Osmo Heikkala
Urheilussa parhaat kilpailijat palkitaan yleensä mitaleilla ja pokaaleilla. Kansainvälisissä arvokilpailuissa voittajan kunniaksi soitetaan kansallislaulu, ja liput vedetään salkoihin. Menestyjät saavat suurta kunniaa, ja tuottavat sitä myös omille kotimailleen.
Tieto saavutuksista kiirii nykyajan tiedonvälityksen ansiosta nopeasti maailman ympäri, ja parhaiden nimet tunnetaan kaikkialla maailmassa. Toisaalta myös epäonnistuneet huijausyritykset huippu-urheilussa saavat paljon julkisuutta, ja niiden osalta voitaneen todeta, että ”kunnia meni, mutta maine kasvoi”.
Mitä on kunnia? Kunnia tarkoittaa kielitoimiston sanakirjan mukaan mm. yleistä arvostusta ja mainetta. Kunniasta puhutaan paljon Raamatussa, mutta kyseessä ei ole ihmisten, vaan Jumalan kunnia. Sana ”kunnia” eri taivutusmuodoissaan esiintyy Bibliassa yhteensä 465 jakeessa.
Uskon kilvoitus ei ole kilpailua maineesta ja kunniasta, vaikka Paavali kirjoittikin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Paavali ei kilpaillut ajallisesta kunniasta, vaan odotti ikuista voittopalkintoa: ”Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.” (2. Tim. 4:7–8).
Paavali antoi kunnian tästä saavutuksesta Jumalalle. Hän oli saanut uskon lahjana, ilman ansioita, ja halusi viedä eteenpäin viestiä ylösnousseesta Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Usko ei tuo mukanaan ajallista kunniaa, vaan usein käy päinvastoin. Usko ja sen hyvät hedelmät eivät myöskään ole ihmisen ansiota, vaan kunnia niistäkin kuuluu Jumalalle.
Paavali kirjoitti efesolaisille: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8–9). Jos taivas odottaisi vain niitä, jotka ovat onnistuneet hyvissä töissä ja Jumalan lain noudattamisessa, kuinka moni meistä pystyisi Jumalan edessä pää pystyssä seisomaan viimeisellä tuomiolla? Ei yksikään. Uskon päämäärä, kunnian taivas, on tarjolla vain uskon kautta, yksin armosta ja Kristuksen ansiosta. Kunnia pelastuksesta kuuluu kolmiyhteiselle Jumalalle.
Kun Kristus syntyi maailmaan, hän ei saanut osakseen ajallista kunniaa ja ihmisten suosiota. Hän ei syntynyt tämän maailman palatseihin, vaan ajallisesti vaatimattomiin oloihin, tavalliseen juutalaiseen perheeseen, ja sai ensimmäiseksi vuoteekseen oljilla täytetyn tallin seimen. Sinä yönä enkelit lauloivat ylistystä Jumalalle.
Profeetat olivat ennustaneet tulevasta Juutalaisten kuninkaasta. Jeesuksen kuninkuus ei kuitenkaan ollut ajallista vaan iankaikkista, eikä hän monista ihmeteoistaan huolimatta saanut myöskään ajallista kunniaa. Juutalaiset oppineet ja kansan johtajat eivät uskoneet Jeesukseen, vaan halusivat tappaa hänet.
Jumala on luonut taivaan ja maan. Maailma myös pysyy hänen sanansa varassa, ja kohtaa aikanaan loppunsa hänen sanansa mukaisesti. Hän on elämän ja kuoleman Herra.
Kun Kristus tulee maan päälle toisen kerran, se ei jää keneltäkään huomaamatta. Hän tulee suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan (Matt. 24:30). Silloin toteutuvat psalmin sanat: ”Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.” (Ps. 97:6). Silloin pääsee myös armahdettu syntinen taivaan kunniaan, pois ajan vaivojen, kiusausten ja syntien vaikutuksen alta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys