JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Kun­nia kuu­luu Ju­ma­lal­le

Matkaevääksi
20.1.2021 8.00

Juttua muokattu:

18.1. 12:52
2021011812524420210120080000

Os­mo Heik­ka­la

Ur­hei­lus­sa par­haat kil­pai­li­jat pal­ki­taan yleen­sä mi­ta­leil­la ja po­kaa­leil­la. Kan­sain­vä­li­sis­sä ar­vo­kil­pai­luis­sa voit­ta­jan kun­ni­ak­si soi­te­taan kan­sal­lis­lau­lu, ja li­put ve­de­tään sal­koi­hin. Me­nes­ty­jät saa­vat suur­ta kun­ni­aa, ja tuot­ta­vat sitä myös omil­le ko­ti­mail­leen.

Tie­to saa­vu­tuk­sis­ta kii­rii ny­ky­a­jan tie­don­vä­li­tyk­sen an­si­os­ta no­pe­as­ti maa­il­man ym­pä­ri, ja par­hai­den ni­met tun­ne­taan kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa. Toi­saal­ta myös epä­on­nis­tu­neet hui­jau­sy­ri­tyk­set huip­pu-ur­hei­lus­sa saa­vat pal­jon jul­ki­suut­ta, ja nii­den osal­ta voi­ta­neen to­de­ta, et­tä ”kun­nia meni, mut­ta mai­ne kas­voi”.

Mitä on kun­nia? Kun­nia tar­koit­taa kie­li­toi­mis­ton sa­na­kir­jan mu­kaan mm. yleis­tä ar­vos­tus­ta ja mai­net­ta. Kun­ni­as­ta pu­hu­taan pal­jon Raa­ma­tus­sa, mut­ta ky­sees­sä ei ole ih­mis­ten, vaan Ju­ma­lan kun­nia. Sana ”kun­nia” eri tai­vu­tus­muo­dois­saan esiin­tyy Bib­li­as­sa yh­teen­sä 465 ja­kees­sa.

Us­kon kil­voi­tus ei ole kil­pai­lua mai­nees­ta ja kun­ni­as­ta, vaik­ka Paa­va­li kir­joit­ti­kin: ”Olen kil­pail­lut hy­vän kil­pai­lun, olen juos­sut pe­ril­le ja säi­lyt­tä­nyt us­ko­ni.” Paa­va­li ei kil­pail­lut ajal­li­ses­ta kun­ni­as­ta, vaan odot­ti ikuis­ta voit­to­pal­kin­toa: ”Mi­nua odot­taa nyt van­hurs­kau­den sep­pe­le, jon­ka Her­ra, oi­keu­den­mu­kai­nen tuo­ma­ri, on an­ta­va mi­nul­le tu­le­mi­sen­sa päi­vä­nä, ei­kä vain mi­nul­le vaan kai­kil­le, jot­ka har­taas­ti odot­ta­vat hä­nen il­mes­ty­mis­tään.” (2. Tim. 4:7–8).

Paa­va­li an­toi kun­ni­an täs­tä saa­vu­tuk­ses­ta Ju­ma­lal­le. Hän oli saa­nut us­kon lah­ja­na, il­man an­si­oi­ta, ja ha­lu­si vie­dä eteen­päin vies­tiä ylös­nous­sees­ta Jee­suk­ses­ta ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Us­ko ei tuo mu­ka­naan ajal­lis­ta kun­ni­aa, vaan usein käy päin­vas­toin. Us­ko ja sen hy­vät he­del­mät ei­vät myös­kään ole ih­mi­sen an­si­o­ta, vaan kun­nia niis­tä­kin kuu­luu Ju­ma­lal­le.

Paa­va­li kir­joit­ti efe­so­lai­sil­le: ”Ar­mos­ta Ju­ma­la on tei­dät pe­las­ta­nut an­ta­mal­la teil­le us­kon. Pe­las­tus ei ole läh­töi­sin teis­tä, vaan se on Ju­ma­lan lah­ja. Se ei pe­rus­tu ih­mi­sen te­koi­hin, jot­tei ku­kaan voi­si yl­peil­lä.” (Ef. 2:8–9). Jos tai­vas odot­tai­si vain nii­tä, jot­ka ovat on­nis­tu­neet hy­vis­sä töis­sä ja Ju­ma­lan lain nou­dat­ta­mi­ses­sa, kuin­ka moni meis­tä pys­tyi­si Ju­ma­lan edes­sä pää pys­tys­sä sei­so­maan vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la? Ei yk­si­kään. Us­kon pää­mää­rä, kun­ni­an tai­vas, on tar­jol­la vain us­kon kaut­ta, yk­sin ar­mos­ta ja Kris­tuk­sen an­si­os­ta. Kun­nia pe­las­tuk­ses­ta kuu­luu kol­miyh­tei­sel­le Ju­ma­lal­le.

Kun Kris­tus syn­tyi maa­il­maan, hän ei saa­nut osak­seen ajal­lis­ta kun­ni­aa ja ih­mis­ten suo­si­o­ta. Hän ei syn­ty­nyt tä­män maa­il­man pa­lat­sei­hin, vaan ajal­li­ses­ti vaa­ti­mat­to­miin oloi­hin, ta­val­li­seen juu­ta­lai­seen per­hee­seen, ja sai en­sim­mäi­sek­si vuo­teek­seen ol­jil­la täy­te­tyn tal­lin sei­men. Sinä yö­nä en­ke­lit lau­loi­vat ylis­tys­tä Ju­ma­lal­le.

Pro­fee­tat oli­vat en­nus­ta­neet tu­le­vas­ta Juu­ta­lais­ten ku­nin­kaas­ta. Jee­suk­sen ku­nin­kuus ei kui­ten­kaan ol­lut ajal­lis­ta vaan ian­kaik­kis­ta, ei­kä hän mo­nis­ta ih­me­te­ois­taan huo­li­mat­ta saa­nut myös­kään ajal­lis­ta kun­ni­aa. Juu­ta­lai­set op­pi­neet ja kan­san joh­ta­jat ei­vät us­ko­neet Jee­suk­seen, vaan ha­lu­si­vat tap­paa hä­net.

Ju­ma­la on luo­nut tai­vaan ja maan. Maa­il­ma myös py­syy hä­nen sa­nan­sa va­ras­sa, ja koh­taa ai­ka­naan lop­pun­sa hä­nen sa­nan­sa mu­kai­ses­ti. Hän on elä­män ja kuo­le­man Her­ra.

Kun Kris­tus tu­lee maan pääl­le toi­sen ker­ran, se ei jää ke­nel­tä­kään huo­maa­mat­ta. Hän tu­lee suu­res­sa voi­mas­saan ja kirk­kau­des­saan (Matt. 24:30). Sil­loin to­teu­tu­vat psal­min sa­nat: ”Tai­vaat ju­lis­ta­vat hä­nen van­hurs­kaut­taan, kaik­ki kan­sat nä­ke­vät hä­nen kun­ni­an­sa.” (Ps. 97:6). Sil­loin pää­see myös ar­mah­det­tu syn­ti­nen tai­vaan kun­ni­aan, pois ajan vai­vo­jen, kiu­saus­ten ja syn­tien vai­ku­tuk­sen al­ta.

14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys