JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Koh­ti tai­vaan rie­mua

Matkaevääksi
30.10.2019 6.14

”Kat­so, mi­nä­luon uu­den tai­vaan ja uu­den maan. Men­nei­tä ei enää muis­tel­la, ne ei­vät nou­se mie­leen. Ei, vaan te saat­te iloi­ta ja rie­mui­ta ai­na ja ikui­ses­ti sii­tä, mitä minä luon. Kat­so, ilon kau­pun­gik­si minä luon Je­ru­sa­le­min, teen rie­muit­se­vak­si sen kan­san. Ja minä rie­muit­sen Je­ru­sa­le­mis­ta, iloit­sen kan­sas­ta­ni. Ei siel­lä enää kuu­lu it­kun ään­tä, ei va­li­tus­ta.” (Jes. 65:17–19.)

Ju­ma­lan lap­sen elä­mään kuu­luu tai­vas­toi­vo. Toi­vo sii­tä, et­tä ker­ran kaik­ki ajan vai­vat jää­vät taak­se, kun va­ja­vai­nen ja syn­ti­nen ruu­mis hau­da­taan, ja sie­lu pää­see ian­kaik­ki­seen iloon tai­vaan ko­tiin. Ju­ma­lan sana lu­paa täl­lai­sen osan us­ko­vai­sel­le ih­mi­sel­le ajal­li­sen elä­män jäl­keen. Jee­sus ker­toi vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta ope­tus­lap­sil­leen: ”Sit­ten ku­nin­gas sa­noo oi­ke­al­la puo­lel­laan ole­vil­le: ’Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti.’” (Matt. 25:34.)

Tai­vaas­ta ker­ro­taan­Raa­ma­tus­sa hy­vin vä­hän, mut­ta mo­nes­ta koh­das­ta käy kirk­kaas­ti il­mi, et­tä siel­lä on hyvä ol­la: ”Kui­ten­kin minä saan ai­na ol­la luo­na­si, sinä pi­dät kä­des­tä­ni kiin­ni. Sinä joh­da­tat mi­nua tah­to­si mu­kaan, ja vii­mein sinä nos­tat mi­nut kun­ni­aan. Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut, sinä olet ai­noa tur­va­ni maan pääl­lä. Vaik­ka ruu­mii­ni ja sie­lu­ni nään­tyy, Ju­ma­la on kal­li­o­ni, mi­nun osa­ni ian­kaik­ki­ses­ti.” (Ps. 73:23–26.)

Tai­vaan iloa em­me voi kos­kaan tääl­lä maan pääl­lä kä­sit­tää. Jos­kus kui­ten­kin tun­tuu, et­tä saa ai­van kuin lai­das­ta mais­taa tai­vaan iha­nuut­ta jo tääl­lä ajas­sa, kun kiu­sat­tu­na ja syn­ti­se­nä saa us­koa kaik­ki ar­mos­ta an­teek­si. Us­ko­vai­ses­ta ih­mi­ses­tä huo­kuu usein myös ulos­päin ih­meel­li­nen ilo ja rau­ha, joka ei jää huo­maa­mat­ta.

Py­häin­päi­vä­nä muis­tel­laan pois­nuk­ku­nei­ta. Mo­net rak­kaat lä­hei­set ovat jo pääs­seet pe­ril­le. Veik­ko-eno­ni­kin, jon­ka maal­li­nen mat­ka päät­tyi hil­jat­tain, saa nyt naut­tia ikuis­ta rau­haa ja le­poa. Hän on La­sa­ruk­sen ta­voin tur­vas­sa Aab­ra­ha­min hel­mas­sa. ”Näl­kä ei hei­tä enää vai­vaa, ei jano, enää ei hei­tä pol­ta au­rin­ko ei­kä paah­ta­va hel­le. Ka­rit­sa, joka on val­tais­tui­men edes­sä, kait­see hei­tä ja vie hei­dät elä­män ve­den läh­teil­le, ja Ju­ma­la pyyh­kii hei­dän sil­mis­tään kaik­ki kyy­ne­leet.” (Ilm. 7:16–17.)

Ju­ma­la loi­ih­mi­sen tai­vas­ta var­ten. Syn­tiin­lan­kee­mus ai­heut­ti kui­ten­kin sen, et­tä ih­mi­sen osak­si tuli tais­te­lu kol­mi­liit­tois­ta vi­hol­lis­ta – omaa li­haa, maa­il­maa ja sie­lun­vi­hol­lis­ta – vas­taan. Olem­me heik­ko­ja ja syn­tiin tai­pu­vai­sia, mut­ta saam­me us­kol­la omis­taa an­teek­si­an­ta­muk­sen ilo­sa­no­man, yk­sin ar­mos­ta, il­man omia an­si­oi­ta. Sen voi­mal­la jak­sam­me kat­soa roh­ke­as­ti ja luot­ta­vas­ti eteen­päin, mää­rän­pää­tä koh­ti. ”Me tie­däm­me, et­tä vaik­ka tämä mei­dän maal­li­nen telt­ta­ma­jam­me pu­re­taan­kin, Ju­ma­lal­la on tai­vaas­sa mei­tä var­ten ikui­nen asun­to, joka ei ole ih­mis­kät­ten työ­tä” (2. Kor. 5:1). Sin­ne pää­se­vät kaik­ki, joi­den nimi on kir­joi­tet­tu elä­män kir­jaan tai­vaas­sa. Sin­ne mi­nä­kin ha­lu­an ker­ran pääs­tä.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­lu­te­taan kut­sua tai­vas­tiel­le vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä. An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia tar­jo­taan jo­kai­sel­le, joka ha­lu­aa sen us­kol­la vas­taan ot­taa. ”Tai­vaan iloa, tai­vaan rie­mua ei voi­da ku­vail­la. Kaik­ki sa­nat ovat köy­hät ker­to­maan tai­vaas­ta, sen juh­la­rie­mus­ta, oi Her­ra Se­ba­ot!” (VK 618:4)

Os­mo Heik­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.11.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Mar­ket­ta Lu­mi­jär­vi

18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys