JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Kristus on Jumalan kuva

Päivämies
Matkaevääksi
30.7.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:45
2020010123450220140730000000

Jee­sus oli va­el­ta­nut ope­tus­las­ten­sa kans­sa Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­an alu­eel­le. Mat­kal­la hän ky­se­li op­pi­lail­taan ih­mis­ten kä­si­tyk­siä hä­nes­tä. Nämä ker­toi­vat: ”Tois­ten mie­les­tä sinä olet Jo­han­nes Kas­ta­ja ja tois­ten mie­les­tä Elia.” Sit­ten Jee­sus koh­dis­ti sa­nan­sa omil­leen: ”En­tä te? Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?” Pie­ta­ri tun­nus­ti: ”Sinä olet Mes­si­as.” Nyt Jee­sus al­koi avoi­mes­ti ker­toa, mitä hä­nel­le tu­lee ta­pah­tu­maan Je­ru­sa­le­mis­sa pää­si­äis­juh­lan ai­ka­na. Ope­tus­lap­set ei­vät ym­mär­tä­neet sa­naa­kaan, ja eri­tyi­ses­ti Pie­ta­ria Jee­sus jou­tui nuh­te­le­maan suo­rin sa­noin (Mark. 8:27–33).

Ju­ma­lan kou­lus­sa

Noin viik­koa myö­hem­min Jee­sus nou­si vuo­rel­le ru­koi­le­maan (Luuk. 9:28). Hän ot­ti mu­kaan­sa kol­me lä­hei­sin­tä ope­tus­las­taan: Pie­ta­rin, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen. Nämä Ga­li­le­an ka­la­mie­het tun­si­vat toi­sen­sa hy­vin ja oli­vat näh­neet Mes­ta­rin­sa te­ke­miä ih­mei­tä. Vain he kol­me oli­vat pai­kal­la, kun Jee­sus pa­ran­si Pie­ta­rin ano­pin (Mark. 1:29–31) ja he­rät­ti Jai­rok­sen tyt­tä­ren kuol­leis­ta (Mark. 5:37–43).

Jee­sus tie­si kai­ken ja sik­si val­mis­ti lä­hei­siä seu­raa­ji­aan tu­le­viin teh­tä­viin. Nuo in­nok­kaat ja no­pe­at suo­ran toi­min­nan mie­het oli­vat ereh­ty­viä ja lan­kei­le­via. Kii­vas­tuk­sis­saan Se­be­deuk­sen po­jat oli­si­vat ha­lun­neet hu­kut­taa sa­ma­ri­a­lai­set ja sai­vat täs­tä ni­men ”uk­ko­sen jy­ri­nän po­jat”. Kii­ras­tors­tai-il­ta­na Get­se­ma­nen puu­tar­has­sa kaik­ki kol­me nuk­kui­vat, vaik­ka Jee­sus oli erik­seen pyy­tä­nyt hei­tä val­vo­maan ja ru­koi­le­maan. Aa­mun sa­ras­ta­es­sa Pie­ta­ri jopa kiel­si Va­pah­ta­jan­sa.

Jee­suk­sen tai­vaa­see­nas­tu­mi­sen jäl­keen näis­tä sa­mois­ta mie­his­tä tuli kui­ten­kin Je­ru­sa­le­min seu­ra­kun­nan kes­kei­siä toi­mi­joi­ta. Kir­jees­sään Pie­ta­ri ke­hot­taa Ju­ma­lan lap­sia kas­va­maan. Ei kui­ten­kaan omas­sa voi­mas­saan, vaan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ar­mos­sa ja tun­te­mi­ses­sa (2. Piet. 3:18).

Kir­kas­tus­vuo­rel­la

Kir­kas­tus­vuo­rel­la ope­tus­lap­set ko­ki­vat ih­meel­li­siä asi­oi­ta. Jee­suk­sen ul­ko­muo­to muut­tui: hä­nen kas­von­sa lois­ti­vat kuin au­rin­ko ja vaat­teet hoh­ti­vat kä­sit­tä­mät­tö­män val­koi­si­na. Heil­le il­mes­tyi myös kak­si Van­han tes­ta­men­tin hen­ki­löä, Moo­ses ja Elia, jot­ka kes­kus­te­li­vat Jee­suk­sen kans­sa. Luuk­kaan mu­kaan he pu­hui­vat Jee­suk­sen pois­läh­dös­tä (Luuk. 9:31). Ope­tus­lap­set oli­vat pe­los­ta lä­hes sa­nat­to­mia. Pie­ta­ri so­per­te­li: ”Rab­bi, on hyvä, et­tä me olem­me tääl­lä. Teh­kääm­me tä­hän kol­me ma­jaa: si­nul­le, Moo­sek­sel­le ja Eli­al­le.” Sa­mas­sa pil­vi peit­ti Jee­suk­sen, Moo­sek­sen ja Eli­an, ja pil­ves­tä kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, kuul­kaa hän­tä!” Kun pil­vi oli häi­py­nyt, ope­tus­lap­set nä­ki­vät vain Jee­suk­sen.

Ih­meel­li­nen kirk­kaus, Van­han tes­ta­men­tin hen­ki­löi­den nä­ke­mi­nen ja Ju­ma­lan ää­nen kuu­le­mi­nen ta­pah­tui­vat ly­hy­es­sä het­kes­sä, mut­ta niil­lä oli ope­tus­lap­sil­le suu­ri mer­ki­tys. He sai­vat omin sil­min näh­dä ja va­ja­vai­si­na ih­mi­si­nä ko­kea Kris­tuk­sen ju­ma­lal­li­sen suu­ruu­den. Pie­ta­ri kir­joit­taa: ”Hän sai Ju­ma­lal­ta, Isäl­tä, kun­ni­an ja kirk­kau­den, kun hä­nel­le kan­tau­tui Yl­häi­sim­män Kirk­kau­den ää­ni: ´Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt.´ Tä­män ää­nen me it­se kuu­lim­me tu­le­van tai­vaas­ta, kun olim­me hä­nen kans­saan py­häl­lä vuo­rel­la.” (2. Piet. 1:17–18.)

Kris­tuk­sen kirk­kaus

Jee­suk­sen seu­ras­sa kir­kas­tus­vuo­rel­la oli Moo­ses, jol­le Ju­ma­la oli Sii­nail­la an­ta­nut py­hän la­kin­sa. Siel­lä oli myös Elia, eräs van­han lii­ton pro­fee­tois­ta, jot­ka il­moit­ti­vat Mes­si­aan tu­le­mi­ses­ta. Yk­sin Jee­sus pys­tyi täyt­tä­mään lain vii­meis­tä piir­toa myö­ten, ja pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set to­teu­tui­vat hä­nes­sä. Kris­tus tuli maa­il­man val­keu­dek­si, ja hä­nen kas­voil­taan sä­tei­lee Ju­ma­lan kirk­kaus (2. Kor. 4:6). Hän on edel­leen omien­sa kes­kel­lä ar­mo­au­rin­ko­na, joka va­lai­see, läm­mit­tää, var­je­lee us­ko­mas­sa ja he­rät­tää hen­gel­li­ses­ti kuol­lei­ta elä­mään.

Jee­suk­sen kirk­kaut­ta ko­e­taan hä­nen seu­ra­kun­nas­saan, kun Pyhä Hen­ki avaa Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sia. Sa­nan kuu­los­sa ar­mah­det­tu syn­ti­nen saa ihas­tel­la ”Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min kirk­kau­des­ta sä­tei­le­vää va­loa, Kris­tuk­sen, joka on Ju­ma­lan kuva” (2. Kor. 4:4). Tääl­lä kaik­ki on kui­ten­kin va­ja­vais­ta – vas­ta kirk­kau­den tai­vaas­sa nä­em­me mil­lai­nen Her­ra on.

Teks­ti: Pek­ka Ter­vo

Kuva: Heta Ve­sa­mä­ki

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Kir­kas­tus­sun­nun­tai: Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11; 2. Moos. 3:9–15; Ilm. 1:9–18; Mark. 9:2–8

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.7.2014.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys