JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­lan kirk­kaut­ta hei­jas­ta­mas­sa

Päivämies
Matkaevääksi
30.1.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302441720190130070000

Ke­vä­tau­rin­gon pais­ta­es­sa kirk­kaan val­kea han­ki häi­käi­see. Pi­tää si­ris­tel­lä sil­miä, et­tä nä­kö­ky­ky säi­lyy. Suo­raan au­rin­koon kat­so­mi­nen on mah­do­ton­ta.

Ju­ma­laa on Raa­ma­tus­sa ver­rat­tu au­rin­koon (Ps. 84:11). Ju­ma­laa ei ole ku­kaan näh­nyt ei­kä voi näh­dä.

Ju­ma­la ei kui­ten­kaan jät­tä­nyt ih­mis­tä pi­mey­teen. Hän lä­het­ti va­lon­sa maa­il­maan Po­jas­saan. ”Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me. Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le po­jal­le an­taa.” (Joh. 1:14.)

Ju­ma­lan lap­si saa kat­sel­la Ju­ma­lan kirk­kaut­ta kuin pei­lis­tä. Ju­ma­lan kirk­kaus il­mes­tyy hä­nen lap­sel­leen Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mis­sa. Evan­ke­liu­mi, joka saar­na­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta Py­hän Hen­gen voi­mal­la, va­lai­see kris­ti­tyn sy­dä­men.

Jo­kai­nen us­ko­vai­nen on lä­he­tet­ty saar­naa­maan Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia. Evan­ke­liu­mia saar­na­taan maa­il­mas­sa us­ko­vai­sil­le loh­du­tuk­sek­si ja us­kon voi­mak­si sekä epä­us­koi­sil­le pa­ran­nuk­sek­si, kut­suk­si Kris­tuk­sen seu­raa­mi­seen.

Tuo pal­ve­lu­vir­ka on kai­kis­ta tär­kein teh­tä­vä maa­il­mas­sa. Tah­dom­me tuo­da Ju­ma­lan sa­nan esil­le to­tuu­den­mu­kai­ses­ti, ko­ko­nai­se­na, sii­hen mi­tään li­sää­mät­tä tai sii­tä mi­tään pois ot­ta­mat­ta.

Evan­ke­liu­min saar­na ta­pah­tuu usein heik­kou­des­sa. Ul­ko­puo­lel­la ole­val­le ih­mi­sel­le kut­su­na Ju­ma­lan val­ta­kun­taan voi toi­mia jos­kus kris­ti­tyn elä­mä.

Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan näe Kris­tuk­sen kirk­kaut­ta. Raa­ma­tun il­moi­tuk­sen mu­kaan evan­ke­liu­mi on pei­tos­sa niil­tä, jot­ka jou­tu­vat ka­do­tuk­seen. He ei­vät näe Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mis­ta sä­tei­le­vää va­loa, sil­lä tä­män maa­il­man ju­ma­la on so­kais­sut epä­us­kon kaut­ta hei­dän hen­gel­li­sen nä­kö­ky­kyn­sä.

Ih­mis­ten teh­tä­vä ei kui­ten­kaan ole tuo­mi­ta ke­tään. Ku­kaan ei voi näh­dä toi­sen ih­mi­sen sy­dä­meen ja tie­tää, ke­nen sy­dän­tä Ju­ma­la val­mis­taa vas­taa­not­ta­maan Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min kirk­kaut­ta.

Ju­ma­lan lap­sen teh­tä­vä on rak­kau­del­la ja ru­kouk­sen mie­lel­lä lä­hes­tyä ja saar­na­ta evan­ke­liu­mia niin so­pi­val­la kuin so­pi­mat­to­mal­la ajal­la. Ju­ma­la, jol­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta, voi ava­ta ym­mär­ryk­sen ot­taa vas­taan us­kon lah­jan.

Elä­mäs­sä Ju­ma­lan kirk­kau­den sä­tei­ly jää usein ar­kis­ten as­ka­rei­den ja huo­lien var­joon. Myös Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja te­kee työ­tään ja saa voit­to­ja. Ajan hou­ku­tuk­set käy­vät yli­voi­mai­sek­si ja jou­dum­me syn­tei­hin. Tuos­sa ti­lan­tees­sa Ju­ma­lan kirk­kaus pe­lot­taa.

Ju­ma­lan sana kui­ten­kin ke­hot­taa tu­le­maan va­loon, ja elä­mään va­lon lap­si­na. ”Valo kas­vat­taa hy­vyy­den, oi­keu­den ja to­tuu­den he­del­miä. Pyr­ki­kää saa­maan sel­vil­le, mikä on Her­ran mie­len mu­kais­ta. äl­kää osal­lis­tu­ko pi­mey­den töi­hin: ne ei­vät kan­na he­del­mää. Tuo­kaa ne päi­vän­va­loon.” (Ef. 5:9–11.)

Ju­ma­lan kirk­kaus osoit­taa meis­sä sen, mikä ei ole Ju­ma­las­ta. Se myös puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta pa­has­ta. On tär­keä tul­la Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon, pyy­tää evan­ke­liu­mia ja saar­na­ta sitä. Jos jo­kin syn­ti pai­naa tun­nol­la, saam­me ri­pis­sä tuo­da va­loon tuon ni­mel­li­sen­kin asi­an. Evan­ke­liu­mi an­taa ilon, rau­han ja va­pau­den.

Tääl­lä us­ko­vat kat­se­le­vat Ju­ma­lan kirk­kaut­ta kuin pei­lis­tä. Tä­män ajan jäl­keen heil­le lu­vat­tu voit­to­pal­kin­to. Ker­ran on ai­ka näh­dä Ju­ma­la kas­vois­ta kas­voi­hin. Tai­vaan kirk­kau­des­sa ei tar­vi­ta au­rin­koa ei­kä kuu­ta. Siel­lä ei ole yön pi­meyt­tä, vaan Ju­ma­lan kirk­kaus va­lai­see Kris­tuk­ses­sa ikui­ses­ti. (Ilm. 21:23.)

Teks­ti: Sam­po San­dell

Ku­vi­tus­ku­va: El­me­ri Hek­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.1.2019

14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys