JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Kunnioittakaa toisianne

Matkaevääksi
1.7.2020 6.55

Juttua muokattu:

30.6. 16:09
2020063016092520200701065500

Heli Säteri

Heli Säteri

Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Eräs van­ha ja va­pi­se­va mies on jää­nyt mo­nen mie­leen van­hois­ta kou­lu­kir­jois­ta. Per­heen isoi­sä oli tul­lut sii­hen elä­män vai­hee­seen, et­tä ruo­ka­pöy­däs­sä tip­pui ruo­kaa rin­nal­le ja pöy­tä­lii­nal­le. Sik­si hä­nel­le an­net­tiin oma ruo­kai­lu­paik­ka nurk­ka­pöy­däs­tä.

Erää­nä päi­vä­nä per­heen ne­li­vuo­ti­as poi­ka vuo­les­ke­li lat­ti­al­la puu­pa­las­ta ja il­moit­ti, et­tä hän te­kee puu­lau­tas­ta äi­dil­le ja isäl­le, et­tä kun he tu­le­vat van­hoik­si, hän oh­jaa hei­dät­kin nurk­ka­pöy­tään syö­mään.

Tä­män kuul­les­saan po­jan van­hem­mat sai­vat pis­ton sy­dä­meen­sä ja ha­ki­vat isoi­sän ta­kai­sin per­heen yh­tei­seen ruo­ka­pöy­tään. Kir­joit­ta­ja to­te­si, et­tä Ju­ma­la käyt­ti las­ta apu­naan ja ava­si van­hem­pien sil­mät. Ker­to­muk­sen ot­sik­ko on nel­jäs käs­ky: ”Kun­ni­oi­ta isää­si ja äi­ti­ä­si.”

Pro­feet­ta Sa­ka­ria kuu­lui Lee­vin hei­moon. Hän toi­mi pro­feet­ta­na niin sa­no­tun pak­ko­siir­to­lai­suu­den jäl­keen noin 500 vuot­ta en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää. Hän moit­ti kan­san huo­no­ja elä­män­ta­po­ja ja pu­hui Ju­ma­lan val­mis­ta­mas­ta pe­las­tuk­ses­ta.

Hän muun mu­as­sa en­nus­ti, et­tä Jee­sus rat­sas­taa ai­ka­naan Je­ru­sa­le­miin (Sak. 9:9) ja et­tä Jee­sus kär­sii ja pe­las­taa koko kan­san (Sak. 9:16). Sa­ka­ria ha­lu­si in­nos­taa van­keu­des­ta va­pau­tu­nei­ta is­ra­e­li­lai­sia Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin jäl­leen­ra­ken­nus­työ­hön.

Tä­män kir­joi­tuk­sen ot­si­kos­sa on viit­taus sii­hen Sa­ka­ri­an kir­jan osaan, jos­sa pro­feet­ta neu­voo kan­saa Ju­ma­lan mie­len mu­kai­seen elä­mään: ”Tuo­mit­kaa oi­kein, osoit­ta­kaa toi­nen toi­sel­len­ne hy­vyyt­tä ja lau­peut­ta. Les­keä ja or­poa, muu­ka­lais­ta ja köy­hää äl­kää sor­ta­ko, äl­kää suun­ni­tel­ko pa­haa toi­nen toi­sel­len­ne." (Sak. 7:9–10.)

Pro­feet­ta viit­ta­si neu­vol­laan sii­hen, et­tä ai­kai­sem­mat su­ku­pol­vet oli­vat ko­vet­ta­neet sy­dä­men­sä ei­vät­kä ot­ta­neet vas­taan Ju­ma­lan an­ta­mia käs­ky­jä ja sik­si Ju­ma­la vi­has­tui heil­le. Hän ei kuun­nel­lut hei­dän avun­pyyn­tö­ään (Sak. 7:12–13).

Ju­ma­la lu­pa­si, et­tä hän pa­laa ta­kai­sin Sii­o­niin ja Je­ru­sa­le­min ni­me­nä on ole­va Us­kol­li­nen kau­pun­ki (Sak. 8:3). Hän roh­kai­si tois­tu­vas­ti kan­saan­sa: ”Äl­kää siis pe­lät­kö!” (Sak. 8:15). Hän neu­voi kan­saa pu­hu­maan tot­ta toi­sil­leen ja ja­ka­maan oi­keut­ta to­tuu­den mu­kaan. Sii­tä seu­rai­si se, et­tä rau­ha val­lit­see kan­san kes­kuu­des­sa. Mi­tään pa­haa ei so­pi­si suun­ni­tel­la toi­nen toi­sel­leen, sil­lä Ju­ma­la sa­noi vi­haa­van­sa kaik­kea vää­ryyt­tä eli syn­tiä.

Ih­mi­nen ei voi saa­vut­taa rau­haa Ju­ma­lan kans­sa omien töi­den­sä avul­la. Raa­mat­tuun on kir­joi­tet­tu kaik­kia ih­mi­siä kos­ke­va ”mai­ne­to­dis­tus”. Se kuu­luu: ”Ei ole yh­tä­kään van­hurs­kas­ta, ei yh­tä­kään ym­mär­tä­väis­tä, ei ke­tään, joka et­sii Ju­ma­laa. Kaik­ki ovat luo­pu­neet ja käy­neet kel­vot­to­mik­si. Ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei ai­no­a­ta­kaan.” (Room.: 3:10–12.)

Ju­ma­la rii­suu ih­mi­sel­tä luu­lot pois. Omin avuin ei ku­kaan voi an­sai­ta au­tuut­ta, sil­lä se on lah­ja.

Van­hurs­kaus on lah­ja­van­hurs­kaut­ta. Kaik­ki ih­mi­set ovat sa­mas­sa ase­mas­sa Ju­ma­lan edes­sä, ja jo­kai­sen on nöyr­ryt­tä­vä Ju­ma­lan vä­ke­vän kä­den al­le.

Te­ko­jen tie on toi­vo­ton. Syn­ti pai­naa ih­mis­tä vain maa­ta vas­ten, mis­tä Ju­ma­la hä­net nos­taa. Ju­ma­la on jät­tä­nyt maan pääl­le val­ta­kun­tan­sa evan­ke­liu­min, jon­ka voi­mal­la syn­tien maa­han pai­na­ma ih­mi­nen voi nous­ta ta­kai­sin rau­han tiel­le. Evan­ke­liu­min ar­mo kuu­luu jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le.

Ar­moon au­tet­tua ih­mis­tä Tai­vaan Isä ta­lut­taa elä­män kai­dal­la tiel­lä. Hän oh­jaa oi­kei­siin elä­män­ta­poi­hin. Ju­ma­lan ar­mo osoit­taa asi­at, jot­ka on syy­tä kor­ja­ta ja jois­ta on syy­tä luo­pua ko­ko­naan elääk­seen Ju­ma­lan mie­len mu­kais­ta elä­mää.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys