JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Luo­ma­kun­nal­la on toi­vo

Päivämies
Matkaevääksi
2.10.2019 8.46

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302445620191002084600

Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­tä voi lu­kea, kuin­ka Ju­ma­la loi maa­il­man. Kaik­ki elä­vä ja elo­ton luon­to muis­tut­taa Ju­ma­lan vii­sau­des­ta ja läs­nä­o­los­ta.

Myös ih­mi­sil­le Ju­ma­la on an­ta­nut ole­mas­sa­o­lon lah­jan osa­na luo­ma­kun­taa. Ih­mi­nen on saa­nut eri­tyi­sen teh­tä­vän täyt­tää maa voi­dak­seen vaa­lia kaik­kea elä­mää. Luo­tu­aan tai­vaan ja maan Ju­ma­la siu­na­si seit­se­män­nen päi­vän ja py­hit­ti sen le­po­päi­väk­si (1. Moos. 1:26–2:3).

Ih­mi­nen ase­tet­tiin pa­ra­tii­sin var­ti­jak­si, mut­ta hän ei osan­nut val­voa it­se­ään. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen ki­rous muut­ti ih­mi­sen ja maan suh­teen kamp­pai­luk­si, jos­sa ih­mi­sen on löy­det­tä­vä ra­vin­ton­sa oh­dak­kei­den se­as­ta vai­pu­ak­seen lo­pul­ta maan to­muun (1. Moos. 3:17–19). Ih­mi­sen lan­kee­muk­sen vuok­si kai­ken luo­dun tuli alis­tua ka­to­a­vai­suu­den alai­suu­teen (Room. 8:20).

Ju­ma­la on sää­tä­nyt ih­mi­sel­le työn ja le­von luo­ma­kun­nas­saan. Jee­sus opet­ti, et­tä sa­pat­ti on ih­mis­tä var­ten (Mark. 2:27).

Moo­sek­sen kir­ja ker­too, et­tä sa­pa­tin lah­ja an­net­tiin myös muul­le luo­ma­kun­nal­le. Seit­se­män­te­nä päi­vä­nä hä­rät ja aa­sit sai­vat vir­kis­täy­tyä työn raa­dan­nas­ta. Myös pel­lot ja puu­tar­hat sai­vat joka seit­se­mäs vuo­si kas­vaa niin, et­tä vain köy­hil­lä ja vil­lie­läi­mil­lä oli lupa syö­dä nii­den sa­toa. (2. Moos. 23:11–12.)

Maa­ta­lou­syh­teis­kun­ta on tääl­lä poh­jo­las­sa sa­das­sa vuo­des­sa muut­tu­nut ku­lu­tu­syh­teis­kun­nak­si. Hä­rät ja aa­sit ovat useim­mil­le ou­to­ja, pel­lot ja puu­tar­hat joi­den­kin työ- ja har­ras­tus­paik­ko­ja. Kui­ten­kin ih­mi­set syö­vät joka päi­vä maan an­ti­mia. Mo­net niis­tä on tuo­tu kau­kaa, ken­ties hä­rän kyn­tä­mäl­tä pel­lol­ta tai aa­sin kul­jet­ta­ma­na.

Ih­mi­sen ja maan suh­de on yhä kamp­pai­lua. Maa­ta­lou­den ko­neel­lis­tu­mi­nen, ke­mi­ka­li­saa­tio ja kas­vin­ja­los­tus ovat vä­hen­tä­neet ali­ra­vit­se­mus­ta, mut­ta lei­pää syö­dään yhä ot­sa hies­sä.

Edis­ty­sas­ke­leet ovat myös osoit­ta­neet var­jo­puo­len­sa, joi­den vuok­si maa­ta­lous­maan pi­laan­tu­mi­nen, met­sä­ka­to ja ve­si­pu­la ovat maa­il­mal­la suu­ria on­gel­mia. Yli­ku­lu­tuk­sen, la­ji­ka­don ja il­mas­ton­muu­tok­sen ai­ka­kau­del­la aja­tus sa­pa­tin an­ta­mi­ses­ta maal­le ja sen elä­mäl­le nou­see uu­del­la ta­val­la ajan­koh­tai­sek­si.

Ju­ma­la, joka on luo­nut maa­il­man ja alis­ta­nut sen ka­to­a­vai­suu­den al­le, on myös­kin lo­pul­ta an­ta­va luo­duil­leen rau­han. Paa­va­li, joka mo­nil­la mat­koil­laan näki ih­mi­sen ja maan kamp­pai­lua, kir­joit­ti roo­ma­lai­sil­le: ”Luo­ma­kun­nal­la on kui­ten­kin toi­vo, et­tä myös se pää­see ker­ran pois ka­to­a­vai­suu­den or­juu­des­ta, Ju­ma­lan las­ten va­pau­teen ja kirk­kau­teen. Me tie­däm­me, et­tä koko luo­ma­kun­ta yhä huo­kaa ja vai­ke­roi syn­ny­tys­tus­kis­sa. Ei­kä vain luo­ma­kun­ta, vaan myös me, jot­ka olem­me en­si lah­ja­na saa­neet osak­sem­me Hen­gen, huo­kai­lem­me odot­ta­es­sam­me Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mis­tä, ruu­miim­me lu­nas­ta­mis­ta va­paak­si.” (Room. 8:20–23.)

Syn­tiin lan­gen­nut ih­mi­nen saa Kris­tuk­ses­sa ja hä­nen evan­ke­liu­mis­saan omis­taa uu­den luo­mi­sen Hen­gen, joka avaa por­tin ta­kai­sin pa­ra­tii­siin. Tä­män ajan ja sen kamp­pai­lu­jen jäl­keen Ju­ma­lan las­ten ruu­miit uu­dis­tu­vat kirk­kau­teen ja kau­neu­teen tai­vaal­li­sen Isän edes­sä. Ju­ma­la luo uu­den tai­vaan ja uu­den maan (2. Piet. 3:13, Ilm. 21:5).

Jo tääl­lä huo­kaus­ten ajas­sa Ju­ma­lan lap­set saa­vat hei­jas­taa Luo­jan kun­ni­aa ja hä­nen rak­kaut­taan ih­mis­tä ja koko luo­ma­kun­taa koh­taan. Niin py­sy­vät nämä kol­me: us­ko, toi­vo ja rak­kaus (1. Kor. 13:13).

Mik­ko Pi­si­lä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.10.2019

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L.S.

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys