JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

​Kuljemme kohti iankaikkista kirkkautta

Päivämies
Matkaevääksi
30.7.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:45
2020010123450220140730000000

Ju­ma­lan läs­nä­o­loon liit­tyy ai­na kirk­kaus.

Viik­ko su­vi­seu­ro­jen jäl­keen pa­la­sim­me lä­hel­le seu­ra­paik­kaa lo­mai­le­maan. Olim­me pe­rin­tei­sel­lä ve­ne­ret­kel­lä avo­me­rel­lä muu­ta­mia kym­me­niä ki­lo­met­re­jä Yp­pä­ris­tä lou­naa­seen pie­nel­lä pur­je­ve­neel­lä. Viik­ko oli man­te­reel­la kuu­ma, me­rel­lä so­pi­van läm­pöi­nen. Au­rin­ko pais­toi ja vä­lil­lä pu­lah­dim­me me­reen vil­voit­te­le­maan. Tiis­tai­aa­mu­na koim­me het­ken, joka vai­kut­ti ja jon­ka muis­tam­me pit­kään.

Tuu­li lop­pui. Meri si­li­si ym­pä­ril­lä niin, et­tä tai­vas hei­jas­tui ran­nat­to­mas­ta me­res­tä ja ho­ri­sont­ti su­lau­tui ve­teen. Tun­sim­me kel­lu­vam­me ää­ret­tö­myy­des­sä kuin pei­li­pal­los­sa. Kaik­ki­al­la oli hil­jais­ta. ää­re­tön valo ja kirk­kaus toi­vat het­keen ih­mi­sen pie­nuu­den ja Luo­jan suu­ruu­den. Muu­ta­man tun­nin ku­lut­tua saa­pui hil­jai­nen viri, joka roh­kai­si nos­ta­maan pur­jeet, ja he­räi­lim­me kuin rau­ke­as­ta unes­ta to­del­li­suu­teen.

Ka­to­a­vaa lois­tet­ta

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon Ju­ma­lan kirk­kau­des­ta ja kun­ni­as­ta. Kun Moo­ses saa­pui Sii­nain erä­maas­sa kan­san luok­se mu­ka­naan lain­tau­lut, kan­sa näki hä­nen kas­vo­jen­sa lois­ta­van niin kirk­kaa­na, et­tä nii­tä ei voi­nut kat­sel­la. Moo­ses oli koh­dan­nut Ju­ma­lan.

Kan­sa näki Moo­sek­sen peit­tä­vän kas­von­sa. Se näki Moo­sek­sen kas­vois­ta hei­jas­tu­van Ju­ma­lan kirk­kau­den, ei­kä voi­nut koh­da­ta sitä. Ih­mi­nen on syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na omi­ne voi­mi­neen ja ky­kyi­neen ”Ju­ma­lan kirk­kaut­ta vail­la” (Room. 3:23), ja si­ten täy­sin ky­ke­ne­mä­tön ot­ta­maan as­kel­ta­kaan Ju­ma­laa koh­ti.

Sii­nain erä­maas­sa näh­ty, Moo­sek­sen ka­to­a­vien kas­vo­jen hei­jas­ta­ma kirk­kaus oli luon­teel­taan ka­to­a­vaa. Se oli lain kirk­kaut­ta. La­kia nou­dat­ta­mal­la ei voi tul­la Ju­ma­lan kas­vo­jen eteen. Tar­vi­taan Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia, joka pois­taa peit­teen ja es­teet Ju­ma­lan koh­taa­mi­sel­ta.

Ko­rint­ti­lais­kir­jeen mu­kaan Kris­tuk­sen kas­vois­ta hei­jas­tu­va kirk­kaus on py­sy­vää. Us­ko­vai­set ha­lu­a­vat kat­soa Moo­sek­sen pei­tet­ty­jen kas­vo­jen si­jas­ta Kris­tus­ta, joka hen­ken­sä kaut­ta vai­kut­taa seu­ra­kun­nas­saan ja va­paut­taa evan­ke­liu­mis­saan mei­dät lain al­ta kat­so­maan toi­veik­kaas­ti eteen­päin, ai­na tai­vas­kun­ni­aan saak­ka.

Hei­jas­tus tai­vaas­ta

Us­ko­vai­sel­la on toi­ve, et­tä hän ker­ran pää­si­si kat­so­maan Kris­tus­ta kas­vois­ta kas­voi­hin. Tai­vaan kirk­kau­des­sa tämä on mah­dol­lis­ta. Tääl­lä ajas­sa me kat­se­lem­me kas­vot peit­te­le­mät­tö­mi­nä, avoi­min mie­lin Her­ran kirk­kaut­ta kuin pei­lis­tä. Ju­ma­la on koh­dat­ta­vis­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa. Sii­nä vai­kut­taa Her­ran Hen­ki.

Pyhä Hen­ki va­kuut­taa, et­tä Ju­ma­lan nä­ke­mi­nen on mah­dol­lis­ta ja tie tai­vaa­seen on avoin­na kai­kil­le. Ju­ma­lan ar­mos­ta ja Ju­ma­lan voi­min voim­me näh­dä sen, et­tä on ole­mas­sa tie, to­tuus ja elä­mä Her­ras­sam­me Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.

Ret­kem­me ai­ka­na näim­me mo­nen­lai­sia säi­tä, mut­ta tyy­ni ei tois­tu­nut. Ei myös­kään tuul­lut lii­an ko­vaa. Vii­mei­sen ran­tau­tu­mi­sen jäl­keen to­te­sim­me, et­tä kaik­ki meni pa­rem­min kuin osa­sim­me aa­vis­taa­kaan.

Teks­ti: Ar­to Paa­vo­la

Kuva: Mar­ket­ta Lu­mi­jär­vi

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.7.2014.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys