JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Kes­tä­vyys us­kon ko­et­te­le­muk­sis­sa

Päivämies
Matkaevääksi
29.3.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:12
2020010111125320170329070000

Seu­rois­sa usein täh­den­ne­tään sitä, mik­si kan­nat­taa kil­voi­tel­la Ju­ma­lan lap­se­na. Syy on se, et­tä us­kon kaut­ta pe­ri­tään ian­kaik­ki­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Us­ko tuo mu­ka­naan ajal­li­sen­kin elä­män siu­nauk­sen, mut­ta en­si si­jas­sa us­ko an­taa elä­vän toi­von pää­sys­tä Kris­tuk­sen luok­se tai­vaan kun­ni­aan. Apos­to­li ni­mit­tää sitä kirk­kau­den toi­vok­si. Paa­va­li sa­noo va­kuut­ta­vas­ti it­ses­tään ja us­ko­nys­tä­vis­tään: ”Me tie­däm­me, et­tä vaik­ka tämä mei­dän maal­li­nen ma­jam­me ha­jo­te­taan­kin maa­han, meil­lä on asu­mus Ju­ma­lal­ta, ian­kaik­ki­nen maja tai­vais­sa, joka ei ole kä­sin teh­ty” (2. Kor. 5:1).

Us­ko tuo loh­tua

Olen usein ko­ke­nut us­ko­vai­sen ih­mi­sen, eri­to­ten nuo­ren, hau­ta­jai­sis­sa, kuin­ka us­ko tuo sy­vän loh­du­tuk­sen. Näis­sä ti­lan­teis­sa us­ko vah­vis­tuu ja Ju­ma­lan lap­seu­den ar­vo ko­ros­tuu.

Maa­il­mas­ta on läh­det­tä­vä tyh­jä­nä: mi­tään, mitä tääl­lä omis­ti, kun­ni­aa ja mai­net­ta myö­ten, ei saa mu­kaan. Elä­vä us­ko kan­taa ajan ra­jan tuol­le puo­len. Sen lu­paus an­taa jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­von us­kos­sa nuk­ku­nei­den kans­sa. Kris­tuk­sen­kin, lu­nas­ta­jan ja Va­pah­ta­jan, saa näh­dä kas­vois­ta kas­voi­hin.

Us­kon lah­ja saa­daan ar­mos­ta

Us­ko ja sen kaut­ta Ju­ma­lal­le kel­paa­vai­suus eli van­hurs­kaus ovat lah­jois­ta suu­rim­pia. Ne saa­daan ar­mos­ta. Kun Mart­ti Lut­he­ril­le avau­tui us­kon aar­re, hän to­te­si, et­tä van­hurs­kaut­ta ei saa­da ra­hal­la, ei hy­vil­lä te­oil­la ei­kä mil­lään ih­mi­sen an­si­oil­la.

Ju­ma­la lah­joit­taa van­hurs­kau­den Kris­tuk­seen us­ko­mi­sen kaut­ta. Kris­tuk­sen lu­nas­tus­te­ko on ai­noa riit­tä­vä mak­su syn­neis­tä. Ih­mis­tä ei ole lu­nas­tet­tu syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta kul­lal­la ei­kä ho­pe­al­la vaan Kris­tuk­sen kal­liil­la ve­rel­lä. Us­kon­van­hurs­kau­den pe­ri­aa­te on: ih­mi­nen tu­lee van­hurs­kaak­si ”yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen täh­den.”

Us­ko­vai­sen toi­vo ei ole tur­ha

Kun apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti Roo­man us­ko­vai­sil­le kir­jeen, hän pu­hui ko­et­te­le­muk­sis­ta, ah­dis­tuk­sis­ta ja vai­vois­ta. Hän ei puhu ajal­li­sen elä­män ko­et­te­le­muk­sis­ta, vaan us­kon ja sen tun­nus­ta­mi­sen tuo­mis­ta vai­vois­ta.

Hän kui­ten­kin kir­joit­ti us­ko­vais­ten jopa rie­muit­se­van ah­din­gos­ta tie­tä­es­sään sen saa­van ai­kaan kes­tä­vyyt­tä. ”Kes­tä­vyys aut­taa sel­viy­ty­mään ko­e­tuk­ses­ta ja ko­e­tuk­ses­ta sel­viy­ty­mi­nen an­taa toi­voa. Ei­kä toi­vo ole tur­ha, sil­lä Ju­ma­la on vuo­dat­ta­nut rak­kau­ten­sa mei­dän sy­dä­miim­me an­ta­mal­la meil­le Py­hän Hen­gen.” (Room. 5:3–5.)

Us­kon rin­nal­la muu kal­pe­nee

Täs­sä maa­il­mas­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja sen kan­sa­lai­suus ei­vät ole ko­vin kor­ke­as­sa kurs­sis­sa. Us­kon tun­nus­ta­mi­nen voi tuo­da vai­vo­ja ja ah­dis­tus­ta­kin.

Apos­to­li sa­noo rie­muit­se­mi­sen ai­heek­si us­koon liit­ty­vät vai­vat. Ei­vät­kö ne päin­vas­toin usein ai­heu­ta mur­het­ta, voi­mat­to­muut­ta ja vä­sy­mys­tä? Ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä us­kon lah­jan suu­ruus saat­taa unoh­tua.

Paa­va­lin pu­heen taus­ta­na on­kin us­kon lah­jan mer­ki­tys. Kun ih­mi­nen on löy­tä­nyt Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, saa­nut kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si ja rau­han ja kirk­kau­den toi­von sy­dä­meen­sä, kaik­ki kal­pe­nee sen rin­nal­la. ”Minä päät­te­len, et­tei­vät ny­kyi­sen ajan kär­si­myk­set ole mi­tään sen kirk­kau­den rin­nal­la, joka vie­lä on il­mes­ty­vä ja tu­le­va osak­sem­me” (Room. 8:18).

Ju­ma­lan lap­sen oi­kea isän­maa on tai­vaas­sa. Tääl­lä hän on vie­ras ja muu­ka­lai­nen us­kon­sa täh­den. Tä­män muis­ta­en ol­kaam­me kil­voi­tuk­ses­sam­me kär­si­väl­li­siä odot­ta­es­sam­me toi­von täyt­ty­mis­tä.

Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.3.2017

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys