Olet­ko kos­kaan teh­nyt lu­paus­ta? En­tä on­ko si­nul­le lu­vat­tu jo­tain? Mo­nes­ti lu­paus kos­kee tu­le­vai­suu­teen si­joit­tu­via asi­oi­ta, joi­den to­teu­tu­mi­ses­ta lu­paa­ja an­taa var­muu­den etu­kä­teen.

Lu­pauk­sen vas­taa­not­ta­ja muo­dos­taa oman mie­li­ku­van­sa lu­pauk­sen to­teu­tu­mi­sen yk­si­tyis­koh­dis­ta. Näin ol­len hä­nel­le syn­tyy odo­tuk­sia lu­pauk­sen suh­teen. Mi­kä­li lu­pauk­sen täyt­ty­mi­nen vii­pyy tai ta­pah­tu­mien kul­ku ei vas­taa odo­tuk­sia, ku­vaan as­tuu use­as­ti epä­var­muu­den ja epäi­lyn sie­men.

Raa­mat­tu käyt­tää sa­naa lu­paus ai­van ylei­ses­sä mer­ki­tyk­ses­sä: joku lu­paa jol­le­kin jo­ta­kin. Tä­män li­säk­si sa­naa voi käyt­tää ra­ja­tum­min viit­taa­mas­sa nii­hin lu­pauk­siin, jot­ka Ju­ma­la an­toi Ab­ra­ha­mil­le, joka ot­ti Ju­ma­lan lu­pauk­sen us­kol­la vas­taan. Lu­te­ri­lai­sis­sa tun­nus­tus­kir­jois­sa lu­paus tar­koit­taa usein sa­maa kuin evan­ke­liu­mi. Kreik­ka­lai­nen sana tes­ta­ment­ti, di­at­he­ke, mer­kit­see myös lu­paus­ta ja liit­toa.

Se tes­ta­ment­ti, jon­ka Ju­ma­la an­toi Ab­ra­ha­mil­le, si­säl­si Ju­ma­lan ar­mon ja siu­nauk­sen lu­pauk­sen. Heti syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen Raa­ma­tus­sa Ju­ma­la an­taa lu­pauk­sen tu­le­vas­ta pe­las­ta­jas­ta (1. Moos. 3:15).

Tämä lu­paus sai jat­koa, kun Ju­ma­la lu­pa­si Ab­ra­ha­mil­le jäl­ke­läi­sen, sie­me­nen, jon­ka kaut­ta lan­kee­muk­sen kaut­ta tul­lut ki­rous ku­mou­tui­si. Täs­sä jäl­ke­läi­ses­sä kaik­ki maa­il­man kan­sat sai­si­vat siu­nauk­sen (1. Moos. 12:1–3). Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa Paa­va­li opet­taa, et­tä Ab­ra­ha­min lu­pauk­set ovat täyt­ty­neet Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa (Room. 4:13, 16).

Augs­bur­gin tun­nus­tuk­sen puo­lus­tus al­le­vii­vaa sitä, et­tä lu­pauk­seen us­ko­vat tu­le­vat Ju­ma­lan edes­sä van­hurs­kaik­si: ”Koko Raa­mat­tu ja­kaan­tuu näi­den kah­den teon mu­kaan. Toi­nen osa on la­kia, joka tuo il­mi syn­nit, syyt­tää niis­tä ja tuo­mit­see ne. Toi­nen osa on evan­ke­liu­mia, toi­sin sa­no­en Kris­tuk­ses­sa lah­joi­te­tun ar­mon lu­paus­ta. Tämä lu­paus tois­tuu ta­van ta­kaa koko Raa­ma­tus­sa. En­sin se an­net­tiin Ada­mil­le, sit­ten kan­tai­sil­le; sen jäl­keen pro­fee­tat ju­lis­ti­vat sitä, ja lo­pul­ta Kris­tus saar­na­si sitä ja to­dis­ti sii­tä juu­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa. Apos­to­lit le­vit­ti­vät sen sit­ten koko maa­il­maan. Us­ko­mal­la tä­hän lu­pauk­seen ovat kaik­ki py­hät tul­leet van­hurs­kaik­si.” (Apol. XII, 53.)

Jou­lu­aa­ton kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Lu­pauk­set täyt­ty­vät. Jou­lu­aa­ton har­taut­ta voi­daan kut­sua ”pro­feet­to­jen jou­lu­kir­kok­si”. Ju­ma­la täyt­tää ai­na lu­pauk­sen­sa. Jee­sus syn­tyi sekä kär­si ja kuo­li Gol­ga­tan ris­til­lä so­vit­taak­seen koko ih­mis­kun­nan syn­nit.

Us­kon­puh­dis­ta­ja Mart­ti Lut­her poh­dis­ke­lee Ju­ma­lan ole­mus­ta: ”Ju­ma­lak­si sa­no­taan sel­lais­ta, jol­ta mei­dän on odo­tet­ta­va kaik­kea hy­vää ja jon­ka tur­viin mei­dän kai­kis­sa hä­dis­säm­me on pa­et­ta­va.” (WA 30 I, 132-133.)

Ju­ma­lan lu­pauk­sen mu­kai­ses­ti Jee­sus myös nou­si ylös kol­man­te­na päi­vä­nä ja voit­ti näin syn­nin ja kuo­le­man val­lan sekä ava­si us­ko­vil­le tien tai­vaa­seen.

Vir­si­ru­noi­li­ja vil­je­lee tur­val­li­sia nä­kö­a­lo­ja elä­män mat­kal­le: ”Lu­pauk­see­si var­maan, nyt pa­nen toi­vo­ni. Saan sii­tä avun ar­maan, jos kuin­ka kä­vi­si. Kuin päi­vää aa­muun as­ti, odot­taa var­ti­ja. Niin Her­raa luot­ta­vas­ti, sie­lu­ni, odo­ta.” (VK 268:3.)

Ris­to Räi­hä

jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.12.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri