Seu­ra­kun­nan ter­veh­dys muis­tut­ti kou­lu­vuot­ta aloit­ta­via Efe­so­lais­kir­jeen sa­noin: ”Ol­kaa toi­si­an­ne koh­taan lem­pei­tä” (Ef.4:32). Lem­peä on sel­lai­nen, joka voi­si voi­mien­sa, ko­kon­sa tai mah­dol­li­suuk­sien­sa puo­les­ta mu­ser­taa toi­sen, mut­ta ei tee sitä.

Ko­los­sa­lais­kir­jees­sä Paa­va­li li­sää teks­tiin ”vaik­ka teil­lä oli­si­kin moit­ti­mi­sen ai­het­ta” (Kol. 3:13).

Kas­va­tuk­ses­sa on ai­na mie­tit­ty, kum­pi toi­mii, ko­vuus vai lem­peys. Ko­vuus pa­kot­taa kuo­reen: ko­vuu­den edes­sä epä­on­nis­tu­nut tai osaa­ma­ton kai­vaa esiin vii­mei­sen­kin voi­man­rip­peen, jot­ta voi­si säi­lyt­tää kas­von­sa ja ar­von­sa, tai alis­tuu ja ve­täy­tyy. Lem­peys aut­taa löy­tä­mään tien eteen­päin.

Il­lal­lis­pöy­dän tun­nel­man äkil­li­nen kään­ne

Ar­mah­ta­mi­nen ja an­teek­si­an­ta­mus liit­ty­vät Raa­ma­tus­sa kah­teen suh­tee­seen: yh­tääl­tä Ju­ma­lan ja ih­mi­sen vä­lil­le ja toi­saal­ta ih­mis­ten vä­lil­le.

Efe­so­lais­kir­jeen jae (4:32) jat­kuu: “Ja an­ta­kaa toi­sil­len­ne an­teek­si, niin kuin Ju­ma­la­kin on an­ta­nut teil­le an­teek­si Kris­tuk­sen täh­den.”

Jos käy niin, et­tä elä­mä kä­per­tyy ja tii­vis­tyy vain ih­mis­ten vä­li­siin suh­tei­siin tai omiin asi­oi­hin, saat­taa elä­mäs­tä ka­do­ta suh­teel­li­suu­den­ta­ju. Sil­loin hel­pos­ti tark­kai­lee tois­ta ih­mis­tä, hä­nen toi­min­taan­sa ja te­ke­mis­tään, tai tuo­mit­see no­pe­as­ti toi­sen epä­on­nis­tu­es­sa.

Toi­sen rik­ko­es­sa, unoh­ta­es­sa tai vaik­ka­pa kaa­ta­es­sa jo­ta­kin epä­huo­mi­os­saan nou­see suut­tu­mus. Tuol­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa voi il­lal­lis­pöy­tä tai yh­tei­nen aa­mu­pa­la muut­tua no­pe­as­ti tun­nel­mal­taan hy­vin toi­sen­lai­sek­si, ki­re­äk­si ja hil­jai­sek­si.

Jos­kus ih­mi­nen ei tun­ne ti­lan­tees­sa it­se­ään. Har­va ajat­te­lee epä­on­nis­tu­es­saan, et­tä mi­nul­le kuu­luu an­teek­si­an­to.

Ar­moa rik­ko­jil­le

Raa­mat­tu ker­too ti­lan­teis­ta, jois­sa ih­mi­nen ei ole var­mas­ti aja­tel­lut an­sait­se­van­sa an­teek­si­an­toa.

Van­han tes­ta­men­tin Joo­se­fin ja hä­nen vel­jien­sä suh­tees­ta ker­ro­taan, et­tä vel­jet pel­kä­si­vät tul­la Joo­se­fin eteen myy­ty­ään hä­net or­jak­si vie­raa­seen maa­han. Joo­sef oli var­mas­ti miet­ti­nyt mah­dol­lis­ta vel­jien­sä koh­taa­mis­ta.

Joo­se­fin ker­ro­taan it­ke­neen vie­lä vuo­sien jäl­keen, kun vel­jet tu­li­vat pe­lois­saan hä­nen eteen­sä ano­en an­teek­si­an­toa. Joo­sef oli kui­ten­kin an­ta­nut jo an­teek­si. Hän ei ha­lun­nut vel­jis­tään or­jia it­sel­leen, vaik­ka nämä oli­vat rik­ko­neet hän­tä vas­taan

Et­tei Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja voit­tai­si

Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa Jee­sus opet­ti elä­mään an­ta­en toi­sel­le an­teek­si ja si­toi ke­ho­tuk­sen Ju­ma­lan an­teek­si­an­ta­muk­seen (Matt. 6:9–15).

Omas­sa elä­mäs­sä saa pyy­tää, et­tä ym­mär­täi­si omat ra­jan­sa, et­tei vä­syi­si ja uu­pui­si us­kos­sa.

Saa pyy­tää, et­tä ym­mär­täi­si myös lä­him­mäi­sen ra­jal­li­suu­den, huo­mai­si uu­pu­muk­sen ja osai­si roh­kais­ta us­ko­maan, ei vaa­ti­muk­sel­la, vaan kan­ta­en kai­kes­sa heik­kou­des­sa. Saa pyy­tää sekä ha­lua et­tä voi­mia teh­dä pa­ran­nus­ta ja so­pia asi­at, joi­ta tu­lee ih­mis­ten vä­liin.

Kris­tuk­ses­sa Ju­ma­la on so­vit­ta­nut men­neet, tä­män het­ken ja tu­le­vat syn­nit. Evan­ke­liu­mis­sa tätä tuo­daan tuo­ree­na esil­le: saa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Paa­va­li ke­hot­taa efe­so­lais­kir­jees­sä (Ef. 4:25–32) so­pi­maan rii­dat, pu­hu­maan toi­sil­le tot­ta, elä­mään niin kuin on oi­kein, ei kat­ke­ruu­des­sa tai pa­huu­des­sa, et­tei Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja sai­si mah­dol­li­suut­ta rik­koa vä­le­jä.

Sa­ka­ri Typ­pö

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 22.8.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Anu Tof­fe­ri