Ju­ma­la loi ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan luo­maan­sa maa­il­maa. Tätä kut­su­mus­ta voi to­teut­taa te­ke­mäl­lä työ­tä hy­väl­lä mie­lel­lä, Lut­he­rin mu­kaan niin kuin Ju­ma­lal­le.

Elä­mään si­säl­ty­vä työ kas­vat­taa vel­vol­li­suu­den­tun­toa ja ky­kyä huo­leh­tia asi­ois­ta. Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­siä saa­vat kaik­ki pal­vel­la omil­la lah­joil­laan. Täl­lä ta­val­la teh­dään myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä.

Ju­ma­la on an­ta­nut eri­tyi­sen il­moi­tuk­sen, Raa­ma­tun sa­nan, jos­sa ker­ro­taan tai­vaal­li­ses­ta aar­tees­ta. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan: ”Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den” (Joh. 20:31). Pie­ta­ri ver­taa Ju­ma­lan sa­naa lamp­puun, joka va­lai­see tien ja näyt­tää suun­nan.

Jee­sus an­toi seu­raa­jil­leen teh­tä­vän: vie­dä evan­ke­liu­min sa­no­maa eteen­päin. Hä­nen käs­kyn­sä mu­kai­ses­ti kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. (Luuk. 24:47.)

Ju­ma­la joh­taa val­ta­kun­tan­sa työ­tä omal­la ajal­laan ja ta­val­laan kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa. Vii­me vuo­si­na on avau­tu­nut uu­sia työ­mah­dol­li­suuk­sia eri puo­lil­le maa­il­maa. Ih­mi­sil­lä on vie­lä sa­nan näl­kä.

Työn laa­jen­tu­es­sa Raa­ma­tun sa­nat ovat ajan­koh­tai­set: ”Eloa on pal­jon, mut­ta työ­vä­keä vä­hän. Ru­koil­kaa siis elon Her­raa, et­tä hän an­tai­si työ­vä­keä elo­vai­ni­oon­sa.” (Luuk. 10:2.) On­ko tämä työ niin tär­ke­ää, et­tä va­paa-ai­ka uh­ra­taan sen eteen?

Ar­vok­kai­na pi­de­tyt asi­at vaih­te­le­vat eri ih­mi­sil­lä. Ju­ma­lan edes­sä jo­kai­sen elä­mä on ai­nut­laa­tui­nen ja yh­tä ar­vo­kas. Ku­kin ra­ken­taa omaa elä­mään­sä niis­tä läh­tö­koh­dis­ta, jot­ka on an­net­tu. Mo­net ovat ko­ke­neet Ju­ma­lan siu­nauk­sen, jon­ka evan­ke­liu­min työ tuo mu­ka­naan.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön kut­su­taan. Työ­hön osal­lis­tu­mi­sen läh­tö­koh­ta ei ole it­se­käs hyö­ty­a­jat­te­lu, vaan kut­su­mus ja ke­ho­tus vie­dä evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa eteen­päin. Se ei ole an­si­o­työ­tä, vaan lah­jo­jen an­ta­mis­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn käyt­töön.

Näis­sä pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä ei ta­voi­tel­la maa­il­man vaan Ju­ma­lan kun­ni­aa. Ju­ma­lan lap­si on pe­las­tet­tu pal­ve­le­maan. Raa­mat­tu opet­taa, et­tä kaik­ki lei­vis­kät on tar­koi­tet­tu enen­net­tä­vik­si. Kris­ti­tyil­lä on ter­ve vas­tuu an­net­tu­jen teh­tä­vien hoi­dos­ta.

Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin minä lä­he­tän tei­dät (Joh. 20:21). Ope­tus­lap­set kut­sut­tiin evan­ke­liu­min työ­hön Jee­suk­sen esi­mer­kin mu­kaan. Hei­tä ei lä­he­tet­ty il­man val­ta­kir­jaa tä­hän ku­nin­kaal­li­seen työ­hön.

Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, et­tä Jee­sus käs­ki ope­tus­las­ten odot­taa, kun­nes hei­dät pu­e­taan voi­mal­la kor­keu­des­ta (Luuk. 24:49). Näin Ju­ma­lan lap­set ovat Ju­ma­lan puo­les­ta lä­het­ti­läi­tä, Py­hän Hen­gen val­ta­kir­ja mu­ka­naan he kuu­lut­ta­vat evan­ke­liu­min sa­no­maa.

Työ­hön kut­su­ja­na on kaik­kien lah­jo­jen an­ta­ja, joka on lu­van­nut siu­na­ta työ­tä. Siu­nauk­sen saa ko­kea hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti, kun evan­ke­liu­min sa­no­ma roh­kai­see us­ko­maan. Työn kaut­ta voi myös var­jel­tua mo­nel­ta pa­hal­ta ja saa­da mat­ka­ys­tä­viä.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn läh­tö­koh­ta­na on us­kos­ta syt­ty­vä rak­kaus, halu pal­vel­la Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa. Sil­loin työ ra­ken­taa seu­ra­kun­taa ja lu­jit­taa kris­tit­ty­jä us­kos­sa, rak­kau­des­sa ja hy­vis­sä

te­ois­sa.

Tesk­ti: Ol­li Lohi

Ku­vi­tus­ku­va: Kari Ven­ga­sa­ho

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 6.2.2019