JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ker­ta­kaik­ki­nen uh­ri

Matkaevääksi
1.4.2020 6.10

Juttua muokattu:

31.3. 11:11
2020033111114020200401061000
Sinivuokot

Sinivuokot

Anita Keränen

Sinivuokot

Sinivuokot

Anita Keränen

Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Ker­ro­taan, et­tä äi­ti ja kuu­si­vuo­ti­as poi­ka pa­la­si­vat kir­kos­ta pit­kä­nä­per­jan­tai­na. Lap­si ky­se­li äi­dil­tään, on­ko sama Jee­sus, joka oli jou­lu­na sei­mes­sä hei­nien pääl­lä, nyt ris­tin pääl­lä. Las­ta oli jär­kyt­tä­nyt se, et­tä se Jee­sus otet­tiin kiin­ni ja et­tä hän it­ki puu­tar­has­sa, so­ti­laat löi­vät hä­net nau­loil­la ris­til­le ja hän tun­si ki­pua, huu­si isää ja it­ki. Äi­ti va­kuut­ti lap­sel­le, et­tä se on sama Jee­sus.

Erääs­sä toi­ses­sa per­hees­sä lap­sis­ta van­hin oli kuul­lut päi­vä­ker­hos­sa opet­ta­jan se­los­tuk­sen sa­mas­ta ta­pah­tu­mas­ta. Kun hän tuli ko­tiin, hän ker­toi nuo­rem­mil­le si­sa­ruk­sil­leen, mis­tä ker­hos­sa oli pu­hut­tu.

Lo­puk­si hän oli to­me­ras­ti to­den­nut: ”Se ei ole ta­ri­na. Se on asia.” Lap­sen us­kol­la hän oli val­mis vah­vis­ta­maan, et­tä se oli ta­pah­tu­nut to­si­a­sia.

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja on ot­ta­nut Jee­suk­sen uh­ri­kuo­le­maa ku­vaa­maan Van­han tes­ta­men­tin uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen. Sii­nä yli­pap­pien tuli uh­ra­ta Ju­ma­lal­le en­sin omien syn­tien­sä puo­les­ta ja sen jäl­keen koko kan­san syn­tien puo­les­ta. Pa­pit­kin oli­vat ih­mi­siä. Hei­tä koh­ta­si kuo­le­ma ku­ten mui­ta­kin. Ti­lal­le tuli uu­sia pap­pe­ja, jot­ka jat­koi­vat pe­rin­tei­tä Ju­ma­lan sää­dös­ten mu­kaan.

Jee­sus oli eri­lai­nen yli­pap­pi. Hä­nes­tä sa­man kir­jeen kir­joit­ta­ja oli to­den­nut: ”Kos­ka meil­lä siis on suu­ri yli­pap­pi, joka on kul­ke­nut läpi tai­vai­den, Jee­sus, Ju­ma­lan Poi­ka, py­sy­kääm­me täs­sä tun­nus­tuk­ses­sa. Mei­dän yli­pap­pim­me­han jos ku­kaan ky­ke­nee ym­mär­tä­mään va­ja­vuuk­si­am­me, sil­lä hän­tä on ko­e­tel­tu kai­kes­sa sa­mal­la ta­voin kuin mei­tä­kin ko­e­tel­laan, hän vain ei lan­gen­nut syn­tiin.” (Hepr. 4:14–15.)

Jee­sus oli ”pyhä, vi­a­ton ja tah­ra­ton” (Hepr. 7:26). Hä­net oli ero­tet­tu syn­ti­sis­tä ja ko­ro­tet­tu tai­vai­ta kor­ke­am­mal­le. Sik­si hä­nen ei tar­vin­nut uh­ra­ta omien syn­tien­sä so­vit­ta­mi­sek­si. Pro­feet­ta Je­sa­ja oli en­nus­ta­nut: ”Hän an­toi it­sen­sä kuo­le­mal­le alt­tiik­si ja hä­net lu­et­tiin ri­kol­lis­ten jouk­koon. Hän ot­ti kan­taak­seen mo­nien syn­nit, hän pyy­si pa­han­te­ki­jöil­leen ar­moa." (Jes. 53:12.)

Näin to­teu­tui Ju­ma­lan jo pa­ra­tii­sis­sa an­ta­ma lu­paus Mes­si­aas­ta, joka tu­li­si maan pääl­le is­ke­mään murs­kak­si käär­meen pään eli voit­ta­maan sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan (1. Moos. 3:15). Je­sa­ja oli myös en­nus­ta­nut: ”Mut­ta Her­ra pani mei­dän kaik­kien syn­ti­ve­lan hä­nen kan­net­ta­vak­seen. Hän­tä pii­nat­tiin, ja hän alis­tui sii­hen, ei hän suu­tan­sa avan­nut.” (Jes. 53:6–7.)

Ju­ma­lan Po­jan an­ta­mas­sa uh­ris­sa ko­ros­tuu sen ai­nut­ker­tai­suus. Hep­re­a­lais­kir­je käyt­tää sa­naa ”ker­ta­kaik­ki­nen”. Se esiin­tyy use­as­sa eri ja­kees­sa (4:27, 9:12 ja 10:10).

Uu­sim­paan raa­ma­tun­kään­nök­seen on otet­tu sana ”ai­nut­ker­tai­nen”, joka myös ku­vaa Jee­suk­sen uh­rin ai­nut­laa­tui­suut­ta. Se poik­ke­si ai­van oleel­li­ses­ti Van­han tes­ta­men­tin uh­reis­ta.

Kei­jo Nis­si­lä on kir­jas­saan Kat­so­kaam­me us­kon al­ka­jaan ja täyt­tä­jään (2015) to­den­nut sen mer­kit­se­vän, et­tä Jee­suk­seen us­ko­vat "ei­vät tar­vit­se enää mi­tään muu­ta uh­ria”. Niin täy­del­li­nen on Jee­suk­sen an­ta­ma uh­ri.

18.9.2020

Syn­tim­me ovat meil­le lii­an ras­kaat, mut­ta sinä an­nat ne an­teek­si. Au­tu­as se, jon­ka sinä va­lit­set! Hän saa tul­la luok­se­si ja asua py­hä­kös­sä­si. Ps. 65:4–5

Viikon kysymys