Oletko koskaan tehnyt lupausta? Entä onko sinulle luvattu jotain? Monesti lupaus koskee tulevaisuuteen sijoittuvia asioita, joiden toteutumisesta lupaaja antaa varmuuden etukäteen.
Lupauksen vastaanottaja muodostaa oman mielikuvansa lupauksen toteutumisen yksityiskohdista. Näin ollen hänelle syntyy odotuksia lupauksen suhteen. Mikäli lupauksen täyttyminen viipyy tai tapahtumien kulku ei vastaa odotuksia, kuvaan astuu useasti epävarmuuden ja epäilyn siemen.
Raamattu käyttää sanaa lupaus aivan yleisessä merkityksessä: joku lupaa jollekin jotakin. Tämän lisäksi sanaa voi käyttää rajatummin viittaamassa niihin lupauksiin, jotka Jumala antoi Abrahamille, joka otti Jumalan lupauksen uskolla vastaan. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa lupaus tarkoittaa usein samaa kuin evankeliumi. Kreikkalainen sana testamentti, diatheke, merkitsee myös lupausta ja liittoa.
Se testamentti, jonka Jumala antoi Abrahamille, sisälsi Jumalan armon ja siunauksen lupauksen. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen Raamatussa Jumala antaa lupauksen tulevasta pelastajasta (1. Moos. 3:15).
Tämä lupaus sai jatkoa, kun Jumala lupasi Abrahamille jälkeläisen, siemenen, jonka kautta lankeemuksen kautta tullut kirous kumoutuisi. Tässä jälkeläisessä kaikki maailman kansat saisivat siunauksen (1. Moos. 12:1–3). Uudessa testamentissa Paavali opettaa, että Abrahamin lupaukset ovat täyttyneet Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 4:13, 16).
Augsburgin tunnustuksen puolustus alleviivaa sitä, että lupaukseen uskovat tulevat Jumalan edessä vanhurskaiksi: ”Koko Raamattu jakaantuu näiden kahden teon mukaan. Toinen osa on lakia, joka tuo ilmi synnit, syyttää niistä ja tuomitsee ne. Toinen osa on evankeliumia, toisin sanoen Kristuksessa lahjoitetun armon lupausta. Tämä lupaus toistuu tavan takaa koko Raamatussa. Ensin se annettiin Adamille, sitten kantaisille; sen jälkeen profeetat julistivat sitä, ja lopulta Kristus saarnasi sitä ja todisti siitä juutalaisten keskuudessa. Apostolit levittivät sen sitten koko maailmaan. Uskomalla tähän lupaukseen ovat kaikki pyhät tulleet vanhurskaiksi.” (Apol. XII, 53.)
Jouluaaton kirkollisena aiheena on Lupaukset täyttyvät. Jouluaaton hartautta voidaan kutsua ”profeettojen joulukirkoksi”. Jumala täyttää aina lupauksensa. Jeesus syntyi sekä kärsi ja kuoli Golgatan ristillä sovittaakseen koko ihmiskunnan synnit.
Uskonpuhdistaja Martti Luther pohdiskelee Jumalan olemusta: ”Jumalaksi sanotaan sellaista, jolta meidän on odotettava kaikkea hyvää ja jonka turviin meidän kaikissa hädissämme on paettava.” (WA 30 I, 132-133.)
Jumalan lupauksen mukaisesti Jeesus myös nousi ylös kolmantena päivänä ja voitti näin synnin ja kuoleman vallan sekä avasi uskoville tien taivaaseen.
Virsirunoilija viljelee turvallisia näköaloja elämän matkalle: ”Lupaukseesi varmaan, nyt panen toivoni. Saan siitä avun armaan, jos kuinka kävisi. Kuin päivää aamuun asti, odottaa vartija. Niin Herraa luottavasti, sieluni, odota.” (VK 268:3.)
Risto Räihä
julkaistu Päivämiehessä 19.12.2018
Kuvituskuva: Heikki Vuonokari
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys