat pe­las­tu­neet, vaik­ka hei­dän isäl­leen ja hä­nen jou­koil­leen oli käy­nyt huo­nos­ti. ”Kuin Ko­ran lap­set­kin, nyt kii­tän Her­raa. Kuo­le­man kau­hun al­ta pää­sin tur­vaan.” (SL 299.)

Tie­do­tus­vä­li­nei­den kaut­ta kuu­lem­me mo­nis­ta uh­ka­ku­vis­ta. Itä­ra­jan ta­ka­na mel­la­koi­daan, il­mas­ton läm­pe­ne­mi­nen pu­hu­tut­taa ja ih­mis­kun­taa on koh­dan­nut va­ka­vin pan­de­mia vuo­si­sa­taan. On luon­nol­lis­ta, et­tä täl­lai­set uu­ti­set voi­vat huo­les­tut­taa. Yh­teis­kun­nan haas­ta­vis­sa ti­lan­teis­sa on tär­ke­ää, et­tä nou­dat­taa asi­an­tun­ti­joi­den ja vi­ra­no­mais­ten oh­jei­ta. Ne ovat tar­koi­tet­tu mei­dän kaik­kien yh­tei­sek­si par­haak­si.

On tur­val­lis­ta ol­la Ju­ma­lan lap­si myös tänä ai­ka­na. Hän on kil­pi ja hä­nen lu­pauk­sen­sa py­sy­vät voi­mas­sa ikui­ses­ti. ”Heit­tä­kää kaik­ki mur­heen­ne hä­nen kan­net­ta­vak­seen, sil­lä hän pi­tää teis­tä huo­len” (1. Piet. 5:7).