Os­mo Heik­ka­la

Is­ra­e­lin kan­sa oli Ju­ma­lan va­lit­tu kan­sa, jon­ka si­säl­lä eli Van­han tes­ta­men­tin ai­kai­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­ta. Syn­ti teki kui­ten­kin työ­tään tuon­kin kan­san kes­kuu­des­sa: mo­net luo­pui­vat elä­väs­tä Ju­ma­las­ta, eli­vät syn­nis­sä ja pal­ve­li­vat epä­ju­ma­lia. Elä­vä Ju­ma­lan sana ja Ju­ma­lan val­ta­kun­ta asui kui­ten­kin tuon kan­san kes­kuu­des­sa.

Pro­fee­tat va­roit­ti­vat syn­nis­tä ja Ju­ma­lan vi­has­ta, mut­ta sa­mal­la ju­lis­ti­vat ilo­sa­no­maa tu­le­vas­ta va­pah­ta­jas­ta, Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Juu­ta­lais­ten luo­pu­mus elä­väs­tä Ju­ma­las­ta joh­ti lo­pul­ta sii­hen, et­tä he ris­tiin­nau­lit­si­vat Ju­ma­lan Po­jan. Apos­to­lien ai­ka­na evan­ke­liu­mi läh­ti le­vi­ä­mään myös mui­den kan­so­jen kes­kuu­teen.

Tu­le­van sun­nun­tain ai­he on ”Her­ran pal­ve­luk­ses­sa”, ja päi­vän teks­tit ker­to­vat ope­tus­las­ten teh­tä­väs­tä ja evan­ke­liu­min le­vi­ä­mi­ses­tä kaik­ki­al­le maa­il­maan. Pro­feet­ta Je­sa­jan kir­ja on kau­niis­ti kir­joi­tet­tua teks­tiä, jon­ka vä­li­tyk­sel­lä avau­tu­vat Je­sa­jan ih­meel­li­sen tar­kat il­moi­tuk­set tu­le­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta ja Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, mut­ta myös evan­ke­liu­min ete­ne­mi­ses­tä pa­ka­na­kan­so­jen kes­kuu­teen: ”Minä saa­vun ko­ko­a­maan kaik­ki kan­sat ja kie­let, ja kaik­ki tu­le­vat ja nä­ke­vät kirk­kau­te­ni. Ja hei­dän kes­kel­lään minä teen ih­meen ja hei­dän jou­kos­taan lä­he­tän eloon jää­nei­tä vie­rai­den kan­so­jen luo – – jot­ka ei­vät ole kuul­leet mi­nus­ta pu­hut­ta­van ei­vät­kä näh­neet mi­nun kirk­kaut­ta­ni. Nuo, jot­ka läh­te­vät, ker­to­vat vie­rai­den kan­so­jen kes­kuu­des­sa mi­nun kirk­kau­des­ta­ni.” (Jes. 66:18–19.)

Olen kuul­lut ja lu­ke­nut SRK:n jul­kai­suis­ta ker­to­muk­sia niis­tä ta­pah­tu­mis­ta, joi­den seu­rauk­se­na Ju­ma­lan elä­vä sana on le­vin­nyt uu­sil­le alu­eil­le esi­mer­kik­si Af­ri­kas­sa, Aa­si­as­sa ja Ete­lä-Ame­ri­kas­sa. Näis­sä ker­to­muk­sis­sa ku­vas­tuu ih­meel­li­nen Ju­ma­lan joh­da­tus ja rak­kaus kaik­kia syn­ti­siä koh­taan, riip­pu­mat­ta taus­tois­ta ja kan­sal­li­suu­des­ta. Mo­nis­ta maa­il­man val­ti­ois­ta löy­tyy ny­ky­ään pie­ni mut­ta elä­vä Hy­vän Pai­me­nen lam­mas­lau­ma.

Kun Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­set ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia, hän sa­noi: ”Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni” (Matt 28:19). Olen miet­ti­nyt, on­ko näi­den poik­keu­sai­ko­jen yk­si tar­koi­tus ol­lut, et­tä tä­mä­kin teh­tä­vä kir­kas­tui­si ja voi­mis­tui­si en­ti­ses­tään. Ny­ky­tek­niik­ka mah­dol­lis­taa Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­sen vaik­ka maa­pal­lon toi­sel­la puo­lel­la re­aa­li­a­jas­sa.

Kun em­me ole saa­neet ko­koon­tua yh­teen sa­nan­kuu­loon, on yhä use­am­mil­la paik­ka­kun­nil­la lä­he­tet­ty seu­ra­pu­hei­ta in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä. Toki useim­mat lä­he­tyk­set ovat ol­leet suo­men­kie­li­siä, mut­ta myös mo­nil­la muil­la kie­lil­lä ju­lis­te­taan tänä päi­vä­nä Ju­ma­lan sa­naa. Voi­daan hy­vin to­de­ta, et­tä nyt to­teu­tuu se, mis­tä Jee­sus ker­toi ope­tus­lap­sil­le yh­te­nä lo­pun ajan merk­ki­nä: ”Tämä val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi ju­lis­te­taan kaik­ki­al­le maa­il­maan, kai­kil­le kan­soil­le to­dis­tuk­sek­si” (Matt 24:14).

Evan­ke­liu­min työ kuu­luu kai­kil­le Ju­ma­lan lap­sil­le. Olem­me kaik­ki Her­ran pal­ve­luk­ses­sa. Jee­sus jät­ti syn­nin­pääs­tön avai­met kai­kil­le Ju­ma­lan lap­sil­le, pie­nim­mäs­tä suu­rim­paan. Muis­ta­kaam­me nämä Jaa­ko­bin sa­nat: ”Niin tie­tä­kää tämä: joka pa­laut­taa syn­ti­sen har­ha­tiel­tä, pe­las­taa hä­net kuo­le­mas­ta ja peit­tää pal­jot­kin syn­nit” (Jaak. 5:20). Voi­man ja sa­nat tä­hän työ­hön saam­me Ju­ma­lal­ta, jol­le myös kuu­luu kaik­ki kun­nia työn tu­lok­sis­ta.