KUVA: HEIKKI VUONOKARI
KUVA: HEIKKI VUONOKARI
Viime aikojen mullistuksissakin saamme uskoa, toivoa ja luottaa Jumalan johdatukseen.
Viime aikojen keskustelua on hallinnut kaksi aihetta. Toinen on ollut keskustelu Suomen talouden tilasta ja toinen pakolaiskriisistä. Meidän hyvään tottuneiden suomalaisten on vaikea ymmärtää sitä, että joudumme ainakin väliaikaisesti tinkimään nykyisestä elintasostamme.
Rakennemuutoksen johdosta vähentyneet tulot eivät riitä kattamaan nykyisen elintasomme mukaisia menojamme. Ymmärryksemme tahtoo loppua viimeistään silloin, kun joudumme tinkimään henkilökohtaisista eduistamme.
Yllättäen olemme joutuneet samaan aikaan todistamaan suurimpia kansainvaelluksia toisen maailmansodan jälkeen. Ne ulottuvat myös tänne kauas pohjoiseen. Ihmiset pakenevat sodan ja väkivallan jaloista etsien turvapaikkaa varsin rauhalliselta Euroopan mantereelta.
Apua tarvitseville
Tähän mennessä jo puoli miljoonaa ihmistä on saapunut Eurooppaan. Suomeenkin tulijoiden määrä on moninkertaistunut aikaisempaan verrattuna. Ne, jotka ovat selvinneet määränpäähän, ovat tehneet hengenvaarallisen matkan. Tuhannet ovat menehtyneet matkalla etsiessään turvallisempaa kotia.
Pakolaiskriisi muistuttaa meitä suomalaisia siitä, kuinka hyvää aikaa olemme saaneet elää. Meiltä kysytään, miten suhtaudumme hädän keskeltä tuleviin ihmisiin ja haluammeko auttaa inhimillistä hätää kärsiviä. Muistammeko niitä vaikeuksiamme, joita itse olemme joutuneet kokemaan oman elämämme ja kansamme historian varrella? Osaammeko itse tyytyä vähempään?
Yllättävää on, että turvapaikan hakijoiden keskeiseksi paikaksi Suomessa on tullut Suomen ja Ruotsin välinen raja pohjoisessa Torniossa. Toisaalta rajaa on kutsuttu maailman turvallisimmaksi rajaksi.
Uusi kotimaa
Jumalan lapselle matkalla olo ei ole outoa, eivät myöskään matkan vastoinkäymiset, paineet ja monet vaarat. Olemme matkalla olevaa kansaa. ”Kuljemme kohti uutta isänmaata, nyt sitä kaukaa katselemme. Matkalla meitä kantaa lupaus, me siihen turvaamme ja iloitsemme.” Näin laulamme rakkaassa Siionin laulussa.
Vaikka olemme täällä vieraita ja muukalaisia, päämäärä siintää silmissämme. Kaikki entiset pyhätkin ovat kilvoitelleet samaa määränpäätä kohti. Sama usko, toivo ja lupaus johti myös heitä Herran kansan lepoon. Uudessa kirjassamme Katsokaa uskon alkajaan ja täyttäjään tiivistetään uskon salaisuus näin: usko toivoo, usko näkee ja usko ymmärtää.
Voimaa lupauksista
Raamattu kertoo uskon esikuvasta Abrahamista, joka ei epäillyt, vaan uskoi ja sai voiman Jumalan lupauksista. Tämän lupauksen voi omistaa jokainen, joka uskoo, riippumatta siitä, mistäpäin maailmaa on kotoisin. Apostoli Pietari kirjoittaa, että meitä ei ole lunastettu katoavalla kullalla ja hopealla, vaan kalliilla Kristuksen sovintoverellä.
Kun Jumala kirkastaa ihmiselle uskoksi sen, että Kristuksen työ on tehty hänen puolestaan ja hän kuulee Jeesuksen seuraajilta Jumalan valtakunnan suloisen syntien anteeksiantamuksen evankeliumin, sydämeen tule vapaus, ilo ja rauha. Joka uskoo, saa Jumalalta ihmeellisen voiman tulla Jumalan lapseksi.
Rauhan ääni
Meitä matkalla olevia profeetta neuvoo Herran suulla (Jer. 6:16–17): Ottakaa oppia menneistä ajoista, kulkekaa entisiä teitä, niin te löydätte sielullenne rauhan ja levon. Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanon teille: Kuunnelkaa torven ääntä!
Profeetta tarkoittaa sitä, että matkalla ollessammekin saamme olla turvakaupungissa, jossa rauhan torvi palvelijoiden suulla kuuluttaa meille hyvää sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta: sinä pelkäävä, kiusattu ja syntinen ihminen, ole hyvässä turvassa, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Veljeni ja sisareni, me olemme jo maailman turvallisimmalla rajalla!
Markku Seppänen
Julkaistu Päivämiehessä 7.10.2015.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys