JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Luottavainen lauma

Päivämies
Matkaevääksi
2.5.2019 6.33

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443320190502063300

Su­vi­seu­ro­jen päät­ty­es­sä on usein hai­kea olo. Odo­tet­tu ta­pah­tu­ma ja eh­kä­pä ke­sän ko­ho­koh­ta on päät­ty­mäs­sä. Jo­kai­nen läh­tee suun­taa­maan koh­ti ar­kea. Yh­teen ko­koon­tu­nut Ju­ma­lan kan­sa ha­jaan­tuu ku­kin omil­le ta­hoil­leen.

Jee­sus lä­het­ti seu­raa­jan­sa vie­mään evan­ke­liu­mia kaik­keen maa­il­maan. Seu­raa­jat ovat tuol­le käs­kyl­le kuu­li­ai­se­na ker­to­neet ilo­sa­no­maa ylös­nous­sees­ta Va­pah­ta­jas­ta kaik­ki­al­la, min­ne ovat kul­ke­neet.

Ju­ma­lan lap­set asu­vat eri puo­lil­la maa­il­maa. Ju­ma­la yh­dis­tää eri puo­lil­la elä­vät us­ko­vai­set Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta seu­ra­kun­nak­si. Sen seu­ra­kun­nan yh­teyt­tä voi ko­kea kaik­ki­al­la, mis­sä Ju­ma­lan lap­set ovat kool­la.

Ju­ma­la ko­ko­aa lau­man­sa Sii­o­nin vuo­rel­le, mis­sä hä­nen lap­sen­sa saa­vat le­vä­tä ja käys­ken­nel­lä re­he­vil­lä lai­dun­mail­la. Vie­raal­la paik­ka­kun­nal­la­kin voi ko­kea ole­van­sa ko­to­na, kun pää­see seu­roi­hin kuun­te­le­maan tut­tua Hy­vän Pai­me­nen ään­tä.

Jo­kai­nen maa­il­maan syn­ty­vä ih­mi­nen syn­tyy Ju­ma­lan lap­sek­si. Mo­net kui­ten­kin jou­tu­vat Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan pet­tä­mi­nä eroon Ju­ma­las­ta.

Ju­ma­la on lu­van­nut et­siä ek­sy­nei­tä ja tuo­da ta­kai­sin lau­mas­ta har­hau­tu­nei­ta. Hän si­too mur­tu­neen ja­lan ja hoi­taa val­ta­kun­tan­sa evan­ke­liu­mil­la uu­pu­nut­ta. (Hes. 34:16.) Suu­rin rie­mu on sil­loin, kun ek­sy­nyt pa­laa ta­kai­sin Ju­ma­lan las­ten jouk­koon.

Us­kos­sa on vii­me kä­des­sä kyse luot­ta­muk­ses­ta sii­hen, et­tä Ju­ma­la pi­tää huol­ta, hoi­taa ja kait­see. Tämä luot­ta­mus on ko­e­tuk­sel­la eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­set ovat vah­vat ja var­mat, hän on lu­van­nut pi­tää omis­taan huo­len: “Näin sa­noo Her­ra Ju­ma­la: Minä et­sin it­se lam­paa­ni ja pi­dän niis­tä huo­len” (Hes. 34:11).

Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as. Hä­nen tie­dos­saan ja kä­des­sään on elä­mäm­me jo­kai­nen het­ki, mut­ta myös kan­so­jen ja maa­il­man vai­heet. Tä­män­kin ajan kes­kel­lä saa luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la hal­lit­see kaik­kea oman tah­ton­sa mu­kai­ses­ti.

Us­ko luo kes­tä­vän pe­rus­tuk­sen myös ajal­li­sel­le elä­mäl­le. Kun pe­rus­tus on kun­nos­sa, voi tur­val­li­sin mie­lin suo­rit­taa nii­tä teh­tä­viä ja elää sil­lä pai­kal­la, jo­hon Ju­ma­la on it­se kun­kin lä­het­tä­nyt.

Sie­lun­vi­hol­li­nen te­kee työ­tään Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kes­kel­lä. Ajoit­tain kuu­luu epäi­lyk­sen ja epä­us­kon sa­no­maa. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on tais­te­le­va seu­ra­kun­ta. Näin on ol­lut kaik­ki­na ai­koi­na. Em­me kui­ten­kaan tais­te­le ih­mi­siä vas­taan, vaan Ju­ma­lan vas­tus­ta­jaa vas­taan.

Tais­te­lua ei käy­dä omin voi­min ja kei­noin. Käy­tös­sä on Ju­ma­lan tais­te­lu­va­rus­tus: to­tuu­den vyö, van­hurs­kau­den haar­nis­ka, us­kon kil­pi, pe­las­tuk­sen ky­pä­rä, hen­gen miek­ka ja jal­ki­nei­na alt­tius ju­lis­taa rau­han evan­ke­liu­mia.

Tuos­ta evan­ke­liu­mis­ta vä­sy­nein­kin saa voi­maa. Voi luot­taa, et­tä niis­sä­kin ti­lan­teis­sa Ju­ma­la pi­tää lau­mas­taan huo­len. Hän hoi­taa lam­mas­lau­maan­sa, mut­ta “vah­vat ja li­ha­vat minä pi­dän ku­ris­sa” (Hes. 34:16).

Ai­ko­jen lo­pus­sa Ju­ma­la ko­ko­aa lau­man­sa yh­teen. Kaik­ki­na ai­koi­na elä­neet us­ko­vai­set ovat yh­des­sä, ja sil­loin al­ka­vat Ka­rit­san häät.

Niis­tä su­vi­seu­rois­ta ei pa­la­ta ar­keen. Ju­ma­lan kan­sa viet­tää juh­laa ikui­ses­ti, ja sii­hen juh­laan pää­see us­ko­mal­la. Sik­si kan­nat­taa us­koa. Vie­lä tä­nään­kin.

Teks­ti: Sam­po San­dell

Ku­vi­tus­ku­va: Las­se Lim­ma

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.5.2019

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys