JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ki­vut on kan­net­tu

Päivämies
Matkaevääksi
17.4.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443120190417070000

Erää­nä hel­mi­kuun lau­an­tai­na is­tuin sai­raa­las­sa hy­vän ys­tä­vän vuo­teen vie­res­sä. Sai­raal­la ei ol­lut enää pit­käs­ti mat­kaa tääl­lä ajas­sa. Hän oli lä­het­tä­nyt ly­hy­en teks­ti­vies­tin ja pyy­tä­nyt käy­mään. Vies­tin lo­pus­sa luki: ”Pi­ka­ri mu­kaan!”

Olin lau­la­nut en­sin Sii­o­nin lau­lus­ta: ”Ei siel­lä huo­let saa­vu­ta, ei vir­ta kyy­nel­ten. On voi­tet­tu jo kuo­le­ma, on elo ikui­nen.” (SL 286:2.) Eh­tool­li­nen oli nau­tit­tu. Tuo mi­nua nuo­rem­pi mies is­tui rau­hal­li­se­na ja le­vol­li­se­na vuo­teel­laan. Va­ka­va sai­raus ei juu­ri nä­ky­nyt pääl­le­päin. Hen­gi­tys oli vai­ke­aa.

Hy­väs­tel­les­sä­ni kym­me­nien vuo­sien ajal­ta tut­tua ys­tä­vää mi­nun oli vai­kea kät­keä lii­ku­tus­ta­ni. Tie­sin, et­tä tämä oli­si vii­mei­nen ta­paa­mi­sem­me tääl­lä. Aje­lin ko­tiin su­mui­sin sil­min. On­nek­si mat­ka oli mel­ko pit­kä. Rei­lun vuo­ro­kau­den ku­lut­tua to­teu­tui­vat tuon lau­lun sa­nat.

Pari viik­koa myö­hem­min lau­an­tai-il­ta­na tuli vies­ti, et­tä eräs lap­sen­lap­sem­me oli jou­tu­nut yl­lät­tä­en sai­raa­laan. Em­me voi­neet muu­ta kuin ase­tel­la sor­mi­am­me ris­tiin. Val­mis­te­lin aa­muk­si kirk­ko­saar­naa. Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ker­rot­tiin äi­dis­tä, joka ane­li hel­lit­tä­mät­tö­mäs­ti Jee­suk­sel­ta apua, kos­ka hä­nen tyt­tä­ren­sä oli sai­raa­na.

Pit­kin yö­tä he­räi­lin sa­maan tus­kai­seen huo­leen, mi­ten se poi­ka siel­lä sai­raa­las­sa sel­vi­ää. Mie­tin myös omaa sel­vi­ä­mis­tä­ni aa­mu­kir­kos­sa. Voi­sin­ko mi­nä­kin huu­taa kes­ken saar­nan, ku­ten tuo äi­ti: ”Her­ra, Daa­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua”? En voi­si. Oli vain heik­ko luot­ta­mus sii­hen, et­tä Tai­vaan Isä tie­tää ja nä­kee, kuu­lee ja aut­taa.

Hil­jai­sel­la vii­kol­la ker­ra­taan Jee­suk­sen kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Eräs pu­hu­ja muis­te­li ker­ran seu­rois­sa, kuin­ka vai­ke­aa hä­nen oli ol­lut lap­se­na kuun­nel­la pu­het­ta Jee­suk­sen ris­tin ties­tä ja Gol­ga­tan ta­pah­tu­mas­ta. Pie­ni mie­li oli ky­sel­lyt, mik­si Ju­ma­la sal­li täl­lais­ta omal­le po­jal­leen. Ju­ma­lan suun­ni­tel­ma tun­tui epä­oi­keu­den­mu­kai­sel­ta.

Pro­feet­ta Je­sa­jal­le Ju­ma­la oli näyt­tä­nyt se­li­tyk­sen ja vas­tauk­sen näi­hin ky­sy­myk­siin. Tuo hyl­jek­sit­ty, hal­vek­sit­tu, ih­mis­ten tor­ju­ma ki­pu­jen mies, jos­ta kaik­ki kään­si­vät kat­seen­sa pois, kan­toi­kin luo­tu­jen­sa ki­vut. Hän ot­ti omak­si taa­kak­seen sai­rau­det.

Ju­ma­la sal­li, et­tä hä­nen Poi­kan­sa kär­si ran­gais­tuk­sen, jot­ta kai­kil­la ih­mi­sil­lä oli­si rau­ha sy­dä­mes­sä, myös sil­loin, kun on kul­ke­mas­sa kuo­le­man ra­jan ylit­se. Kuo­le­man het­keä ei tar­vit­se pe­lä­tä, kun Va­pah­ta­ja on kul­ke­nut sen­kin ra­jan yli en­nen mei­tä. Vir­ren ru­noi­li­ja on asi­an il­mais­sut näin: ”Tai­vaas­sa on val­mii­na nään­ty­neel­le rau­han maja. Port­ti­na on kuo­le­ma, sii­tä kul­jit Va­pah­ta­ja. Sii­tä myös­kin mi­nua ko­tiin ker­ran ta­lu­ta.” (VK 623:6.)

Usein jo tääl­lä ajas­sa, mut­ta täy­del­li­ses­ti ker­ran ajan ra­jan tuol­la puo­lel­la, to­teu­tuu pro­feet­ta Je­sa­jan kaut­ta Ju­ma­lan an­ta­ma lu­paus: ”Ah­dis­tuk­sen­sa jäl­keen hän nä­kee va­lon, ja Ju­ma­lan tun­te­mi­nen ra­vit­see hä­net” (Jes. 53:11).

Teks­ti: Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.4.2019

5.8.2020

Ju­ma­lan sana on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me. Hepr. 4:12

Viikon kysymys