Mat­ti Kont­ka­nen

Yh­tei­sen edun ni­mis­sä val­ti­ot ovat sol­mi­neet liit­to­ja. Niis­sä on so­vit­tu esi­mer­kik­si yh­tei­ses­tä po­li­tii­kas­ta, ta­va­ran­vaih­dos­ta tai tul­leis­ta. Tie­tyin vel­vol­li­suuk­sin osa­puo­let saa­vat naut­tia yh­tei­sis­tä eduis­ta. So­pi­mu­sa­si­a­kir­ja muis­tut­taa sii­tä, mitä on so­vit­tu.

Yk­sit­täi­set ih­mi­set­kin so­pi­vat yh­tei­sen edun ni­mis­sä muun mu­as­sa ta­va­ran­vaih­dos­ta. Nä­ky­vä­nä merk­ki­nä so­pi­muk­ses­ta osa­puo­lil­le jää kaup­pa­hin­ta ja mah­dol­li­nen so­pi­mu­sa­si­a­kir­ja. Kun on täyt­tä­nyt vel­vol­li­suu­ten­sa so­vi­tun kaup­pa­hin­nan suh­teen, ta­va­ra tai hyö­dy­ke on hä­nen omis­tuk­ses­saan tai hal­lin­nas­saan.

Vaik­ka kau­pan­te­os­sa ei pu­hu­ta lii­tos­ta, sii­nä­kin on vel­vol­li­suuk­sia, oi­keuk­sia ja merk­ke­jä. Yh­tä kaik­ki ih­mis­ten so­pi­muk­set ja lii­tot ovat syn­ty­neet ta­sa­ver­tais­ten toi­mi­joi­den vä­lil­lä va­paas­ta tah­dos­ta.

Ai­na­kin yh­den lii­ton tie­dän sol­mi­nee­ni. Osa­puo­li­na si­tou­duim­me yh­tei­seen asi­aan yh­tei­sel­lä tah­don il­mai­sul­la ja lu­pauk­sel­la. Mo­lem­mat lu­pa­sim­me, et­tä tah­dom­me ra­kas­taa toi­si­am­me myö­tä- ja vas­toin­käy­mi­sis­sä, kun­nes kuo­le­ma mei­dät erot­taa. Minä olen si­nun, ja sinä olet mi­nun.

Yh­tei­nen tah­to­ti­la on vie­nyt an­teek­si­an­ta­muk­sen ja an­teek­si­pyy­tä­mi­sen tiel­le. Sor­mus pu­huu lii­ton ja us­kol­li­suu­den py­sy­vyy­des­tä.

Kun Ju­ma­la te­kee lii­ton ih­mis­ten kans­sa, me­net­te­ly­ta­pa me­nee toi­sin kuin ih­mis­ten vä­lis­ten so­pi­mus­ten sol­mi­mi­ses­sa. Sol­mies­saan lii­ton Ju­ma­la toi­mii su­ve­ree­nis­ti ja ih­mi­nen Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa.

Van­has­sa lii­tos­sa Ju­ma­la lu­pa­si ot­taa Is­ra­e­lin omak­si kan­sak­seen ja joh­taa sen pois Egyp­tin or­juu­des­ta. Us­kol­li­suu­den osoi­tuk­se­na kan­san oli mää­rä nou­dat­taa Ju­ma­lan la­kia. Is­ra­e­lin kan­sa kui­ten­kin rik­koi lii­ton, vaik­ka Ju­ma­la oli ot­ta­nut kan­san omak­seen ja joh­dat­ta­nut sen pois Egyp­tin or­juu­des­ta. Li­han puo­les­ta tur­mel­tu­neet ei­vät ky­en­neet pi­tä­mään käs­ky­jä.

Kan­sa jou­tui so­vit­ta­mat­to­maan ris­ti­rii­taan Ju­ma­lan kans­sa. Van­han lii­ton uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa lu­pauk­sen sa­naan us­ko­vat kat­se­li­vat jo tu­le­vaa so­vi­tus­ta.

Uu­des­sa lii­tos­sa kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la it­se mak­soi kan­san syn­tien so­vi­tus­hin­nan poi­kan­sa Jee­suk­sen uh­ri­kuo­le­mal­la. Ju­ma­la kir­joit­ti la­kin­sa lu­pauk­sen las­ten sy­dä­miin us­kon kaut­ta (Room. 9:8). Täs­sä lii­tos­sa Ju­ma­lan ar­mo opet­taa hyl­kää­mään kai­ken ju­ma­lat­to­man me­non ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään täs­sä maa­il­mas­sa si­ve­äs­ti, hurs­kaas­ti ja ju­ma­li­ses­ti. (Tiit. 2:11–12).

Kris­tuk­sen ja lu­nas­te­tun seu­ra­kun­nan suh­det­ta on ver­rat­tu avi­o­liit­toon. Ju­ma­la ei ai­no­as­taan ota omak­seen vaan myös mak­saa so­vi­tuk­sen ja an­taa an­teek­si. Liit­to on kui­ten­kin ar­mo­liit­to Py­hän Ju­ma­lan ja syn­ti­sen ih­mi­sen vä­lil­lä. Sitä Sii­o­nin lau­lun te­ki­jä ku­va­si ko­ke­muk­se­naan: ”Oon muo­dol­ta­ni mus­ta ja päi­vän polt­ta­ma, vaan Yl­jän pu­ki­mis­sa oon ai­van iha­na.”

Ju­ma­la py­syy us­kol­li­se­na lii­tos­saan. Hän pe­las­taa ja vaa­lii luo­tu­jaan. Hän joh­taa ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä vuo­roin on­neen, vuo­roin ko­et­te­le­muk­seen.

Täl­lä ajal­la Ju­ma­la on sal­li­nut muun mu­as­sa vai­ke­as­ti hal­lit­ta­van sai­rau­den ko­et­te­le­maan mei­tä. Tar­vit­sim­me­ko muis­tu­tuk­sen sii­tä, kuka vii­me kä­des­sä kai­ken an­taa ja mi­hin vii­me kä­des­sä tur­vaam­me? Ju­ma­lal­ta­han me pyy­däm­me Her­ran ru­kouk­ses­sa jo­ka­päi­väi­siä sie­lun ja ruu­miin tar­pei­ta it­sel­le ja kai­kil­le muil­le.

On tur­val­lis­ta us­kos­sa luot­ta­en tur­vau­tua hä­nen ar­moon­sa ja us­kol­li­suu­teen­sa muut­tu­vas­sa ajas­sa. Näh­dä, et­tei Ju­ma­la lii­tos­saan lu­van­nut pois­taa ko­et­te­le­muk­sia vaan an­taa nii­den kes­kel­lä vie­lä­kin suu­rem­man lu­pauk­sen syn­tien an­teek­si an­ta­mi­ses­ta ja ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä.