JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­lan ai­ka ja ih­mi­sen ai­ka

Matkaevääksi
12.11.2014 0.00

Mar­ras­kuus­sa me nä­em­me kaik­ki­al­la pur­ka­mi­sen jäl­kiä. On Ju­ma­lan ai­kaa elää myös vuo­den kier­to­jen vaih­te­luis­sa.

Koko luo­ma­kun­ta on rii­su­nut veh­re­än asun­sa ja elää mo­nel­la ta­val­la kuol­lees­sa ti­las­sa odot­ta­en uut­ta ke­vät­tä ja uut­ta nou­sua. Vii­mei­set kuk­ka­si­pu­lit­kin on jo las­ket­tu maan po­veen odot­ta­maan ke­vät­tä. Mar­ras­kuun pi­mey­des­sä on pal­jon sel­lais­ta, mikä pu­hut­te­lee ih­mis­tä ja saa ajat­te­le­maan omaa osaa tä­män kai­ken kes­kel­lä. Moni odot­taa jo­ta­kin uut­ta ja pa­rem­paa.

Toi­sen Pie­ta­rin kir­jeen kol­man­nes­sa lu­vus­sa pu­hu­taan myös toi­sen­lai­ses­ta ra­ken­ta­mi­ses­ta ja pur­ka­mi­ses­ta. Elä­män ra­ken­ta­mi­ses­sa on hyvä ol­la kär­si­väl­li­nen ja luot­taa Ju­ma­lan lu­pauk­siin. Kan­nat­taa val­voa us­kos­sa. Raa­ma­tun sa­nan mu­kai­ses­ti ih­mi­sen on hyvä val­voa odot­ta­en Her­ran tois­ta tu­le­mis­ta, joka tu­lee kuin va­ras yöl­lä. Sil­loin pal­jas­tuu maa ja kaik­ki se, mitä ih­mi­nen on maan pääl­lä saa­nut ai­kaan. (2. Piet. 3:10.)

Ju­ma­la ei hyl­kää

Kuk­ka­si­pu­lei­ta tai vaik­ka­pa uut­ta puu­ta is­tut­ta­es­sa oli­si mu­ka­va näh­dä heti kuk­kien kuk­ki­van tai puun ole­van suu­ri. Ker­ran eräs lap­sis­tam­me to­te­si ome­na­puu­ta is­tut­ta­es­sam­me, et­tä koh­ta he pää­se­vät ra­ken­ta­maan ma­jan tai kei­nun ome­na­puun ok­sis­toon. Jou­duin to­te­a­maan po­jal­le, et­tä tai­taa käy­dä niin, et­tä jos Ju­ma­la suo, ome­na­puun ok­sil­le ra­ken­ta­vat ma­jan­sa vas­ta las­ten­lap­sem­me. Niin, jos Ju­ma­la suo. Kaik­ki on Ju­ma­lan kä­des­sä.

Elä­män kes­kel­lä ih­mi­sen on hyvä muis­taa, mitä Ju­ma­la on lu­van­nut meil­le. Jo kas­te- ja lä­he­tys­käs­kys­sä mei­tä on ke­ho­tet­tu nou­dat­ta­maan Ju­ma­lan käs­ky­jä ja ke­ho­tuk­sia. Us­ko­vai­nen saa kan­taa sy­dä­mes­sään näi­tä uu­den lii­ton lu­pauk­sia tä­nään­kin. ”Kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne joka päi­vä maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20). Her­ra ei ole hy­län­nyt kan­saan­sa kos­kaan, vaan ih­mi­nen on voi­nut hy­lä­tä Ju­ma­lan­sa syn­nin pe­tok­sen kaut­ta.

Her­ra pi­tää lu­pauk­sen­sa

Sil­loin, kun elä­mä ei me­ne­kään sil­lä ta­val­la kuin it­se oli­si ha­lun­nut sitä ra­ken­taa, on hyvä muis­taa: ”Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä. Ei Her­ra vit­kas­te­le täyt­tä­es­sään lu­paus­taan, vaik­ka hän joi­den­kin mie­les­tä on myö­häs­sä.” (2. Piet. 3:8–9.)

Vie­lä ker­ran on se päi­vä, jol­loin kär­si­väl­li­nen us­ko­vai­nen ih­mi­nen saa pal­kin­ton­sa, voit­to­sep­pe­leen. Elä­män kes­kel­lä on tär­ke­ää us­koa oma­koh­tai­ses­ti syn­nit an­teek­si ja elää to­dek­si Ju­ma­lan ar­moa ar­jen­kin kes­kel­lä. Täl­lä­kin het­kel­lä kan­nat­taa jää­dä us­ko­maan.

Sam­po Luuk­ko­nen

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys